maanantai 12. syyskuuta 2011

Liinun eka junamatka

Voihan niinkin käydä, että Liinun kanssa jotain ongelmia joskus tulee, mutta nyt ei näytä kyllä siltä yhtään. Niin hienosti meni Liinulta junareissu kuin olisi jo vanha tekijä sillä alalla. Ainoa harmistuksen aihe olivat noitten "pikajunien" (mitähän se pika tuossa tekee :O) rappuset, mutta ne on ihmisillekin harmistuksen aihe, jyrkät ja kaameat. Inca ne hyppää ylös ja alas, Liinun nostin joka kerta, eihän se niitä olisi itsekseen päässyt.

Mennessä koko lemmikkivaunussa ei ollut meidän lisäksemme kuin yksi ihminen kait, ilman lemmikkiä. Takaisin tullessa lemmikkejä ihmisineen oli sen edestä. Laskujeni mukaan koiria oli yhteensä 10, omat mukaan lukien. Hyvin kaikki koirat siellä osasivat matkustaa ja nuo omat hurtat olivat ihan puhki poikki pitkän päivän jälkeen, ettei niitä muu kiinnostanut kuin nukkuminen.

Veeärrä saa kyllä multa sapiskaa oikeen roppakaupalla, kun en ymmärrä niitten koirien hinnoittelupolitiikkaa. Koira kun koira maksaa 5 euroa, minkä tietty tiedän, mutta en tiedä sitä, mihin se perustuu, muuta kuin monopoliaseman törkeään hyväksikäyttöön. Sillä viidellä eurolla koira matkustaa 50 kilsaa tai tuhat. Ja koiran koolla ei ole väliä. Tanskandoggi maksaa saman kuin pikkuinen perro. Että ohhohhoijaa vaan sanon minä. Turhaa työtä konnareille vaan tulee, kun pitää tsiikailla koirienkin biljettejä. Mutta on noi veeärrän taksat muutenkin jostain muusta kuin tästä maailmasta, että se siitä sitten.

Mutta koirat siis matkustavat junassa, kun Tampereella junasta jäi pois aika joukko koiria ja sisään meni samanmoinen joukko koiria. Kaikki ei siis heitäkään koiria takakonttiin.

Ja vaaralliseksi on mennyt junamatkustaminen, kun kaksi ei kovin heiveröistä vartijaa lampsi junassa :O En ennen ole nähnyt, että mulle ihan uusi ilmiö.


Tampereen asemalla ajeltiin hissillä ja kuljettiin niitä tunnelikäytäviä, joten vilkas asemakin on nyt sitten sisäänajettu Liinun osalta. Incasta en tiedä, mahtaako se muistaa aiemmat reissut, ehkä.


Perillä odotti Liinua ihan vieras huusholli ja osa ihmisistäkin oli Liinulle vieraita, mutta hyvin tuo siellä kuljeskeli ja varmaan sai rapsutuksia ihan riittävästi, kuten Incakin :) Hyvin ovat sosiaalisia koiria, mikä on tavattoman hyvä. Ilma oli todella hieno, joten koirat olivat enimmän ajan ulkona ja saivat seurata jotain lasten jalkapalloleikkiä ja trampoliinihyppelyjä sun muuta mukavaa. Ja oli niillä omatkin palloleikit, kuten kuvasta näkyy. On tuo Liinu vielä selvästi Incaa pienempi, mutta on se kasvanut aivan hurjaa vauhtia.

Päivän aterian koirat saivat syödä nurmikolla, jonne heittelin kumpaisenkin nappulat. Lapsille sanoin, että pian nurtsilla kasvaa koiranruokaa, kun kylvin niitä sinne :D



Koko päivä reissussa meni ja suurin osa ajasta tietty busseissa ja junassa. Perillä synttäripaikalla oltiin kait kolme neljä tuntia.

Tänään ollaan sitten vietetty rauhallista sadepäivää, Inca on tiukalla perushuomioimattomuudella ja kurilla se kun alkoi turhan paljon huolehtimaan hommista, jotka ei sille kuulu, vaan mulle. Sen kanssa saa näköjään olla tosi tarkkana ja tiukkana kaiken aikaa, eikä paljon voi antaa otteen lipsua mistään syystä tai se käyttää tilanteen heti hyväksi. Kyllähän niitä oireita on ollut, mutta nyt sen vinkumiset ja muut meni yli mun mitan, joten ei auta muu kuin pistää itsensä ruotuun. Siitähän tässä on kyse, koira toimii aina omasta mielestään oikein. Joten Incan kanssa olen ollut kurinpidollisella remmilenkillä ja Liinu on saanut viipottaa mun kanssa metsässä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti