Juoksutohinoitten lomassa olen pistänyt kaverikoiratoimintaan mukaan pääsyn alulle. Ollaan nyt ihan alkuvaiheessa, aika näyttää josko Incasta siihen on (tai minusta). Olen täyttänyt kyselylomakkeen, palauttanut sen ja seuraavaksi kait maaliskuussa on yhteislenkki, jolloin uudet koiraehdokkaat testataan eli katsotaan, miten ne tulee touhuun toisten koirien ja ihmisten kanssa. Sitten jos jatkoa seuraa, on vuorossa minun perehdyttäminen toimintaan ja sen jälkeen jo Incakin pääsee mukaan harjoittelemaan.
Jahka saadaan juoksushow päätökseen, pitää alkaa valmentaa Incaa :D Otetaan ohjelmaan semmoisissa paikoissa käyminen, missä ei ennen olla käyty ja käydään niissä paikoissa, joissa ei olla aikoihin käyty.
Kyselylomakkeessa oli kohta, jossa kysyttiin, onko koira osallistunut tapahtumiin, joissa on paljon koiria. No siihen tuli pitkä luettelo, kun niin paljon olen Incan kanssa hengaillut kaikessa mahdollisessa (pentukurssi, arkitottelevaisuus, näyttelykurssia, mätsäreitä vaikka huru mycket, kolme näyttelyä, koiratanssikursseja, sienikurssi, vesikoiratapaamiset, agility, toko...). Ainoa vaikeus tietty on, että kaverikoirat käy erilaisissa laitoksissa ja ne tietenkin on uusia ja outoja paikkoja, mutta katsotaan miten pitkälle meidän rahkeet tällä saralla riittää. Sosiaalinenhan Inca on ja tottunut monenlaisiin ihmisiin ja minäkin sen verran koiraani tunnen, että saan jelpittyä sitä erilaissa kohtaamistilanteissa, jos tarpeen on.
Kiva olisi, jos tuohon mukaan pääsemme, mutta jos ei, niin sitten katsellaan jotain muuta :) Koiran ehdoilla tässä kumminkin mennään kaikkien harrastusten parissa, ei minun. Joo, ei sitä viitsi väkisin vääntää tokoakaan, kun se ei tunnu kauheasti Incaa kiinnostavan. Voishan sitä pakottaa, mutta se ei oikeen kuulu mun ideologiaan. Kunhan koira tuosta vähän vanhenee, niin sitten katsotaan tilanne uusiksi.
Ja koirat ovat alkaneet taas syömään! Iltaruuat ovat menneet molempien massuun jo muutaman päivän ihan hyvällä ruokahalulla. Tänään päivällä Liinu jopa nappasi Incan ruokakupista puolikkaan broitskunsiiven ennen kuin ehdin kissaa sanoa, enkä sitä tietenkään saanut siltä pois. Se hotkasi sen saman tien mahaansa :D Tämmöistä varastamista ei ole ennen ollutkaan. Liinu tosiaan syö siivet sellaista vauhtia, että Inca ei ole ehtinyt ensimmäistään syödä loppuun, kun Liinu on jo hotkinut omansa. Saman verran ne siipiä saavat. Inca syö nautiskellen, Liinu hotkien :D
Ja ehkä Incan juoksut alkavat kääntyä hiljalleen loppuaan kohti, vähän rauhallisempaa ollut tänään steppausrintamalla. Leikkaussuunnitelma jää nyt toistaiseksi odottamaan aikoja parempia eli Liinun vanhenemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti