Leikkikoulu loppui

Liinu sai leikkikoulun päätökseen, kun tänään olimme leikkimässä viimeistä kertaa. Tiedä sitten, oliko hyödyllistä tai hyödytöntä, tarpeellista tai tarpeetonta, mutta samaa pohdintaa voi käydä minkä muun asian kanssa tahansa.

Sen kyllä huomasin, että Liinu leikkii kanssani, vaikka ympärillä olisi mitä tahansa hässäkkää, koiria, ihmisiä ja touhua. Tänäänkin se leikki pariin otteeseen lelulla kanssani repimis/vetoleikkiä oikein kunnolla murinoineen kaikkineen. Eli Liinu siis keskittyy touhuamaan mun kanssa ja se on oikein hyvä. Incahan on ollut aina paljon kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta (eikä minusta), eikä se ole ollut kovin innostunut tuonkaltaisista leikkihommista ennen eikä nytkään.

Päivä on ollut sateinen/kaatosateinen ja kun kävin Liinun kanssa ulkona pisuilla tuolla leikkipaikassa, niin enpä ole ennen moista nähnyt, mutta nyt näin: hallin ulko-oven edustalla oleva kunnollinen vesilätäkkö kelpasi Liinun pisupaikaksi. Siihen se kyyristyi keskelle lätäkköä ja vettä oli ainakin "polviin" asti. Oli se vinhan näköistä. Mutta eipä vesikoira pienistä hätkähdä, ei ainakaan kun vesi on maassa :)

Ja alla kuvia ja video Liinusta ja 13 viikon ikäisestä chihuahuasta, jonka kanssa Liinu leikki tosi paljon. Oliskohan koiran nimi ollut Milli. Siis vaikka en noista pikkukoirista ollenkaan välitä, niin tuo noiden leikki oli kyllä mainiota katseltavaa. Liinu painaa 8,3 kg ja Milli painaa 1,5 kg. Noin pientä leikkikaveria Liinulla ei ole ollutkaan ja selvästi se tykkäsi itseään pienemmistä kamuista. Tänään nimittäin olin Liinun kanssa pienten osastolla, aiemmin ollaan oltu suurten pentujen osastolla. Nyt siellä oli leonbergin pentu ja muita vähän kookkaampia, joten katsoin paremmaksi olla pikkuisten koirien puolella. Liinulle stressittömämpää.

Kävimme kotimatkalla myös pyörähtämässä Hansassa, ajelimme hissillä ja kävelimme rappuja ja pyörimme vähän siellä sun täällä ihan vaan harjotuksen ja hyvin vuoksi. Kotiin tullessa nappasin muutaman syksyisen kuvan, kun sattui kamera olemaan matkassa.