Motivointilelu

Väsäsin uuden lelun, jossa on rapisevaa muovia sisällä. Tokotunnilla käytimme samantapaista seisomisharjoituksiin ja Inca tuntui tykkäävän siitä, joten nyt meillä on kotona uusi motivointilelu! Ja hyvin se toimi, kun testasimme sitä. Inca jäi seisomaan kun naulittuna, sillä tietäähän se jo tämän jutun juonen. Ulkonakin ollaan harjoiteltu milloin kepillä, milloin fliislelulla eri paikoissa seisomista. Kotona Inca ennakoi, kun täällä tosiaan koirakin tajuaa, että rajat eli seinät tulee vastaan, joten helppokos on seisoa jo ennen käskyä. Ja se ei ole hyvä. Ulkona saa matkaa muutettua milloin pitemmäksi, milloin lyhyemmäksi. Mutta pääasia, että koira osaa jäädä käskystä seisomaan.

Olimme tänään järven jäällä ja sielläkin vähän harjoiteltiin seisomista, kun tilaa oli yllin kyllin. Jäätä on vielä vaikka kuinka paljon, ainakin puoli metriä. Ehkä se vapuksi sentään sulaa...

Tapasin tänään yhden koiraihmisen, joka on käynyt koiransa kanssa juuri Peetsan luona laittamassa koiraa kuntoon, tai siis itseään. He olivat pitäneet jääkaudenkin. Me menemme ensi viikolla vähän avustamaan tuota koirakkoa, kun kaikki koiraihmiset eivät oikein ymmärrä tuon kolinapurkkikoulutuksen päälle mitään, vaan pitävät sitä aika kaameana, kun eivät tiedä, mistä siinä on kyse. No, toisaalta kaameampaa on se, jos koirat eivät ole hallinassa.

Tuokin ihminen sanoi, ettei namia nassuun -menetelmällä koirasta saanut kunnon koiraa (yrittäneet olivat) ja hänenkin koiransa Peetsa oli arvioinut kovaksi, joten aika toivotonta se sillä systeemillä olisi. Onneksi apua sentään löytyy.

Menemme möllitokokisoihin ensi kuussa katsomaan mihin meidän rahkeemme nyt riittävät, jos sitten jo pikku hiljaa uskaltautuisin oikeisiin kisoihin kokeilemaan taitojamme. Ja sitten olen miettinyt, menisinkö Auran ryhmänäyttelyyn kesäkuussa. Silloin turkki ainakin on tarpeeksi pitkä joka puolelta, luulisin. Niin, jos ei sitten joku kaamea helle tule yhtäkkiä ja turkki saa taas kyytiä. Vähän vaikea kuvitella täällä talven keskellä hellettä.

Tokotiistai

Räntäsateisessa kelissä kävimme tokoilemassa, onneksi tokoillaan hallissa. Mahtaako lumi sulaa ikinä, kun aina vaan lisää lykkää :(

Harjoittelimme liikkeestä seisomaan jäämistä ja sitähän on vähän hankala täällä sisällä harjoitella, kun ei tilaa ole silleen paljon. Siksi odottelen, että ulkona alkaisi todellinen kesäaika. No, kuitenkin lelun kanssa Inca pääsi jo aika hyvin jyvälle seisomisesta. On lelutkin nimittäin arvossaan, kun ei olla aikoihin kotioloissa leikitty yhtään millään lelulla, paitsi Yodon täällä ollessa tehtiin kyllä poikkeuksia! Ja tuolla koulutuksessa on vielä varsin kivoja leluja, koska ne ei ole omia, joten koiran motivaatiota niillä saa hyvin kohotettua.

Juu, Inca hoksasi jo, että kun jää käskystä seisomaan ja emäntä kävelee poispäin ja sitten taas takaisin viereen, niin palkaksi lelu lentää ja sitten leikitään vähän aikaa. Ja taas uudestaan...Sitten kun se seuraava pentu tulee minulle :D :D, niin sen kyllä opetan seisomaan paikallaan ekaksi! Istuminen on paljon helpompaa.

Sitten meillä oli paikalla makuuta ja Incakin oli paikallaan sen kaksi minuuttia, vaikka vieressä Malla-koira ei malttanut olla paikallaan ja siinä oli kaikenlaista pientä säätöä sen kanssa koko ajan. Vasta kun kaksi minsaa oli jo mennyt, Inca nousi seisomaan ennen aikojaan, en kyllä tarkkaan hoksannut, että miksi. Mutta siis harjoitukseksi se meni ihan hyvin. Sen kanssa tuskin tulee ongelmaa tosi tilanteessa.

Ja sitten loppukevennykseksi harjoittelimme ruutua, jonka Incalle tein namin kanssa. Hyvin Inca lähtee eteen ja juoksee namipurkille, että ihan hyvä lähtötilanne meillä ruutuunkin on, vaikka sitä nyt vielä aikoihin tarvikaan osata.

Niin, siellä hallissa on häkki, jossa Yodokin viime kerralla odotteli, ja minähän laitan Incan sinne aina, kun menemme halliin ja riisun takkia pois, että se tottuu olemaan häkissäkin. Ja sama homma tunnin päätteeksi. Inca menee häkkiin jo ihan rutinoidusti. Kotonahan minulla ei ole häkkiä, mutta on hyvä harjoitella häkissäoloakin, jos vaikka joskus on tarvis sellaiselle. Pitää aina käyttää kaikki mahdolliset tilanteet hyväksi :)

Linkkilisäys

Lisäsin linkin koiraneuvolan keskusteluun, jossa on yksi hyvä kirjoitus johtajuudesta (heeman kirjoitus 28.3.). Lisäsin sen vaan ihan itteäni varten, mutta voi se kiinnostaa joitakuita muitakin. Ei tämä koirankasvatus ole mitään salatiedettä, se on vaan määrätietoista ja päättäväistä toimintaa. No, tuon olen tainnut ennenkin kirjoittaa, mutta kertaus on opintojen äiti.

Kirjoituksessa vaan käsitellään remmiongelmia, joita ei siis ole, on vain johtajuusongelma. Näin yksinkertaista se on.

Niitä näitä ja ärräpäitäkin :)

Kyllä taas tänään ajattelin, että ohhohhoijaa, kun kävelimme karvakorviin ostoksille. Matkan varrella tien toiselta puolen lähti mies kahden sakemannin (oletettavasti, en niitä niin tarkkaan katsonut) kanssa ylittämään tietä. Kun lauma pääsi sille puolen missä me oltiin, huomasi mies minut koiran kanssa ja kääntyi siinä samassa takaisin sinne mistä koirineen oli tullut.

Ja syykin selvisi. Koirat haukkuivat ja vetivät ihan vietävästi, kun näkivät Incan. Ja miehellä työ ja tuska pitää nämä koirat hyppysissään ja hallinnassaan. Arvaahan sen, kun koirat ovat isoja ja tekevät mitä lystäävät.

Me jatkoimme matkaa ja kun olimme päässeet sopivalle etäisyydelle, koirat ja mies pääsivät tien yli. Mutta siis, että jos joka kerta, kun koira on näköpiirissä, pitää heittää täyskäännös, niin mitä elämästä koirien kanssa kaupungissa tulee?? Juu, että jos ottaa isoja koiria ja vielä kaksin kappalein, ni sen verran pitäis panostaa, että remmissä kuljetaan kunnolla. Mutta niin ne viisaammat sanoo, että johtajuus ei ole kunnossa, jos remmissä räyhätään ja vedetään. Ja näin se taitaapi olla.

Mitäs sitten tapahtuu, jos tuommoiset koirat pääsevät irti otteesta, että huh ja hei vaan! No, minä ainakin puolustan Incaa kuin leijonaemo pentujaan, olkoon sitten vastassa mitä susia tahansa.

Olis tuollakin miehellä pikkusen syytä käydä jossain pevi-kouluttajalla ja pistää koirat eli itsensä järjestykseen. No ehkä ne oli isin pikku mussukkavauvoja vielä, että kyllä ne siitä....

Karvakorvista ostettiin murren-mixejä ja luita, natural menuta harkkoihin ja noutokapula, että voidaan rueta harjottelemaan noutojakin. Ja ostettiin Hollolan nahkapajan remmi 180 cm ja pk-panta samalta puljulta.

Meillä menee metsälenkeillä jo koirien ohituksetkin hyvin. (Niistä en kai vielä ole kirjoittanut?) Ollaan ohiteltu koiria niin, että Inca on vapaana ja vastaantulleet koirat on kyllä olleet kiinni. En ole laittanut Incaa kiinni, vaan käskenyt sen olla syrjässä ja paikoillaan se on pysynyt, kun olen tomerasti niin vaatinut. Koirat ovat menneet ohi ja me olemme jatkaneet matkaa.

Kerran Inca yritti tunkea yhden pikkukoiran luo leikkimään vissiin, mutta menin väliin ja kropalla estin Incan touhut. Sanoin sille toiselle osapuolelle, että en antanut Incalle lupaa mennä vieraan koiran luo ja siksi sen pitää tulla pois ja totella minua. Toinen osapuoli olis kai antanut oman koiransa haistella ja muuta sellaista. Mutta minä en antanut. Se mies koirineen jäi siihen jahnaamaan, vaikka näki, että en anna koiran tehdä tuttavuutta. Mulla on nyt tiukka linja.

Ja yksi pariskunta ehdotti, että koirat voisivat leikkiä ja minä sanoin, että antaa mennä nyt ohi vaan, kun meillä on koulutus meneillään. Eikä leikitty vaan menivät ohi koirineen.

Ja kyllä tämä tiukka linja on tuottanut tulosta. Ei siitä ole kovin montaa viikkoa, kun Inca vielä teki kaikki maailman temput, kun se yritti jallittaa koiria leikkiin. Eihän se sillon kuullut mitään, eikä varsinkaan totellut minua, kun sillä oli tuo mielentila päällä, että jee juostaan ja reuhotaan. Nyt on toinen ääni kellossa. Joo, pitäähän koiran saada juosta ja reuhoakin, mutta ei millon vaan, eikä varsinaan sillon, kun ei ole emännältä lupaa. Tässä opetellaan ensin tavoille, ja kun tavat on opittu, voidaan harkita sitten jo joustoakin, jos emännästä siltä tuntuu.

Inca nukkuu tuossa vieressä ja sätkyy, kun se näkee unta. Yodo kun näki unta ja ääntelehti, niin Incahan havahtui, meni Yodon luo katselemaan ja ihmettelemään Yodon ääntelyä. Sitä tapahtui ainakin pari kertaa. Inca oli selvästi ihmeissään, vaikka itsehän se ääntelee samalla lailla unissaan. Mutta eihän se ole semmoista ennen kuullut. Sitä oli kyllä hauska seurata.

Merkkailusta

Ennen Yodon tänne tuloa Inca merkkaili aika paljon ja siitä ajattelin, että sillä juoksut ehkä lähestyy, kun se ei noin muuten kauheasti merkkaile. Kun Yodo oli täällä, Inca ei merkkaillut ollenkaan, sen sijaan Yodo kyllä merkkaili säännöllisesti Incan pissat :)

No nyt kun olemme tuolla kuljeskelleet, niin Inca on taas aloittanut merkkailun. Se saattaa yhden reissun aikana pissailla useampaan kertaan, ei kuitenkaan tuhka tiheään.

Mikähän juttu tämä mahtaa olla? Eihän tämä mikään kysymyspalsta ole, mutta jospa joku tietää vastauksen...

Kaksisteen

Inca jäi piippaamaan sisälle, kun lähdin viemään Yodoa alas isännän hoiviin. Ja kyllä oli Yodo iloinen, kun näki isäntänsä :) Toivottavasti "kotiutuminen" omaan kotiin on sujunut hyvin.

Täällä on nyt hieman outoa, kun minulla on vain yksi koira talutettavana ja nukkumakaverina. Inca tosin nukkui vieressäni samassa kohtaa melkein koko yön ja vaikutti jo illalla siltä, että se oli väsynyt. Tiedä häntä, väsyttikö vai masentuiko Inca, kun kaveri häippäsi :o Voihan koirasta olla kivaa, että se saa elää lajitoverinsa kanssa, ei pelkästään ihmisen kanssa. Ota tuosta koiran sielunelämästä nyt selvää.

Mutta asiasta seuraavaan. Koiran hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Aamulenkillä kuljimme roskiksen ohi, jonka päälle joku oli laittanut hanskat, ilmeisesti joltain pudonneet. Hanskoja ei Incan perspektiivistä näkynyt, mutta kun kuljimme roskiksen ohi, Inca alkoi haistelemaan ilmaa ja maata ja pyöri roskiksen ympärillä selvästi etsien jotain. Pian kohde tarkentui ja Inca alkoi kurotella ylöspäin, missä hanskat olivat ja pienen lumikasan päältä se sitten hoksasi saaliin, jota en ikävä kyllä antanut Incan saalistaa. Se vaan on kumma, että tuommoisista hanskoita lähtee mukamas joku haju, jonka koira haistaa ohitse kulkiessaan. Ja kumminkaan hanskat eivät ole olleet kenenkään kädessä aikoihin eli kai se hajukin niistä on laimentunut.

No Inca on roikotellut talven aikana löytämiään aarteita suussaan vaikka kuinka paljon, eilen viimeksi villasukkaa :D Herättää hilpeyttä vastaantulijoissa! Se on aina niin tärkeän oloinen, kun sillä on suussa saalis. Ja pitkiä matkoja se jaksaa kuljettaa saaliita mukanaan, kunnes jossain vaiheessa ne jäävät matkan varrelle, kun joku mielenkiintoinen haju tai muu vie voiton ja saalis unohtuu.

Incasta tulisi varmaan hyvä etsijäkoira. Eilen jossain lemmikkiohjelmassa tuli etsijäkoirista, jotka etsivät kadonneita lemmikkejä. Ohjelmassa neuvottiin hankaamaan koiran (kissan) turkkia jollain rievulla ja laittamaan riepu muovipussiin, jossa haju sitten säilyy, eikä siihen sotkeudu muitten kotieläinten hajuja. Näin etsijäkoira saa rievusta oikean hajun etsittäväkseen, jos lemmikki sattuu katoamaan. Lemmikistä kehotettiin ottamaan myös kuvia edestä ja sivulta, sekä pitämään sillä pantaa jossa on puhelinnumero. Ohjelmassa koirat löysivät kadonneen kissan. Ehkä se oli tehty katoaminen, mutta kumminkin kissa löytyi. Tuo ohjelma oli ameriikoista, mutta onhan Suomessakin  etsijäkoiraliitto. Kunhan järjestävät kurssin Turussa, niin mekin menemme mukaan.

Vimppa päivä yhdessä

Yodo ei vielä tiedä, että sillä on kotiinlähtö edessä. Yodo söi hyvin ja nukkuu nyt rauhallista koiranuntaan. Samoin Inca.

Olemme lenkkeilleet tuulisessa säässä, mutta enimmäkseen metsässä, joten tuuli ei siellä niin paljon kiusaa. Yodo  on tutustunut melkein kaikkiin meidän lenkkipolkuihin ja -reitteihin, mutta jotain sentään jäi seuraavaa kertaakin varten jemmaan :) Hienosti on meidän lenkit menneet, Inca vaan välillä näykkii Yodoa, mutta kyllä se lopettaa, kun käsken. Ja Yodokin jo osaa hakeutua suojiini, jos Inca on liian aktiivinen.

Toivottavasti Yodo ei ole traumatisoitunut ja stressaantunut sähläävästä Incasta ja siitä, että ärähtelen Incalle. Yodolle ei ole kertaakaan tarvinnut ärähdellä, eikä muutenkaan sitä komentaa, se osaa kaikki jutut ihan itsestään. Luonnonlahjakkuus! Ja iän tuomaa viisautta ja kypsyyttä!

Kyllä varmaan huusholli tuntuu sitten tyhjältä, kun Yodo menee omaan kotiin. Voi meille Incan kanssa tulla eroahdistusta...

Ulkoilukuvia

Välillä pariskunta kulkee edelläkin.

Nuuuuuh!

Ai, kuvataanko nyt?

Meitin lauma

Kuljetaan peräkkäin kuin köyhän talon porsaat.

Jotain kivaa täällä...

Täs me ootetaan lupaa ylittää kuntopolku.

Alkuviikolla laitettiin Incan löytämä hanska ylös oksalle...

...ja joka kerta kun kuljetaan ohi, yrittää Inca hyppien ja pomppien saada hanskan.

Tästä et kyllä pääse eteenpäin!

Jääkarhuko? Ei kun Yodo!

Yodo merkkailee Incan pissat :)

Kotiin päin ollaan menossa.

Lisäpäivä :)

Saimme yhden lisäpäivän, joten turhaan surkuttelin eilen eronhetkeä! Pitää vaan elää hetkessä, kuten koirat tekevät, eikä miettiä tulevia.

Yö meni rauhallisesti ja Yodo nukkui koko yön tiiviisti vieressäni, minä ihan sängyn reunalla, kun Yodo oli keskellä sänkyä :D Muuta häiriötä ei ollut kuin, että Inca oksensi aamuyöstä jotain huonosti sulaneita ruokiaan, lienee ollut siansorkkaa. Se ei kuitenkaan häirinnyt Yodon unta, vaan se nukkui kaikessa rauhassa, vaikka nousin välillä ylös siivoamaan Incan oksennukset pois. Ehkä Yodokin jo ajattelee, että tämä on nyt lopullista, turha hötkyillä tuon uuden emännän perään, kyllä se varmaan huolehtii minusta, kuten tuosta toisesta koirastakin. Ja niinhän minä teenkin.

Onneksi tuuli on tyyntynyt vähän ainakin ja aurinkokin jo näyttäytyy, joten meillä on edessä hieno ulkoilupäivä.

Nukkumaan menossa

Koirat ovat jo vallanneet sängyn, mutta ehkä ne tekevät minulle tilaa, jos nätisti pyydän :D

Yodo ei enää ihan niin paljon seuraa minua kuin aluksi. Kävin suihkussa ja Yodo oli makkarissa sängyn päällä nukkumassa kun tulin suihkusta pois. Se taitaa jo tietää, että en katoa minnekään, eikä sen tarvitse seurata minua niin tiiviisti. Ehkä se seurasi siksi, että olin ainoa ihminen sen elämässä tässä vieraassa paikassa ja se halusi varmistua, etten jätä sitä heitteille. Hyvin ymmärrettävää koiran kannalta ajateltuna.

Olimme iltapisuilla aivan järkyttävässä tuulessa ja tuiskussa. Onneksi emme olleet kovin kaukana, kun tuisku alkoi, sillä vaikutti siltä, että koiratkin halusivat vikkelästi kotiin ja olisivat kai juosseet, jos olisivat olleet vapaana. Välillä tuntui, että lähdemme lentoon kaikki kolme, kun tuuli oikein tempoi, mutta onneksi koirat eivät ole ihan pienen pieniä koiria, eikä emäntäkään mikään höyhen.

Huomenna on sitten Yodon kotiinlähdön aika, kyllä me Incan kanssa olemme suruissamme siitä, mutta iloissamme siitä, että Yodo oli täällä meidän kanssamme. Ja toki suomme ilolla sen, että Yodo pääsee omaan kotiinsa ja tuttuihin ympyröihin. Kyllä meistä hyvät kaverit tuli näiden päivien ja öiden aikana :)

Kaksi koiraa?

Kyllä tässä tämän viikon aikana on tullut selväksi, ettei se elämä hullumpaa olisi vaikka olisi kaksikin koirulia. Valtavan kiva on ollut havaita, että Inca ottaa noin lokoisasti toisen koiran, ei stressaa tai kiukkuile siitä. Eihän Inca tiedä, että Yodo on täällä vain käymässä. Kyllä se ajattelee (?), että meidän kokoonpano on nyt tällainen ja sillä hyvä. Tosin Yodo on niin mukava koirakaveri, että siitä ei saa stressiä tekemälläkään. Mutta hyvä kokemus siis Incalle kuitenkin. Mistä sitä koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja sekin on tietysti ollut mukava havaita, että kahden koiran kanssa pärjää siinä missä yhdenkin. Ja taas kerran: ainakin kun tuo toinen koira on Yodo! Toisaalta eikös tämä juttu mene niin, että jos eka koira on kunnolla kasvatettu, niin voi ottaa toisen koiran. Eka sitten opettaa tulokkaalle talon tavat, ehkä. Joo, kaksi kuritonta koiraa olis kyllä liikaa! Mutta kaksi hyväkäytöksistä koiraa on ihan ok. Ja koirien käytös nyt pääasiassa kai riippuu siitä, miten niitä kasvatetaan ja koulutetaan ja millaisissa olosuhteissa ne elävät.

Meillä yö meni taas oikein hyvin nukkuessa ja aamupisujen jälkeen molemmat söivät ruokaansa, Yodokin vähän. Tänään oli myös imurointipäivä, mutta Yodollehan on ihan sama imuroinko vai en. Se haisteli imuria ja oli muina koirina, kun käynnistin imurin. Incahan ei tykkää imurista ollenkaan, vaan on aina eri huoneessa kuin missä imuroin. Yodo sen sijaan köllöteli rauhassa ja taisi enemmänkin seurata minua ja imuria, ei se ainakaan pakoillut. Yodo tuumi, että onhan näitä nähty, imureita. Se ottaa elämän kyllä tosi lunkisti.

Mutta vaikka en koskaan ottaisikaan toista koiraa, niin hoitokoiria meitin elämään kyllä sopii!

Päivän tapahtumia

Meillä päivät kuluvat jo totuttuun malliin ja Yodokin taitaa jo tietää meidän päivärytmin. Oikein luottavaisin mielin se on täällä, että sitä ei ainakaan stressaa kotoa poissaolo.

Varmaksi en voi sanoa, mutta luulen Yodon odottaneen minua oven takana koko kauppareissun ajan. Se nimittäin jäi ihan oven taakse, kun lähdin kauppaan ja siinä se oli heti, kun kaupasta tulin. Vähän niin kuin silloin, kun käyn veskissä. Se vaikutti niin virkeältä, että tuskin se oli edes torkkunut tuona aikana toisin kuin Inca, joka aina venytellen tulee minua vastaan. Yodolle on kai vähän outoa, kun lähtiessä en puhu mitään, enkä takaisin tullessa. Yodo nimittäin tuli kovin nuolemaan minua ja tutkimaan kasseja ja oli selvästi iloinen, että tuo varaemäntä tuli takaisin. Inca tietää, että minulta ei heru huomiota ja se käy vaan kääntämässä luonani ja menee sitten muualle.

Aamupäivällä olimme metsälenkillä ja se meni kaikin puolin mallikkaasti mitä Inca nyt vähän yritti jallittaa Yodoa juoksemaan. Yodo on erittäin reipas ja hyvin se jaksaa meidän lenkkireissut. Vauhti meillä ei ole kova, ihan rauhassa mennään, että Yodo saa haistella. Eihän meillä ole kiirettä minnekään.

Tänään oli myös pesupäivä, pesin Incan kokonaan ja Yodolta tassut ja jalat, kun kuravelli tuppaa vallan likaamaan Yodon vaalean turkin. Hyvin Yodo antaa ihan vieraan ihmisen jopa tehdä hoitohommia. Saan nostaa sen ammeeseen ja sieltä pois ilman mitään kommervenkkejä. Ja kiltisti se antaa pestä ja kuivata jalat. Se on aina tyytyväinen, eikä pistä hanttiin ollenkaan.

Inca taas ei meinannut tulla pesulle ollenkaan. Piti kantaa se olkkarista, kun neitiä ei olisi huvittanut kylpeä. Mutta ei siinä mikään auta, kun emäntä kerran on jotain päättänyt tehdä niin sitten se tehdään kanssa.

Ja tässä taas päivän kuva! Koirulit nukkuivat petaamassaan sängyssä, kun katselin areenalta yhden ohjelman. Minähän petaan sängyn joka aamu, mutta nämä veitikat petaavat sen omaan järjestykseensä monta kertaa päivässä :) Yleensä se menee niin, että Yodo aloittaa pöyhimisen ja Inca tulee ja täydentää sen. Vissiin tulee sitten molemmille mieleiset paikat nukkua.

Iltalenkillä

Olimme iltaremmilenkillä Ellin ja Ineksen kanssa. Se on Incalle niin vaikeaa. Se kun haluaisi peuhata Ineksen kanssa, eikä remmilenkkeillä ollenkaan. Nyt sitten tein kolinapurkilla selväksi, että Ineksen luo ei rynnitä. Muutaman kerran piti kolisuttaa, että koira alkoi tajuta, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Kyllähän nuo kaksi aina välillä yrittivät tuppautua toistensa seuraan, mutta eivät onnistuneet. Lenkki menikin hyvin verrattuna taannoiseen lenkkiin, jossa Inca oli ihan mahdoton epeli. Kova kuri pitää vaan olla. Loppusuoralla kaverukset päästettiin vapaaksi ja ne sitten jaksavat peuhata yhä edelleen ja aina vaan. Mutta lapsiahan nuo vielä ovatkin. Se on sitä elämäniloa, josta ne nauttivat. Luultavasti.

Yodo kulkee aina mukana kiltisti, eikä sitä tunnu hetkauttavan mikään. Saisi elefanttilauma tanssia ripaskaa Yodon ympärillä, eikä Yodo olisi moksiskaan. Yodo on varmaan hyvin onnellinen ja tyytyväinen koira. Siltä se ainakin vaikuttaa.

Nyt kun meitä on täällä kolmen lauma, niin on tosiaan mukava seurata, kuinka Yodo pitää etäisyyttä Incaan ärähtämällä lujasti. Muutoin se on rauhallinen. Se vaan selvästi osoittaa Incalle, mistä se ei tykkää. Ja Incan on parempi uskoa. Ei Yodo jakele Incalle nakkeja kunnolla olemisesta, mutta antaa selvää ja suoraa palautetta, kun Inca ei ole sen mielestä kunnolla. Kyllä se Yodon ärähtely on ihmiskielellä kunnon kiroamista ja sättimistä, ei mitään lässytystä, että olepas nyt kunnolla, äläkä sählää. Toisaalta mitään fyysistä kuritusta Yodo ei Incalle anna.

Minä en muuten puutu niitten väleihin, mutta metsälenkeillä, kun Inca haukkuu ja näykkii Yodoa, lopetan sen touhun, kun Inca itse ei ymmärrä lopettaa Yodon ärhentelyista huolimatta. Inca niin kovasti haluaisi peuhata, kuten se peuhaa nuorempien koirien kanssa, eikä sillä millään tahdo mennä jakeluun, että vanha herra ei ole kiinnostunut peuhaamisesta.

Molemmat koirulit söivät aamuruokansa, Inca hyvällä halulla, Yodo vähän heikommalla, mutta söi kumminkin ihan kunnolla. Ja yö meni rauhallisesti nukkuessa. En tiedä, haukkuiko Yodo lehdenjakajaa, ei ole mitään havaintoa asiasta ainakaan.

Tokotunnilla

Kävimme koko konkkaronkka tokotunnilla ja hienosti meni taas reissu. Yodo on nätisti ihan missä vaan. Bussimatkat menivät siten, että voisi kuvitella Yodon reissaavan busseissa päivittäin, mitä se tuskin tekee. Ja hallissa laitoin Yodon häkkiin, kun siellä on sellainen ja mitäs Yodo muuta teki kuin istui häkissä hiiren hiljaa. Jätin sille lelun ja possunkorvan, mutta kumpikaan ei kiinnostanut.

Juu, en millään voinut jättää Yodoa yksin kotiin, kun se pienimmästäkin liikkeestäni havahtuu ja tassuttelee heti perään, jos menen huoneesta toiseen. Se tosiaan seuraa kuin hai laivaa. Ja kun käyn veskissä, niin se odottaa oven ulkopuolella. Joten olisi ollut julmaa jättää se yksin vieraaseen paikkaan ja omassa kodissaan sillä nyt aina on koiraseuralaisia, ettei se ehkä ole tottunut olemaan yksin ollenkaan.

Minäkin pärjäsin hyvin kahden koiran kanssa bussissa, mutta onhan tuo Yodo aivan omaa luokkaansa, että se ei mitenkään rasita ketään missään tilanteessa. Seuraava koirani voisi olla tuommoinen Yodo-rotuinen :D Mistähän niitä saa?

Mutta toki Incakin on nykyisin busseissa ihan hienosti, vaikka mennään kaksisteen, mikä tietenkin on vallan loistava juttu. Se ei inise niin paljon kuin ennen, eikä rähise pysäkiltä lähtevälle bussille. Kyllä se minua katsoo, että mitenkä tämä juttu nyt menikään, mutta kun sanon ä-ää, se on kunnolla.

Tokotunnilla meillä aloiteltiin noutoa, mikä ei tietenkään kuulu alokasluokan liikkeisiin, mutta on kiva oppia jo noita muitakin juttuja niin tulee vaihtelua meidän tokoharkkoihin ja opimme aina jotain uutta. Tämä kurssihan on alo/avo-kurssi, että siksi siellä on jo näitä vaikeampia juttuja. Tykkään edelleen vaan tuosta kouluttajasta, että ei ainakaan ole hänen vikansa, jos emme opi. Mutta Inca on kyllä edistynyt (tai minä), vaikka emme tosiaan ole kotona mitään harjoitelleetkaan, kun on ollut tuota perushuomioimattomuutta.

Molemmat koirat söivät ilta-ateriansa ja Yodokin on syönyt tänään suht hyvin kaksi kertaa. Parhaiten nappulat menevät alas, kun laitan pienen kasan kotiruokaa joukkoon. Eilen oli tippa maksalaatikkoa ja tänään lihaperunasoselaatikkoa nappuloitten joukossa.

Tässä jo vähän leikitään, tai Yodo leikkii ja Inca yrittää komentaa. Yodo kyllä ärähtää sukkelaan ja lujaa Incalle, että Inca-parka kun kaikki ärähtelevät sille, emäntä ja Yodo. Semmoista se on pienen koiran elämä.

Rauhallinen yö

Nyt yö meni rauhallisemmin, tai minä nukuin sikeämmin. Lehdenjakaja taisi aiheuttaa pientä haukahtelua, mutta muutoin molemmat koirat nukkuivat tyytyväisinä. Yodo nukkui ihan kiinni minussa, mitä Inca ei tee koskaan, vaan sillä taitaa tulla kuuma liiasta läheisyydestä ja se hipsii sängystä lattialle nukkumaan. Mutta Yodo on toista maata! Me nukuttiin ihan kylki kylkeä vasten :) Tänä yönä Yodolla oli ne mainiot pöksyt jalassa, ettei tule yöllä mieleen merkkailla täällä, eikä tullut. Nuo Yodo-malliset pöksyt ovat varmaan hyvät juoksupöksytkin, pitää tuunata Incalle sellaiset.

Puoli seiskan aikaan Inca alkoi osoittaa merkkejä halustaan mennä ulos, mutta Yodolla ei tänään ollut ollenkaan kiirettä. Teimme pikkumetsässä lenkin tosi ihanassa kevätaamussa ja tänään on muutoinkin tulossa lämmin päivä. Lenkin jälkeen tarjosin molemmille aamuruokaa, mutta vastaanotto oli perin vaatimaton. Kumpikaan ei osoittanut pienintäkään kiinnostusta ruokaansa kohtaan, Inca tosin on vähän ihmeissään, miksi se ei saa syödä Yodon ruokaa - olisi kai sitä herkullisempaa ruokaa - mutta ei se siihen kajoa, kun olen tehnyt selväksi, että molemmilla on omat ruuat. Yodo on nyt syönyt melkein yhden päiväannoksen täällä ollessaan.

Inca on niin mainio, kun se käy välillä oikein katsomassa Yodoa ja nuuskuttelemassa sitä, että onko tuo koira tosiaan vielä täällä. Olisi kiva tietää, mitä pienen koiran päässä liikkuu. Ehkä siellä ei liiku mitään. Minä vaan kuvittelen, mitä kaikkea Inca funtsailee. Hyvin tämä pariskunta kuitenkin tulee toimeen keskenään, istuvat hississäkin niin nätisti kuin olisivat ikänsä yhdessä hississä matkustaneet!

Päivän puuhia

Olemme käyneet yhdellä pidemmällä metsälenkillä ja tehneet muutaman lyhyemmän remmilenkin. Vielä käydään yksi kerta ulkona ennen nukkumaan menoa.

Yodo kulkee niin hienosti tuolla metsässä, että siitä ei todellakaan ole mitään huolta. Välillä vaan pitää vilasta taakse, että onko koira siinä kintereillä, kun se niin rauhallisesti kulkee ihan takana. Ja onhan se. Joskus se voi jäädä nuuskuttelemaan jotain, mutta kohta se kipittää takaisin paikallensa.

Inca ehtii hösöttämään vaikka mitä lenkin aikana ja kovasti se yritti metsässä saada Yodoa leikkimään, mutta turhaan. Ärähtelyjä sai vastaukseksi liian aktiiviselle yrittämiselleen. Nekään eivät Incaa lannistaneet, sitkeä ja sinnikäs koira! No, lopputulos nyt kumminkin oli, että Yodo ei leiki.

Remmilenkeillä minulla on pientä säätämistä hihnojen kanssa. Kahden koiran kanssa remmilenkkeily on varsinainen taitolaji :) Mutta hyvin sekin sujuu ottaen huomioon vähäisen kokemukseni ja sen, että toisessa remmissä on Inca. Sille tekee oikein hyvää opetella remmilenkkeilyä toisen koiran kanssa ja Yodo on siitä hyvä kaveri, että se on niin tavattoman rauhallinen. Joo, kaksi Incaa...siinä olisi aikamoiset kuviot! Ainakin yritystä olisi.

Yodo toimii melkein ajatuksen voimalla, että sille ei tarvitse oikeastaan mitään sanoa. Ihmeellistä!

Vähän olen saanut Yodon syömään vippaskonsteilla, juomassa se sentään käy useasti. Toisaalta se on niin rauhallinen (liikkuu rauhallisesti), että ehkä kulutuskaan ei ole kovin suurta. Ja nämä vieraat ympyrät kai myös vaikuttavat ruokahaluun.

Ja tässä ihan uunituore kuva:

Yhteinen yö takana

Välillä nukuttiin kolmistaan sängyssä, välillä jompi kumpi koirista oli muualla, minua eivät sentään saaneet lattialle nukkumaan :D Mitään rähinöitä ei nukkumapaikoista tullut, vaan sopu teki hyvin sijaa. Onneksi sängyssä on tilaa!

Kahden aikaan sanomalehdenjakaja käveli käytävällä ja vaikka minulle ei tulekaan lehteä, niin askeleet saivat Yodon valppaaksi, se haukahteli vähän, mutta kun äänet loppuivat, koirakin rauhoittui. Tosin Yodo ehkä tunsi koti-ikävää, kun se mielestäni oli vähän rauhaton yöllä ja alkoi herätellä minua varmaan joskus neljän maissa. Se olisi kai tahtonut ulos, mutta minä vaan "nukuin".

Kuuden jälkeen sitten nousin ylös, kun Yodo jo raapi eteisessä ovea, että etkö tajua, että mä haluun ulos ja olen tosissani! Siihen aikaan olikin paljon koiria aamupisuilla. Yodo tosiaan piti semmoista matalaa murinaa, kun juttelin hetken yhden koiranulkoiluttajan kanssa, ja oli selkäni takana. Teimme pienen aamulenkin, sitten tarjosin koirille ruokaa, mutta kumpikaan ei syönyt. Katsotaan ruokahalua myöhemmin uudestaan.

Nyt molemmat taas torkkuvat. Inca tietää minun tapani, että tähän aikaan ei mitään erityistä tapahdu, emäntä syö aamiastaan ja "heräilee". Ja Yodo opettelee talon tavoille. Ihan on kun ei täällä koiria olisikaan.

Hoitokoira :)

Meillä on täällä hoitokoira, Yodo! Ja Liisalle terveisiä, että hyvin menee.

En tiedä, kuka meistä on eniten ihmeissään: Yodo, joka joutui outoon ja uuteen ympäristöön, Inca, joka ei voi käsittää, että täällä on koira, joka ei leiki sen kanssa, vai minä, jonka perässä nyt kulkee kaksi koiraa yhden sijaan.

Kävimme lenkillä ja Yodolla oli paljon haisteltavaa ja tosi hienosti meni meidän hihnalenkki. Yodo kulkee niin hienosti hihnassa, että siinä on kerrassaan hyvää mallia sählä-Incalle. Nyt Yodo on valloittanut sängyn ja torkkuu siinä, kun kirjoittelen tässä vieressä. Inca on torkkumassa jossain eteisessä kai. Heti jos lähden liikkeelle, lähtevät koiratkin :)

Naapurista kuului, kun Elli ja/tai Inez haukkui ja silloin Yodo höristi korviaan ja juoksi eteisen ovelle ihmettelemään, mistä ääni tuli. Muutoin rappukäytävän äänet eivät sitä tunnu millään lailla häiritsevän. Hyvin luottavaisin mielin se täällä on.

Siinä se menee kaksi koiraa, missä yksikin, ainakin, kun toinen on reippaasti Incaa vanhempi!

Yodo

Inca puuhaa omiaan.

Rauhallista :)

Onko se lagotto...

...ei kun espanjanvesikoira. Sain taas kertoa yhdelle perheelle, millainen espanjanvesikoira on. He olivat kuulemma aikeissa hankkia koiran ja olivat kai jo tehneet jotain "tutkimuksia". Kyselivät, että millainen rotu on ja minä kovasti painotin, että yksilöissä on eroja, mutta että mitään sohvaperunakoiria ne eivät ole. Kerroin meidän harrastuksista ja siitä, miten päädyin tähän rotuun sekä turkista, sen hoidosta ja, että siihen tartuu lunta ja kesällä roskia, jos se on pitkä.

He vaikuttivat olevan kovasti kiinnostuneita ja toivotin sitten onnea koiran etsintään.

Inca oli mallikelpoisesti koko ajan, haisteli perheen lapsia ja sitten se kiinnostui tutkimaan sulamisvesiä ja muuta kiinnostavaa. Nyt, kun lumet alkaa sulaa, alta paljastuvat maa on vissiin täynnä kaikkea kivaa hajua.

Olimme lenkillä joen jäällä ja rannoilla. Jää on vielä kantavaa ja ihmisiä oli hiihtämässä ja muuten ulkoilemassa. Mutta taitaa jäällä kävelyt pian loppua, kun kevät ja aurinko tekevät tehtävänsä.

Juoksulenkillä!

Juostiinpa Incan kanssa Littoistenjärvi ympäri! :o

Ei meidän pitänyt juosta, minulla ihan kävelylenkkivaatteet sieltä lämpimämmästä päästä päällä ja varsikengät jalassa, mutta juostua tuli kumminkin. Lenkin pituus on semmoiset kuutisen kilsaa, maasto tietenkin on tasaista, kun jäällä juostiin :D Hyvää harjoitusta se oli etenkin, kun en ole juossut aikoihin.

Ja ekaa kertaa juoksin nyt Incan kanssa, syksyllä siitä ei tullut kunnolla mitään, kun Inca hyppeli ja roikkui remmissä. Nyt Inca oli vapaana ja lönkytteli siinä lähettyvilläni ja totteli hyvin, kun komensin sitä lähemmäs, jos hiihtäjiä tuli vastaan. Incalle se ei tietenkään ollut mitään juoksua, minun hölkyttelyäni juoksuksi voi sanoa, mutta oli se reipasta kävelyä Incan mittapuun mukaan. Ja juuri se oli hyvä, että Inca pysyi lähellä ja totteli ja tarpeen tullen juoksi ihan vieressäni. Kivaa, voidaan aloittaa juoksulenkit kuntopolulla, kunhan hiihtokausi siellä päättyy. No, hiihtääkin voisin sen kanssa, vaan ei puutu muuta kuin sukset. Ehkä ne pitää hankkia, jos vaikka tämmöiset talvet jatkuvat.

Nyt olen hellittänyt hieman perushuomioimattomuutta, mutta entiseen en ole palannut. Inca on kuuliainen ja tottelevainen ja se on valtavan mukavaa. Se ei hauku enää ihmisiä, autoja, bussia, hiihtäjiä, pyöriä, lenkkeilijöitä, eikä muutakaan ja uskoo melko vähäisestä ärähdyksestä minua. Vapaana sitä voi pitää paljon huolettomammin kuin ennen, jolloin se oli aikamoinen "villikoira". Minulla on mukana aina nameja toisessa taskussa ("porkkanaa") ja kolinapurkki ("keppiä") toisessa taskussa. Molempia käytän säästeliäästi ja yleensä riittää ärähdys ja sanallinen kehuminen.

Joo, joku voi varmaan ajatella, että olen pilannut koko koiran kauhealla purkilla, mutta sitten ajattelee. Se on vaan niin, että kaikille on mukavampaa, kun koira tottelee emäntäänsä ja ennen kaikkea se on turvallisuuskysymys. Milloinkaan kun ei voi tietää, mitä minkäkin puskan takana odottaa. Joku koiranvihaaja vaikka. Tai joku koirapelkoinen. Tai pyörätiellä on turvallisempaa, kun koira ei rynni ja hyöki pyörien perään tai muuta vastaavaa. Joku roti sentään pitää olla ja marssijärjestys.

Kovaa itsekuria tämä vaatii ja valtaisaa päättäväisyyttä. Mutta koiran on vaan uskottava, että olen tosissani ja että hyvää ei seuraa, jos koira ei tottele minua. Turhan kauan siinä vaan meni, että hoksasin, mikä keino tepsii Incaan. Joku "puhuttelu" esim. ei ollut mistään kotoisin. Sillä ei pitkälle pötkitty. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No, jollekin toiselle koirakolle voi sopia joku miedompi konsti, että kyllä ne keinot on vaan koirakohtaisia. Olisi kiinnostavaa käydä testauttamassa pevi-kouluttajalla, millainen meidän suhde on. Voihan olla, että se minusta on hyvä, mutta asiantuntijan mielestä ei olekaan.

Kylpyläkuvia

Alla Janinan ottamia kivoja kylpyläkuvia:

Järven jäällä ja rannoilla

Kävimme taas tassuttelemassa aurinkoisella jäällä ja nappailemassa kuvia lyhytturkkisesta koirasta. Olen tosi tyytyväinen a) leikkuutulokseen tuolla vitosen terällä ja b) Incan uuteen ulkomuotoon! On aina niin kivaa "löytää" koiransa uudelleen pörrökasan alta.

Ihmeen hyvä turkista tuli, kun ottaa huomioon kuinka huopaantunut se oli ja miten aikaavievää oli lyhentää se. Mutta toki onhan minulla jo aivan valtava trimmauskokemus takana, että ihmekös tuo :D :D

Luin netistä, mistäs muualta, että huopaantunut turkki ei hengitä, se kutiaa ja se voi aiheuttaa iho-oireita, joten parempi jatkossa leikata vaan useammin tai sitten yrittää jollain konstilla saada turkki pysymään huopaantumattomana. Vaan kun se oli lähes kauttaaltaan enemmän tai vähemmän huopaantunut, niin enpä tiedä, miten sen jatkossa saa estettyä muuta kuin leikkaamalla. No, Incan turkki ei nyt vielä ole aikuisen koiran turkki, joten ehkäpä huoppaantuminen loppuu ajan myötä.

Jään kantavuudesta en tiedä, mutta hankikanto oli hyvä yöpakkasen ansiosta. Olihan jäällä hiihtäjiä ja kulkijoita, joten ei siellä vielä tarvi pelätä jäihin vajoamista.

Ja alla kuvailoittelua:

Lempparikuva!

Lintutornin portaat

Pitääkä emännän tuonne aina kiivetä?

Lumipallonheittoleikkiä

Hyppy!

Namei!

Vilvoittelua!

Joutsenpariskunta avannolla

Turkki lähti...

...mutta kyllä siinä oli taas hommaa, huh huh! Incan turkkihan oli huopaantunut semmoisiksi inhottaviksi laatoiksi, joten leikkaaminen ei ollut mitenkään helppoa. Saksihommia paljon, kun muuten ei hommasta olisi tullut mitään. Trimmasin sen vitosen terällä, kun en halunnut siitä ihan lyhyttä. Kainalot ja korvanaluset olivat vallan kaameaa huopaa, oikein semmoista paksua tukkoa vaikka kuinka paljon. Seuraavan trimmauksen teen heti, jos alkaa vähänkin näyttää, että turkki alkaa huopaantua. Saa sitten näyttelyt jäädä väliin. Olisi pitänyt vaan heti tamminäyttelyn jälkeen leikellä turkki, niin olisi ehkä sujunut leikkuu helpommin. Vaan kun oli niitä pakkasia...

Koko iltapäivä meni turkin kanssa, enkä jaksanut lähteä enää koiratanssiin ja Incakin ihan poikki ja nukkuu nyt. Se on vaan semmoinen juttu tuon trimmauksen kanssa, että sitten kun se pää tulee, että on trimmattava, niin sitä ei voi siirtää enää päivääkään.

Hyvin Inca kuitenkin jaksoi taas olla trimmattavana, vaikka kärsivällisyyttä se toki vaati. Välillä se kävi lymyilemässä jossain piilossa, josta en muka saa sitä pois. Semmoista piiloa tässä huushollissa olekaan, josta koiraa ei saisi pois! Ja yksi pieni pisureissu tehtiin välillä, että tuuletuttiin vähän molemmat.

Pörröperro

Mitähän emännällä on mielessä?

Piilossa! 

Voi tätä surkeutta.

Loppusuoralla!

Peppukin näyttää siistiltä.

Näin hieno ja sorja Incasta tuli :)