lauantai 3. syyskuuta 2011

Taas trimmattiin...

...mutta nyt oli vuorossa Inca. Siinä menikin joku tovi, kun yritin ensin vitosen terällä, että jäisi vähän enemmän turkkia jäljelle, mutta se oli yhtä tyhjän kanssa ja hukkaan heitettyä aikaa, kun lopulta vaihdoin seiskaterään. Oli sen verran huopaantunutta niskavillaa ja selässä hännän tyvessä ja jossain muuallakin, että paremmin sai vedeltyä seiskalla turkin pois. Nytte jää nähtäväksi, kasvaako turkki miten pitkäksi ennen joulukuuta, jolloin olisi Tambereella ryhmänäyttely.

Kaksi kuukautta on edellisestä leikkuusta ja sillonkin leikkasin seiskalla ja olihan Incasta tuossa ajasssa tullut jo nallekarhumainen, joten voi olla, että mennään näyttelyyn, sama se sitten mitä sanoovat turkista. Ja pari aamuista kuvaa Inca-nallesta :)




Ja ehkä oli viimeinen kerta, kun trimmauspöydän virkaa suoritti lattia/keittönpöytä. Huoh. Ei ole kivaa mulle, eikä koiralle, kun ei kummassakaan pysty kunnolla trimmaamaan. Että aika tuhtaamiseksi se trimmaus meni senkin puolesta. Onneksi toi erinomainen trimmausjälki häviää parissa viikossa :D

Ja Liinuhan piti eristää keittöstä, vaikka se olisi kyllä toimittanut mitä parhainta apulaisen virkaa :) Ja kun portti on Paraisilla, niin ruokasäkki ja lehtiteline sai toimittaa portin virkaa. Kivoja noi vesikoirat, kun niistä ei lähde ollenkaan karvaa :D


Lähti Incasta nyt auringonvaalentamat karvat pois ja turkista tuli tasaisemman värinen. Mutta on Inca vaan niin lutu aina ja etenkin nyt, kun silmät taas näkyy kunnolla. <3


Ja Liinu on varsinainen pieni pippuri ja riiviö! Ei muuten, mutta sen remmissä renkkuminen ja muriseminen olis kyllä näkemisen ja kuulemisen arvosta. Otin sen kanssa nyt käyttöön salaisen aseen nro 1. Se on suihku/pruuttauspullo. Voihan sitä sanoa syyksi, että hampaat vaihtuu, pentu on pentu jne., mutta annas olla, kun aika kuluu ja neito tulee murrosikään, ni sehän pistää kahta kauheammin kampoihin, jos ei sille tee selväksi, mitä mä siedän ja mitä en. Aika herkästi tulee raja vastaan. Incan korvissa saa roikkua sillon, kun ei remmilenkkeillä, jos Inca sallii. Mutta mun remmissä ei roikuta. Pari suihkausta teki tehtävänsä ja loppu renkkumiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti