Kovat metodit meillä! No ei sentäs, kävimme antamassa häätöapua Liedossa yhdelle sakemanniurokselle, joka oli ollut Peetsan opissa korjattavana ja nyt tuo koirakko tarvitsi vielä kotinurkilleen purkitusapua, kun koira oli liian kiinnostunut vielä muista koirista etenkin omilla nurkilla.
Pariskunta käveli koiransa kanssa meitä vastaan "kotitiellä" ja kun koira osoitti liikaa kiinnostustaan meitä kohtaan, heitin purkkia ja huusin häivy. Kaksi kertaa tehtiin tämä kuvio ja sen jälkeen koira meni kotipihaansa, eikä suostunut enää tulemaan pois :o
Inca oli aika ihmeissään, että mitä oikein tapahtui, mutta kai se jotenkin tajusi, että en sille mekkaloi, vaan toiselle koiralle, joka yrittää tulla liian liki. Tekee hyvää Incalle huomata, että kyllä emäntä hoitaa hommat ja pitää huolta, ettei "paha" koira tule kiusaamaan. Eihän tuo 9 kuukauden vanha sakemanni mitenkään ollut paha koira, mutta kun koira korjataan, se korjataan kokonaisvaltaisesti, muuten koko homma vesittyy. Toiset koirat siis pitää jättää omiin oloihinsa. Ja niitä remmiräyhiä riittää, jotka räyhää toisille koirille, että olis Peetsalle hommia. Remmiräyhien omistajat vaan sanoo koirilleen, jotka haukkuu ihan hurjana, että älä nyt viitti. Paljon auttaa.
Peetsa kuulemma jää vuodenvaihteessa eläkkeelle, mutta onhan noita hänen opissaan olleita kouluttajia, joskaan ei täällä päin. Namiopetusta saa sen sijaan ihan vaikka huru mycket, mutta kun siitä ei ole mitään apua tosi paikan tullen. Ja lopulta nuo Peetsan metodit, jotka äkkiseltään voivat tuntua kaameilta (ja monista ne sitä ovatkin, ei uskallla paljon mainostaa, ettei ihan lyödä lyttyyn!), ovat simppeleitä, kunhan oivaltaa, mistä on kyse. Kyllä ne konstit on koiran, omistajan ja koko yhteiskunnan parhaaksi, eivät mitään rääkkäystä.
Ja häkki! Tänään Inca meni itse häkkiin!! Jippii! Ei kylläkään ilosta hihkuen, mutta en siis tuupannut sitä, vaan aikansa se mietti, että olenko tosissani ja sitten se totesi, että olen ja käveli häkkiin ihan ilman mitään apuja. Sinne se meni maate ja odotteli, että saan ulkoilukämppeet päälleni. Pikkuista ininää se piti, mutta ei mitään muita mielenosoituksia ilmennyt. Sitten se pääsi pois ja lähdettiin ulkoilemaan. Kai se lopulta on huomannut, että ei häkki mikään kaamea paikka ole, eikä vankila, eikä siellä (vielä toistaiseksi) tarvitse olla kovin kauan. Tätä nyt veivataan ja totutellaan häkkikoiralaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti