Koirat oli hienosti vierekkäin ja katsoi mua, kun laitoin niille ruokaa. Kamerakin sattu olemaan framilla, mutta minä liian hidas :( Inca päätti sekunnin murto-osassa, että nyt toi tyyppi ei kyl enää nojaa muhun ja lähti pois. Kuvasta tuli sitten tämmöinen. Näkee siinä nyt kuitenkin, että koirat on lyhyessä kuosissa ja että värieroakin niillä on.
Tehtiin aamulla metsälenkin sijaan hallittu remmilenkki. Tai kuljettiin me metsässä, mutta kuntopolulla. Pitää nyt oikeen tosissaan alkaa panostaa yhdessä remmilenkkeilyyn, kun se tulee kuitenkin olemaan meidän arkipäivää liikutaan me sitten missä tahansa. Harvemmin kuitenkaan lähden yhden koiran kanssa minnekään. Kyllähän nuo hyvin kulkevat ja Liinu etenkin mukautuu helposti siihen, mitä koirilta vaadin. Incalla on sitä omaa tahtoa vaan jonniin verran enemmän ja sillä kovempi hinku toteuttaa omia koiramaisia viettejään. Tottelee se, mutta inisee ja ynisee, kun ei saa tehdä, mitä huvittais.
Hallittu remmilenkki on sitä, että koirat on lyhyellä hihnalla mun vieressä, toinen toisella puolella ja toinen toisella puolen. Ja hihnat pitää olla löysällä. Tarkotus on, että ei huidella vasemmalta oikealle ja päinvastoin, ei mennä eestaas ja poukkoilla sinne tänne kaikkien hajujen ja roskien perään, eikä vilkuilla takaa tulevia ihmisiä, koiria tai mitään muutakaan ja ohitetaan koirat ilman kommervenkkejä. Siis toi on tavoite. Kun itse on rauhallinen, eikä turhia höpäjä koirille ja menee vaan, vaikka ne yrittäis poukkuroida jonnekin, ni kyllä ne siihen mukautuu. Pakko mikä pakko. Kahden koiran hallinta lenkillä on pikkusen eri juttu kun yhden, ainakin niin kauan, että saadaan homma toimimaan mua tyydyttävällä tavalla.
Juu ja tirppana jätti remminpuremisen. Oli pruuttapullo mukana ja kerran vissiin muistutin sillä, että sitä MUN remmiä ei sitte purra, ni siihen se jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti