Päivät soljuvat ohi aika kyytiä ja aamut ovat olleet välillä jo vilpoisia. Ja Liinu sen kun kasvaa ja kasvaa, viimeksi painoi 8 kiloa pari päivää sitten. Ensi viikolla onkin virallisen punnituksen paikka, kun Liinu saa taas piikin niskavilloihin. Niin, Liinu näyttää jo oikealta pienikokoiselta vesikoiralta :) Sillä on kyllä matalammat jalat kuin Incalla, ainakin nyt vaikuttaa siltä, ettei siitä tulee niin korkea koira kuin Inca on.
Liinu on varsinainen ahmatti, mutta kyllä se syömisen lopettaa, kun massu tulee täyteen. Eilen illalla annoin molemmille luut, niin oli tosi rauhallista, kun toinen söi luuta olkkarin matolla ja toinen keittiön matolla. Jauhelihamössöä jäi sitten kuppiin, eli ei Liinun mahakaan pohjaton ole, vaikka usein siltä vaikuttaa.
Hyvää kyytiä Liinu juoksee jo Incan kanssa, eikä jää juurikaan jälkeen eli on sillä voimat ja nopeus kasvaneet, vaan ihmekös tuo, kun on koko täällä olo aikansa harjoitellut Incan perässä juoksemista. Hyvää liikuntaa Incallekin, kun on tuommoinen juoksuttaja huushollissa. No, olen minäkin ollut Incan kanssa juoksulenkeillä, mutta ne ovat sellaista tasaista hölkyttelyä ja rauhallista menoa verrattuna noiden kahden spurttailuun.
Siinä se aika sitten kuluukin, kun käymme yhdessä metsä- ja remmilenkeillä ja sitten käyn vielä molempien kanssa erikseen lenkkeillä, Incan kanssa enemmän remmilenkkeillä ja Liinun kanssa olen tehnyt remmilenkkien lisäksi metsälenkkejä. Meno metsässä on silloin tosi rauhallista, Liinu taapertaa siinä lähellä ja seuraa minua kuin hai laivaa. Incan kanssa se saattaa irrota minusta välillä muutenkin kuin juoksemaan, joskin se tosiaan pitää tarkan huolen, että en katoa minnekään.
Liinu on oppinut jo, että "kiipeeee" tarkoittaa namia :) Namia saa, kun kiipeeee kivien päälle metsässä. Se on meidän metsäagilitia :) Ja Incan kanssa ollaan palautettu mieleen, mitä opittiin aikoinaan kanttarellikurssilla. Liinukin siihen tulee söheltämään tietämättä tuon taivaallista, mitä Inca etsii ja onkin kova piteleminen, että se on paikallaan edes hetken.
Keskiviikkona olimme leikkikoulussa sosiaalistumassa, vielä kerta sitä ja sitten katsellaan mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. No, mitään koulutuksia minulla ei ole edes suunnitelmissa. Kyllä Liinu oppii sivulle- ja muut temput sitten aikanaan, jos tarvis on, mutta ehkä käymme kääppänöiden harkoissa vähän harjoittelemassa luoksepäästävyyttä ja siedättymässä toisiin koiriin ja ihmisiin. Ja Incan kanssa voisi käydä näyttelyharkoissa verestämässä miten kehässä seistään!! Joo, kun kattelin taas Koiramme-lehdessä olevia näyttelykuvia, niin ollaan aika kaukana niistä seisontakuvista. En vaan näe mitenkään hirveen tärkeeksi sitä, että koira seisoa jököttää asennossa kuin jossain armeijjassa ikään, mutta onhan sekin taito tuo. Ja ilmeisen tärkeä, jos aikoo pärjätä näyttelyissä. Se on vaan semmoinen maailma, mikä ei vedä mua puoleensa yhtään. Mutta ei tässä kaikkeen tarvi revetäkään, kyllä sitten on taas uupumus lähellä. Ihan rauhassa mennään ja katellaan, mitä tämäkin päivä nyt mahtaa tuoda tullessaan.
Se on vielä arvoitus, mutta huomenna koirat pääsevät Tampereelle synttärikemuihin :) Todennäköisesti me reissaamme sinne junalla, joten saadaan tuo junamatkakin Liinun kokemusmaailmaan, niin ja Tampereen rautatieasema, vähän toista kun nämä paikalliset asemat! Eikä Incakaan turhan tiheästi ole junassa reissanut, kun viime kerta taisi olla vuosi sitten lokakuussa, joten hyvää harjoitusta sillenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti