Rauhalliset harkat :)

Nytpä ei tarvinnut agiharkoissa ihmetellä hyökkäävää koiraa, se ei enää tule ainakaan meidän ryhmään, ei ehkä mihinkään ryhmään ennen kuin se osaa käyttäytyä. Harmillista koirakon kannalta, mutta hyvä meidän muitten kannalta. Niin, tuskin se koira kovin onnellinen on, kun sillä lailla joutuu riehumaan ties mistä syystä.

Rataa kovasti suoritettiin :D Välillä meni paremmin, välillä huonommin :o Inca nimittäin ei meinannut ollenkaan mennään putkeen, vaan olisi kiivennyt vieressä olevalle puomille ja toisella kertaa A-esteelle. Mutta ei se mitään, yksi koira ei suostunut kiipeemään puomille, ei sitten millään ja tuo koira on sentään jo aika mestari. Mikä noille koirille välillä tulee, että ne saa päähänsä kaikenlaista kummallista???

Keinuakin keinuteltiin useampi kerta, mutta siinä tarvitaan avustaja, Inca ei vielä itse keinauta sitä. Mutta hyvä kun päästiin keinu edes avustajan avulla useampi kerta kunnolla, kyllä se siitä ajan kanssa, eikä meillä kiire ole minnekään.

Näköjään nyt, kun ei enää olla aloittelevien ryhmässä, tehdään ratoja ja itse asiassa se on ihan kiva. Tehtiinhän niitä ennenkin, mutta nyt on pitempiä harkkaratoja ja vaikeampia, kuten juuri tuo, että putki ja puomi/putki ja A-este ovat vierekkäin ja koiran pitää mennä sinne minne ohjataan, eikä sinne minne sitä haluttaisi mennä.

Ja Inca on taas niin rapsutusten perään, että ei ole tosikaan. Siellä harkoissa se olisi halunnut olla kouluttajien rapsuteltavana, minun kättäni se jaksaa nuolla vaikka kuinka (ja se on paljon se, koska Inca ei ole mikään pusuttelija toisin kuin Liinu), kun rapsuttelen sitä ja bussissa sitä alkoi silittää mummeli ja Incahan meni ihan tuon ihmisen jalkojenjuureen istumaan rapsuteltavaksi. Siinä se oli niin kauan, että ihminen jäi pois kyydistä. Me juttelimme koira-asioita ja Inca oli ylen tyytyväinen oloonsa :) Toinenkin ihminen vielä rapsutteli sitä myöhemmin, että ei Incaa ainakaan voi ihmisaraksi sanoa, eikä varautuneeksikaan, kun ventovieraat ovat noin raariita sille! Jos se olisi kissa, se kehräisi tyytyväisyyttään :D Mutta kyllä Incan olemuksesta ja ilmeestä näkee, milloin se on onnessaan.

Niin juu ja maksoin agilityliitolle harrastajalisenssimaksun tälle vuodelle, on nyt sitten joku vakuutuskin olemassa.