Pikkuinen piiperöinen juhlii tänään synttäreitään, tosin mitään juhlia meillä ei nytkään ole. Kummallinen emäntä. Mutta Liinusta on kuluneen kuukauden aikana tullut jotenkin isokoiramaisempi olemukseltaan, vaikka kyllä sen pennuksi tai ainakin nuoreksi koiraksi tunnistaa käytöksestä, siinä on niin paljon pentumaisuutta vielä.
Vaikka pentuaika on ihan kivaa, niin kovasti tykkään, kun koirat aikuistuvat ja niitten omanlainen luonne ja persoona tulee paremmin esiin. Näin oli Incan kanssa ja nyt on Liinun kanssa. Ovathan nämä kaksi melkein kuin yö ja päivä monissa asioissa, vaikka niissä on toki paljon yhtäläisyyksiä. Otetaanpa esimerkiksi kynsienleikkuu. Liinun otan lattialla jalkojeni väliin ja kiepautan sen selälleen ja leikkaan kynnet. Se on tosi rento ja tyytyväinen oloonsa ja tykkää, kun sitä hoidetaan ja päälle vähän rapsutellaan.
Inca ei erityisemmin tykkää kynsien leikkuusta, joskin se ne antaa leikata, mutta se ei ole ikinä lötkötellyt tuolla lailla rentona. Se on vähän kuin, että taasko kynnet pitää leikata, ei kai, nyt vai, ei yhtään huvita ja kiinnosta, onko ihan pakko, et kai sä ole tosissas. Kyllä emäntä vaan on tosissaan. Mutta Incalla on omaa tahtoa paljon enemmän kuin Liinulla ja Inca ikään kuin haluaisi itse päättää, mitä tehdään ja mitä jätetään tekemättä. Liinu on paljon alistuvaisempi ja mukautuvaisempi ja siinä mielessä helpompi. Ei sekään nyt ihan tahdoton ole, mutta ehkä sen omapäisyys kohdentuu enemmän Incaan kuin minuun.
Aika rauhallisesti meni metsälenkki tänäänkin, Inca edelleen kulkee verkkaisesti ja Liinu toheltaa sinne tänne vauhdikkaasti. Vähissä ovat ne kerrat, että koirat juoksisivat yhdessä ja pitäisivät entisenlaista peliään. Liinu välillä oikein härnää Incaa juoksemalla keppi suussa Incaa kohti ja yrittää houkutella sitä jonkilaiseen kisaan, mutta yritykseksi nuo kerrat pääsääntöisesti jäävät. Inca vaan katselee, että mitä toi oikein touhuaa ja jatkaa omissa ajatuksissaan omia puuhiaan. Saa nähdä, milloin se "virkoaa".
Nyt Inca on joka tapauksessa alkanut normalisoitua eli kovin paljon tättähääräämistä ei enää Liinun ympärillä ole (vähän kuitenkin), mutta edelleen se nuolee Liinua ja eritoten noilla hissireissuilla kun mennään ulos ja tullaan sisään. Mikä lie hoivavietti siihen iskenyt. Viidestoista juoksupäivä tänään, loppu häämöttää :) Mutta Liinu seisoo ihan paikoillaan, kun Inca nuolee sen turkkia, kai se tuntuu kivalta :)
Joo niin, luin ilmaisjakelulehdestä, että susihavaintoja on meidän metsälenkkireitellä tehty :O Ja tuolla me ollaan menty vailla huolen häivää täysin tietämättöminä, että siellä voi olla susia. Artikkelissa käskettiin pitää koirat kiinni, kun niitä voi luulla susiksi. No, sanoisin, että nämä kaksi vaikuttavat enemmän nallekarhuilta eli kohta lukee lehdessä, että on tehty karhuhavaintoja....:D Miniversioita tosin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti