Jos vain voisin, ottaisin tuon haavan omaan jalkaani. Mutta kun en voi, pitää vaan tyytyä siihen, että Inca ei astu tassulle ollenkaan ja on perin vaisu. Kävin Liinun kanssa apteekissa ostamassa Ketorinia, kun sitä voi antaa koiralle (1mg/kg/vrk), eikä muutakaan särkylääkettä ole. Minä annoin 12,5 mg eli puolikkaan tabun, Incahan painaa 17 kg ja risat. Kuvittelisin, että tuommoinen haava särkee ja jyskyttää, itselläni ne niin ainakin ovat tehneet. Toivottavasti se helpottaa. Mutta voihan olla, että haavassa sisällä on jotain. Ei se siltä vaikuta, mutta mistä sitä koskaan tietää. Pitää nyt katsoa, miten paraneminen edistyy vai edistyykö ollenkaan.
Pisuilla käytiin ja perin vaivallalloista se on kolmella jalalla kulkea. Talon nurkan nurtsille mentiin, eikä paljon muuta tietenkään tehtykään. Ja sitten piti/pitää saada Liinu vielä ymmärtämään, että Incaa EI SAA HÄIRITÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti