Liinu pääsi ensimmäistä kertaa Lausteen maastoihin juoksentelemaan ja sitä se totisesti teki :D Kun Inca keskittyi enemmänkin uusien hajujen nuuskuttelemiseen, niin Liinu juoksi kuin valloilleen päässyt keväinen vasikka ympäri metsää ja kallioita sinne tänne ja laajoissa kaarissa. Ei sitä paljon pelottanut vieraassa ympäristössä, päinvastoin! Se selvästikin itsenäistyy ja sitä se on tehnyt jo jonkin aikaa. Tutustuu avaraan maailmaan. Ei siinä tarvita ketään kaveriksi, Liinulle riittää pelkkä elämänilo :)
Räntää on tänään tarjolla ja se oli sikäli hyvä, että ei päässyt eksymään, kun seurasi omia tuoreita jälkiään. Olen nimittäin pariin otteeseen meidän omassa metsässä pyörinyt ympyrää, kun lumi on muuttanut tuttuja reittejä niin, ettei niitä tunnista. Ja jos aurinko ei paista, niin suunnat menee äkkiä sikin sokin. Ehkä olisi parempi vetää vaan pelttolenkkejä järven ja jokien jäitä odotellessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti