Eilen olimme aamuvarhaisesta yömyöhään Paraisilla hoitohommissa ja kyllä pitää sanoa, että jos kahden koiran remmillenkittäminen on haastavaa, niin haastavaa vasta onkin, kun lenkillä on mukana lastenrattaat ja pikkumies pyörineen. Ja kun ei missään korvessa kuljettu, niin piti vielä seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Että huoh vaan!
Mitään pitkällä hihnalla "haistelkaa nyt" lenkkejä ei voinut ajatellakaan, vaan parasta oli, kun koirat olivat omilla puolillaan ja remmit lyhyellä. No Liinu pärjää siinä ihan hyvin, mutta Incalla on tuo vimma vinkua, inistä ja pyristellä edessä ajavan pikkumiehen perään ja kovasti se myös menee hajujen perään sivulle, mikä rattaitten kanssa matkatessa ei kyllä onnistu. Nyt on tullut tuota lenkkeilylajia harjoiteltua, mutta ehkä minun pitää kuivaharjoitella kotonakin, kun mulla on täällä vararattaat, jos alkais sujumaan paremmin :D
Ja koirat saivat taas aimoannoksen siedätystä moneen asiaan (etenkin Liinu) sekä tuntea nahoissaan, millaista on, kun ei ollakaan maailmankaikkeuden keskipisteitä, eikä elämä pyörikään koirien ympärillä! Lapsiperheissä koiran elo arvatenkin on aika paljon toisenlaista kuin minun huushollissani. Siitä nämä mun koiravesselit on hyviä, että ne kyllä tulee juttuun lasten(kin) kanssa.
Nyt sitten olla öllötellään ja ollaan tekemättä mitään. Huilitaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti