Turkista erottaa kumpi on kumpi, Liinu pehmeäturkki on kuvassa takana ja Inca käkkäräturkki edessä. Samaa luuta siinä jauhetaan tai yritetään jauhaa ja saada sitä toiselta pois. Siitä sitten syntyi varsinainen leukapaini taas, joka onkin koirien suurinta hupia sisätiloissa. Tätä sitten riittää, riittää ja riittää...
Ostin myös B'seen -night light heijastinjutut pimeneviin iltoihin, kokeillaan nyt tänä syksynä sellaisia. Incalla on heijastinliivi ja vilkkuvalo viime syksyltä, mutta liivi pitää aina pukea ja vilkkuvalo on pikkusen ärsyttävä. Jos nyt vaikka koirat edes näkyis, mutta ei kaikilla pyöräilijöilläkään kyllä ole valoja, että melkosen pimeetä porukkaa sekin on. Ainakin jotkut.
Ja mitäs Liinu on sitten oppinut tämän kahden kuukauden aikana? Ei paljon mitään, kun en ole sille paljon mitään opettanut. Osaa se odottaa ja istua, kulkea remmissä, haukkua ja murista koirille, tulla luokse hyvin ja siinä ne taidot sitten taitavat ollakin :D Niin ja osaahan Liinu katsoa tapittaa minua, vaikka ikinä sillä ole hokenut, että katso katso katso tai seissyt kädet sivulla namit kädessä ja vaatinut koiraa katsomaan minua ja muuta vastaavaa. Ja sitten se tietää, mitä kielto tarkoittaa ja sen se tietää oikeinkin hyvin. Ja se tietää, että Incan ruokakupille ei saa mennä, mutta menee silti ja kun kiellän, on niin nöyrää koiraa että :D Mutta tottelee siis.
Ja sisäsiisti Liinu ei vielä ole, mutta ei tuon ikäinen voi ollakaan paitsi jos sitä jaksaa rahdata ulos riittävän useasti. Siinä asiassa olen paljon laiskempi kuin Incan kanssa. Mutta Liinu käy paprujen päällä, jos en roudaa sitä ulos riittävästi. Välillä yöt ovat kuivia, mutta välillä eivät. Enkä jaksa tuon asian kanssa stressata, kyllä se siitä sisäsiistiksi oppii, kunhan tulee enemmän pidätyskykyä. Paljonhan sitä on jo tullutkin.
Liinussa lienee räätälin verta, kun se on erikoistunut repimään tyynynpäällisiä niin, että joku on jo ihan riekaleina ja kaikista on vähintään kulmat rikki. Riips raaps vaan kuuluu, kun Liinu repii kangasta :D Se on sen bravuuri. Inca jyysti kaapinkulmaa, jalkalistoja ja tuoleja, oli mielistynyt vähän kovempaan kamaan :D Kaipa tyynynpäälliset jäävät rauhaan, kun hampaat ovat vaihtuneet.
Ja mitähän Inca tuumii Liinusta? Hmmm. Verissäpäin eivät vielä tappele, mutta ulkona meno on välillä ja aika usein hurjaa, siihen puutun, jos metsälenkit alkavat mennä överiksi. Liinu kirkuu niin, että metsä raikaa, kun Inca härnää ja pyörittää sitä. Ja toisaalta Liinu juoksee Incan perässä kerjäämässä könitystä. Että ota noista sitten selvää. Koirat ovat koiria :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti