Eilen ja tänään

Incan kanssa olin eilen agissa ja teemana oli irtoaminen vai mitä se nyt on, kun koira pistetään menemään esteen yli ja ite jäädään esteen tälle puolelle. Muistais vaan kaikki termit :( Oli siis paljon hyppyjä ja myös putkea, välillä esteen vierestä ja välillä esteen ylikin :D Kyllä se siitä...

Ennen harkkoja lämmiteltiin lihaksia kaupunkikävelyllä semmoset puolisen tuntia. Sai Inca taas vähän harjotusta, miten kuljetaan klo 16 jälkeisessä ihmisvilinässä. Siinä ei poukkoilla nuuskimaan yhtään mitään minnekään kuin vain valituissa ja tarkoin harkituissa paikoissa. Ja kuljetaan vierellä, että ei sotkeennuta pyöriin ja ihmisiin. Pikkusen kurinalaisuutta kehiin!!

Tänään oli vuorossa Liinun hallittua sosiaalistamista Serellä ja kaupungilla. Leikkituokio meni hyvin ja Liinu oli selvästi rohkeampi kuin viimeksi. Kovasti se tykkää tonkia lelulaatikoita ja napsia sieltä erilaisia leluja itselleen. Leikitin sitä ja kyllä se välillä peuhasi toisten koirien kanssa, mutta ei kovin paljon, eikä tarviikaan. Hyvin se siellä sosiaalistuu myös ihmisiin ja menee hyvin niitten tykö. Lopuksi meillä oli luoksetulo niin, että joku piti koirasta kiinni ja sitten omistaja kutsui koiran luo. Liinuhan tuli melkoista vauhtia!

Takasin tullessa käytiin kääntämässä Hansassa, jossa emäntä ihan vaan koiraansa harjoituttaakseen osti Spiceicesta tiramisujätskin (namnam), istui syömään sitä kaikessa rauhassa ja katseli ohi vaeltavia kaupunkilaisia :D Liinu siis sai harjoitella sitä, että se on nätisti sen aikaa, kun ostan ja syön sen jätskin. Ihan mallikkaasti Liinu oli tuolin alla koko syömisen ajan.

Käytiin vielä illalla kentällä, jossa nämä kaksi järjestivät vesikoirien juoksushow'n, oli meno niin vauhdikasta. Mistä noilla sitä energiaa riittääkään, kun sentään kaikenlaista liikuntaa ja tekemistä saavat pitkin päivää??

Ja Liinun painokäyrä näyttää tasaista noususuhdannetta, tänään 7,5 kg. Mutta kyllä se ahmiikin ja ahmis vielä enemmän, mitä annan. Erityisesti jauhelihamössöt ja broitskun siivet ja piimä on niiin hyvää. Ihan se syö, kun ruokaa ikinä ennen olis saanutkaan. Aamunappulatkin tekee kauppansa, mutta ei silleen, kun noi muut. Liinu ahmii ja Inca syö mietteliäästi ja rauhallisesti, sillä ei ole kiirettä ja mä sitten saan vahtia ja komentaa Liinua jättämään Incan ruuat rauhaan ja antamaan sille ruokarauhan.

Niin ja Liinu istahti itse vaa'alle, ei tarvinnut punnita sitä sylissä. Incahan ikinä maailmassa istahtanut vahingossakaan vaa'alle, eikä istahda vieläkään :o Liinu kai meinasi, että voin mä tässä itekin istua, niin selviät helpommalla :D

Reissu Paraisille

Liinu teki eilen pitkän bussimatkan, kun menimme Paraisille lapsia katsomaan. Mutta Liinun kanssa nyt toistaiseksi mikään ei ole tuottanut ongelmia eli reissu meni hyvin ja Liinu ottaa nämä matkat ihan lunkisti. Takaisin tulimme henkilöautolla, joten monipuolisia ovat Liinun autokokemukset, kun milloin ollaan minkäkinlaisen auton kyydissä. Sinänsä ihan hyvä, että tottuu kulkemaan eri vempeleissä. Junahuvimatka vielä pitää tehdä vaikka sinne Saloon ja takaisin.

Liinu sai aimoannoksen lapsisiedätystä, kun oma jälkikasvu kera naapurin ipanoitten touhusi pihalla. Siinä oli menoa sen verran, että Liinua pikkuisen varmaan hirvitti, mutta hyvin se siihen siedättyi. Se Liinusta oli vähemmän kivaa, kun kantelin nuorinta jälkikasvua sylissä. Taisi olla mustis :) Olisi halunnut sekin syliin, mutta sepä ei käynytkään. Hyvää harjoitusta kovaan maailmaan :D Ja hyvin Liinukin sopeutuu lapsiperheen elämään, siellä se torkkui lattialla Incan kanssa ja hääräili omiaan. Oppivat koirat paremmin tietämään paikkansa, kun elämä ei pyörikään niitten ympärillä, kuten se kotona tuppaa tekemään, vaikka sitä pyrinkin välttämään.

Portaat alakertaan tuottivat aluksi Liinulle ongelmia, mutta pienen tsemppauksen ja treenauksen jälkeen Liinu meni niitä ylös alas sujuvasti. Tuntuu tuo alaspäin meno olevan vaikempaa kuin ylöspäin. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin :)

Ja karviaiset pensaassa, nam! Liinu on oikea marjakoira, kun se syö mustikoita, puolukoita ja karviaisia :) Vitamiineja ja muuta terveellistä koiralle!

Illalla emme sitten ehtineet Kupittaalle, jossa Hugo, Molla ja Saku olisivat olleet leikkikavereina. Mollaa ja Sakua Liinu ei ole nähnytkään, joten kiva olisi niitäkin ollut treffata. Toivottavasti näemme pian :)

Olen käynyt ahkerasti Incan kanssa kaksisteen pitemmällä remmilenkillä joka ilta. Se on meidän yhteistä laatuaikaa. Eihän siinä tapahdu muuta kuin että kävelemme, mitään äksöniä ei ole, mutta kyllä Inca sen tajuaa, että tirppis  ei ole mukana "sotkemassa" meidän lenkkikuvioita ja että nyt me kävellään ja nautitaan kaikessa rauhassa :) (Tämä on mun kuvitelmaa, mutta saahan sitä ihminen kuvitella kaikenlaista :D)

Trimmauspäivä

Liinu pääsi vihdoin pentuturkistaan ja entisestä punaruskeasta koirasta tuli aikas tumma koira. Hienosti meni leikkuu, Liinu söi niitä karvatuppoja ja kelli selällään ja kyljellään ja välillä se oli silmät kiinni, luulin, että se nukahtaa siihen pöydälle :O

Oli jännä leikata noin nuorta pentua, kun Incahan oli kahdeksan kuukautta, kun sen itse ekan kerran trimmasin. Mutta jos kaikki pennut on näin helppoja tapauksia, niin voin rueta pentujen trimmaajaksi :D Eihän Incaakaan ole vaikea trimmata, siinä on vaan paljon enemmän hommaa, kun se on noin iso koira. Inca kyllä pysytteli koko toimenpiteen ajan toisessa huoneessa varmuuden vuoksi, etten vaan trimmaa sitäkin. Ja tarkkaan se tutki Liinua, kun pidettiin pieni tauko ja kun trimmaus oli ohi. Se tarkisti, onko lopputulos hyvä :)

Tässä tuo höttökasa pari päivää sitten, kun kuivaharjoittelimme trimmausta :)

Lopputulos!

:)

Peuhupäivä

Aamupäivällä olimme Viiman kanssa lenkkeilemässä kotimetsässä ja iltapäivällä vuorossa oli retki Lilla-siskon luo Littoisiin :) Olipa hieno kesäpäivä! Näitä muistellaan sitte talvella pakkasen paukkuessa nurkissa :D

Viima 4 kk ja Liinu 3 kk

Inca, Liinu ja Viima, kepinsyöntiä kaikilla kolmella.
Vähän myöhemmin koirat pääsivät kunnon apajille,
 kun ne löysivät herkkuherkkunamia,
 nimittäin ihmisen jätöksiä. Koirat onnessaan huuliaan lipoen, yök!

Lilla ja Liinu

Lilla, Liinu ja Inca

Liinu, Lilla ja Inca

Mutta kyllä osaa olla Liinu mustis, ohhoh! Tuli heti haukkumaan ja tunkemaan tykö, jos vähänkin koskin "väärään" koiraan eli Lillaan :O Kyl se on ärhäkkä koira tuo pikkuinen Liinu!

Oli tosi hienot lenkkimaastot ja aivan loistava päivä ulkoilla ja juoda kaffetta Littoistenjärven rannalla. Inca taisi olla ihmeissään, kun kerta toisensa jälkeen kielsin sitä menemästä rantaan ja veteen, se kun on aivan vihreän mössön peitossa. Mutta onneksi koira uskoi sen enempiä hanttiin pistämättä. On se vaan niin kurjaa, että jotain niin hienoa on täysin pilalla kuin on tuo järvi. Joku EU-projekti nyt äkkiä, että saadaan järvi kuntoon!!

Kiitos niin Viiman porukoille kuin Lillan emännälle lenkkiseurasta :)

Päivätorkuilla :)

Mussukat oli vähän väsyjä, kun tultiin kotiin hallitulta - tai hallitsemattomalta - remmilenkiltä :) Emäntä saikin päähänsä, että kävellään kuntopolulla remmissä ja niin me sitten tehtiin. Aluksi koirat kyllä saivat juosta metsässä villeinä ja vapaina, mutta sitten vein Liinun uusille hajuille ja sieltä kuntopolulle ja koko ajan koirat oli remmeissä. Noin pitkää matkaa ei olla vielä kuljettukaan remmilenkkiä kolmistaan, mutta hyvin se meni ja Liinukin ihan hyvin kulkee remmissä ja itse asiassa paremmin kuin Inca, jolla tuppaa aina välillä olemaan kovin kiire eteenpäin :O Liinua ei tarvitse huomautella, mutta Incaa tarvii. Se on varmaan alkanut luulemaan, että vanhat säännöt ei enää päde, kun on tullut mukelo maailmaan ja vain se tarvii ohjausta. No joo, Inca kulkee ihan hyvin remmissä ja tietää tasan tarkkaan, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Mutta kattelee mua, että jos kumminkin...Mutta ei ni ei.

Loppumatkasta koirat oli taas vapaana ja Liinu riehaantui Jaaninojalla ihan tykkänään. Se juoksi villisti veteen ja ruohotuppojen läpi ylös juoksemaan ja piehtaroimaan heinikkoon ja takaisin veteen ja ylös ja veteen ja ylös...Inca istui kauempana ja katseli, että mitä toi oikein tekee, kaheli! Ja ihan kahjolta Liinu näyttikin, mutta hyvin itseriittoisesti se jaksoi viihdyttää itseään ja minua :) Eipä taas ollut filmiryhmää paikalla, harmi :(

3 kuukautta :)

Eilen oli 13-viikkoissynttärit ja tänään on vuorossa taas synttärit, kun Liinu täyttää 3 kuukautta. Yhtä juhlaa meillä :D Se tosin ei näy mitenkään arjessa, ei ole koiranherkkukakkua eikä muutakaan erityistä. No joo, syötiin Liinun kanssa metsässä mustikka-puolukka-mixiä :D Molemmat tykätään noista marjoista ja Liinuhan syö mustikoita ihan puskista. Inca piti vahtia kalliolla, meiän mustikka maa! Inca ei niistä välitä.

Liekö ollut sattumaa vai ihan suunniteltua, mutta eka yö meni nyt silleen, että papereilla ei ollut pisuja eikä kakkoja. Liinu kyllä tuli aamuyöstä sänkyyn nuolemaan mun kasvot ja jäi siihen viereen nukkumaan, mutta sitä ennen se ei siis ollut käynyt tarpeillaan. Olinkin vähän hämmästynyt ylös noustessa ja laitoin sutjakasti vaatteet päälle ja tukka pörrössä lähdettiin kaikki ulos. Heti tuli sitten pisut ja kakat. Tästä se alkaa ison koira elämä, pikku hiljaa ja askel kerrallaan.

Incakin on alkanut paremmin sietämään sitä, että Liinu on sängyssä. Se ei lähde pois, vaan jatkaa uniaan Liinusta huolimatta. Niin, en tiedä, olenko muistanut kirjoittaa, että Liinuhan on jo pitkät ajat hypännyt sänkyyn, sitä ei enää tarvi nostaa sinne. Mun puolesta se saa nukkua missä haluaa, kuten Incakin saa ja jos koirat keskenänsä sopivat samaan petiin, niin sehän on vaan hyvä. Suurimman osan yöstä Liinu viettää vielä lattialla, Inca taas on välillä ihan mun lähellä nukkumassa, mitä se ei juuri koskaan aiemmin ole tehnyt.

Päivän kunniaksi olen myös viritellyt trimmeriä :) Eli olen esitellyt sitä Liinulle ja kuivaharjoitellut trimmaamista ja sehän on vaan kivaa, kun trimmerillä silutellaan turkkia :D Voipi olla huomenna trimmauspäivä, jos ei sitten illalla jo. Ensin vaan siedätetään allergista lasta taas koirille, että en viitsi rueta pöllyttämään ennen sitä. Ja pitää turkkikin pestä ennen trimmausta.

Ja päivän kunniaksi Inca sai tuta, mitä tapahtuukaan, kun ei totella. Lähti tuolla metsälenkille kiellosta huolimatta menemään jonkun juoksijan luo, eikä meinannut tulla takasin. Sitä oma-aloitteisuutta, juu! Kun se sitten rupes tulemaan niin ensin lensi purkki, sitten kävelin pitkät tovit, Inca tuli kaukana perässä ja kun se oli tarpeeksi lähellä, sitten lensi remmit. Ja taas mentiin (minä ja Liinu, sehän kipitti mun vieressä koko ajan). Sitte kutsuin Incan iloisesti luo ja tuohan tuli reippaasti, että jee, kivaa, ei noi hylännytkään mua. Sitä en tiedä, mitä Liinu ajatteli, mutta ei sen väliä, kun näki hyvin, että oli Incasta kyse ja että olen tosissani ja vielä hurjan kiukkuinen!! Ei ole nimittäin tarvinnut aikoihin muistuttaa Incaa tottelemisesta. Mutta näin se on, että koiran kanssa pitää olla aina skarppina. Tai siis Incan kanssa ainakin.

Liinun paino tänään 6,7 kiloa :) Ja Incan 17,4 kiloa, aika samoissa on ja pysyy näköjään.

Liinu leikkikoulussa :)

Nyt 13-viikkoinen Liinu on jo niin iso tyttö, että se pääsi pikkupentujen leikkikouluun! Ja olihan kiinnostava nähdä Liinu siellä muitten pentujen joukossa vieraassa paikassa. Tämä tättähäärä ja Incan pomottaja oli siellä niiiiiin tosi tosi pientä koiraa, että jestas sentään! Ja siellä tosiaan oli koon puolesta paljon Liinua pienempiä koiria, labbispentu taisi olla suurin, eikä sekään ollut kovin paljoa Liinua isompi. Mukana oli myös Tulimaan Elsa, 16 vko, siis toinen perropentu.

Mutta reipas tyttö Liinu oli, kun oltiin sentään ihan oudossa paikassa ekaa kertaa ja paljon oli vieraita ihmisiä ja koiria ympärillä. Mutta häntä oli niin koipien välissä, että Liinu oli kuin hännätön koira. Ja se kertoo paljon se. Eipä kukkoilut, eikä pörhistellyt siellä :) Ja ne nassikat kun oli ihan samanlaisia kuin Liinu, jotenkin niin huvittavaa. Tuli se häntä koipien välistä sitten esiinkin, mutta aika herkästi se meni takasinkin, jos tilanne sitä vaati :O Nuo toiset pennut olivat siis aloittaneet jo viime viikolla koulun, me oltiin nyt eka kertaa.

Pentuja oli ehkä 10. Osan aikaa oltiin kaikki yhdessä, mutta suurimmaksi osaksi oltiin niin, että isot pennut ja pikkupennut oli erikseen. Siellä siis koirat leikkivät leluilla ja toistensa kanssa ja tutustuivat uusiin ihmisiin siinä samassa. Pennuille ei opetettu mitään, ne oppivat siinä ollessaan toistensa kanssa ja leikkiessään koirien kieltä ja se on se tarkotuskin. Istu istu -kurssit on sitten eri juttu.

Sen vaan taas muistan Incasta, että ikinä en ole sitä nähnyt häntä koipien välissä tuommoisessa tilanteessa silloin kun se oli Liinun ikäinen. Enkä juuri myöhemminkään. Sehän mennä hösötti sinne tänne ja kaikkien luo kuin ei mitään välillä ihan riesaksi asti, kun olisi ollut tarkoitus keskittyä johonkin muuhun kuin toisiin koiriin :)

Mutta tuo Seren leikkikoulu on nyt Liinulle tosi hyvä juttu monella tapaa. Hyvä että tuli aloitettua se. Vielä kolme kertaa, niin eiköhän tytteli ole jo häntä pystyssä leikkimässä muitten kanssa. Vipeltäähän se jo vesikoiratreffeilläkin ihan sujuvasti. Tässä nyt vaan taas huomaa, miten tärkeetä on raahata pentua joka puolelle, ehkä vielä mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Niin ja kotiin tultiin torin kautta. Käveltiin siinä toriympäristössä ja yksi täti taas halusi silittää Liinua ja kysyi, onko se portugalinvesikoira. Taidan rueta sanomaan, että on :D Torilla kateltiin puluja ja harjakoneita, jotka oli pesemässä toria, joten tuli nähtyä sitten nekin vempeleet ihan läheltä.

Kotona vaihdoin koiraa ja lähdin Incan kanssa lenkille. Liinu oli melkoisen väsynyt tuon reissun jälkeen.

Karvakorvissa ja agilitissä

Liinu pääsi tänään Karvakorviin ostoksille. Menomatkalla yksi täti bussissa kysyi, saako koiraa silittää ja tuli sitten viereen istumaan, kun sanoin, että saa. Kovasti kehui Liinua rauhalliseksi pennuksi :) ja silitteli Liinua ja puheli sille.

Karvakorvissa ei ollut muita asiakkaita, eikä koiriakaan portin takana, joten Liinu haisteli taas nurkkia ja lattioita, kun maksoin meidän ostoksia ja kerroin, että Liinu on espanjanvesikoira. Nainen siellä ehdotti portugalinvesikoiraa ja mies olisi ehdottanut pumia. Ostin broitskun siipiä, kalkkunankauloja ja rustoluita sekä natural menuta lammasversiona, uutuus! Inca sitä kotona haisteli, että mitäs tää on, mutta söi kyllä tuliaismakupalat. Nakeilla kumminkin mentiin harkkoihin.

Illalla oli tosiaan sitten Incan vuoro saada kahdenkeskistä aikaa agissa. Välistävetoja ja takaaleikkauksia oli päivän teemana. Hyppyjä ja putkea mentiin erilaisin variaatioin, oli vaan ilta sen verran kuuma ja aurinkoinen, että Inca mieluummin olisi nuuskutellut kentän tuoksuja kuin hyppinyt ja juossut. Inca ei tosiaan ole minkään kuuman ilmanalan koira, että sen kanssa on turha lähteä kesähelteellä mihinkään vaativiin hommiin johonkin avaralle kentälle. Siinä se on tullut erinomaisen hyvin emäntäänsä, joka myös läkähtyy ja hyytyy auringossa paljon nopeemmin kuin muut :O Hyvä kun olen edes jossain nopea :D

Huomenna metsälenkillä merkkaan jäljen, olen jo jalostanut prisman muovikassin suikaleiksi. Siinä ei haittaa, vaikka koirat on mukana, ne saa haahuilla ympärillä ja ihmetellä, että mitä toi nyt tekee. Sitten myöhemmin, kun koirat on kotona, käyn kippaamassa veret sinne. Joskus torstaina menen Incan kanssa jäljelle ja kai Liinullekin pitää tehdä jo oikea oma verijälki, mutta se saa olla tuoreempi, kun on ekakertalainen kyseessä. Hyvin sekin kyllä nenäänsä käyttää, että eiköhän tuo verijälkikin saa nenän tuhisemaan.

Kynsienleikkuu :)

Liinun kynnet sai aluksi leikata tuosta noin vaan ilman suurempia kommervenkkejä. Viime aikoina se on alkanut esittää dramaattista show'ta kirkumalla ja pyrkimällä irti otteesta koko pienen koiran (tahdon)voimallaan :D Kynsiä on leikattu suunnilleen kaksi kertaa viikossa alusta asti, että mistään kummasta tai harvinaisesta hoitotoimenpiteestä ei ole kyse.

Tänään Liinu pääsi tassusuihkun jälkeen taas mani/pedikyyriin ja nyt otin käyttöön kynsileikkurit, menee niitten kanssa jo paremmiin kuin saksilla. Niin mainio tapaus kyllä tämä veitikka, kovaa pyristelyä se yritti pitää, mutta mun otteesta ei pääse ja siinä pitää vaan rauhottua. Yhden kynnen sain leikattua ja tämähän kiljahti tapansa mukaan kuin olisin koko tassua yrittänyt irti leikata :O Sitten vaan pikkusen kopisuttelin kynsiä leikkurilla, enkä edes yrittänyt leikata, niin tämähän ihan vaan varmuuden vuoksi huusi ja kiljahteli niin kuin se jotain pelastaisi. Ei pelastanut.

Liinu rauhoittui ja inisi ja ynisi hiljaa, kun klipsuttelin pikku palat kynsien päistä pois. Ei siitä tarvinnut sitten sen kummoisemmin pitää kiinnikään, kun se alistui kamalaan kohtaloonsa ja kidutukseen. Lopuksi siluttelut ja hyväilyt ja kehut :) Mutta on sillä yritystä ja omaa tahtoa, vaan kaipa se kuuluu koiran pikkuisen protestoida ja esittää, että tää ei ole kivaa, sattuukin niin kamalasti :)

Saa nähdä, miten sitten kiljahdellaan, kun on trimmauksen vuoro.

Metsässä ja puistossa

Aamupäivällä olimme pitkällä metsälenkillä, niin kaukana kotoa, ettei Liinu vielä ole ollutkaan. Kävimme tekemässä pienen kiekuran jo Varissuon soilla asti. Oikein hyvin Liinu jaksaa tepastella, mutta toki päivittäiset harjoitukset ovat tehneet tehtävänsä ja Liinun voimat sen kun kasvavat päivä päivältä.

Tein koirille naminetsinnät. Incalle talloin isomman alueen, Liinulle pienemmän. Koirat olivat sen aikaa kiinni ja kauhea vikinä ja ininä, että joko joko joko me päästään. Tietää Liinukin jo tuon homman nimen, Inca sen tietää entuudestaan. Incalle se ei mikään juttu ole, mutta kun teen naminetsinnät Liinulle, en tietenkään voi jättää Incaa ilman. Ostin verta taas kaupasta ja nyt kyllä menen tekemään heti kohta metsän täyteen jälkiä ennen kuin talvi tulee. On tämä koiraihmisen elämä niin kiireistä, että ei tahdo millään ehtiä kaikkea tehdä :D Teen helppoihin paikkoihin, niin selviän helpommalla. Pakkoko sitä on risukkoihin itsensä tunkea.

Lenkitin koiria myös erikseen tänään ja oikein seurasin kumpaistakin, mitä niitten korvat ja hännät kertovat. No Incan häntä ei kerro mitään, mutta korvat kertovat. Kyllä sillä on korvat takana, kun ollaan remmilenkillä, ja niin pitääkin olla. Ja Liinukin on häntä alhaalla, kun me kahdestaan lenkkeillään, mutta tosiaan se tepastelee enemmän häntä pystyssä, kun Inca on fölissä. Se on just sitä elvistelyä, pitäisi olla vähän nöyrempi vanhemman vieressä, eikä pöyhistellä :)

Ja Liinun koirien haukkumiseen olen kiinnittänyt nyt huomiota. Siinä se ei isottele, vaan näkyy häntä olevan alhaalla ja korvat takana, kun se pöhisee, murahtelee tai haukkuu niille. Eli tuohon ei tarvi kiinnittää huomiota, jos se isottelisi niille, niin sitten pitäisi ojentaa, että kuules jotain rajaa nyt pentu! Ja jonkun verran olen seuraillut myös muita koiria, mitä ne viestivät. Jännää.

Illalla suuntasimme taas Kupittaalle ja nyt oli puistoriehassa mukana Venda Hangosta asti, Hugo, Clintan, Romppu, Guni, Iines, Inca ja Liinu. Siellä mentiin välillä semmoista vauhtia ympäri puitten ja pensaitten, että katsojilla riitti ihmettelemistä. Liinu sentään ymmärsi pysyä pois hurjimmista käänteistä. Se taisi tepastella aika paljon ihmisen luota toisen luo, ei ehkä ihmisten vuoksi, mutta namien vuoksi :D Hyvin itsenäisesti se siellä kulkikin, eikä enää pelottanut iso musta portugeesi Guni, eivätkä muutkaan isommat koirat.

Stadionilla oli futiksen paikallisottelu ja kansaa lappasi puistossa vaikka kuinka paljon. Joku siellä myös pamautti jonkun kovan pamauksen pariin kertaan, savu vaan nousi. Kai se jotenkin liittyi tuohon matsiin. Ääni oli sen verran jytäkkä, että oli kiva seurata koiria. Molemmat tietenkin reagoivat pamahduksiin, mutta yllättävän vähän ja miedosti, ei mitään vauhkoontumista, vaan ihan rauhassa kumpainenkin oli. Kai ne katsoivat, miten minä reagoin ja kun en reagoinut mitenkään, niin eivät nekään. Kai sanoin, että oho, mikäs se oli, mutta jatkoin vaan meneillään olevia puuhiani.

Kiva nyt noitten kanssa kuljeskella jo, kun Liinukin hyppää reippaasti bussiin ja sieltä pois ja molemmat matkustavat nätisti. Ei ole ongelmia senkään suhteen. Miten vikkelään aika meneekään, kun vasta Liinua nostelin linja-autoon ja se oli niin pieni, ettei muu olisi ollut mahdollista. Ja nyt se on jo niin iso, että tuntuisi vähän hassulta nostaa iso tyttö autoon. Saa sitten nähdä, miten pieneksi se muuttuu, kunhan trimmaan sen. Pitää vaan löytää sopiva aika sille etenkin, kun en ollenkaan tiedä, millainen show siitä tulee ja kuinka kauan siinä menee aikaa. Ja ehkä trimmaan Incankin saman tien. Huomenna on agi, keskiviikkona Liinun leikkikoulu, että ehkä sitten loppuviikosta otetaan trimmeri esiin.

Kokemäellä, jatkuu...

Kävin metsälenkittämässä koirat, jotka tuntuvat olevan hyvin uupuneita. Liekö eilisestä touhupäivästä johtuvaa vai Kokemäen reissusta, joka uuvutti poikkeavuudellaan, ei liikunnallisuudellaan. Nähtiin Anita ja koirat ja Liinuhan huusi kuin syötävä, kun kaameita naapurin koiria tunki lähelle, apuaaa! No, se kirku loppui, kun eivät ne syöneetkään Liinua :D

Peetsalla oli ollut eilen kaksi perroa ja tänään ennen meitä yksi perro testattavana eli yhden viikonlopun aikana neljä perrotestiä ja yhdet perropentuneuvot. Joku perro-omistajakin siis käy Peetsalla, kun välillä tuntuu, että myrkkyä on koko pevi-juttu melkein missä vain piireissä. Ehkä ihmiset käy sitten salaa :D No minä ihan kaapista tullut ulos tämän asian kanssa :DDDD

Mutta sanoihan Peetsa, että pehmeälle koiralle nämä pevi-jutut ei käy. Ehkä kaikilla on sitten vaan hurjan pehmeitä koiria.

Menin siis Kokemäelle kimppakyydissä tila-autossa, jonka takapenkille majoituin koirineni. Koirat olivat nätisti kuin vain voi olla. Torkkuivat siinä penkillä sekä mennen että tullen. Takakontissa oli kuskin koira, 7-kuukauden ikäinen noutaja, Irlannin tuonti ja harvinainen rotu. Suomessa on kuulemma yksi kasvattaja. En siis mene sanomaan rotua, kun se oli niin outo minulle. Ja Liinu ei oksentanut, hyvä!

Perillä kävelimme ensin tiellä ja Peetsa sitten seuraili tilanteita ja kertoi, että "toi on paha" tai muuta sellaista jostain tilanteesta. Oli sitten ne luoksetulot ja mentiin takasin pihalle, jossa laitoin Liinun pihalla aitaukseen ja alkoi Incan testaaminen.

Peetsa ekaksi kertoi, mitä teen ja mitä tapahtuu, että tiesin, mitä tuleman pitää. Ensin kuljettiin räminätynnyrin ohi eli tynnyri rämähti, kun oltiin kohdalla. Meni ok, ei mitään paniikkia ja kun sitten kuljettiin uudestaan tynnyrin ohi ilman että se rämähti, niin Inca ei mitenkään oireillut tai reagoinut vaan ihan meni siitä tynnyrin ohi niin kuin pitikin.

Eteen puusta suhahtava "nukke" tietysti säpsähdytti, mutta taaskin Inca otti lunkisti ja tuli sitten haistelemaan nukkea, kun kehoitin, eikä mitenkään arastellut. Siitä kehuja koiralle :) Eli hyvin meni tämäkin jutska.

Kelkka eli semmoinen outo liikkuva ihmishahmo, jota tietysti vähän haukuttiin kuten pitääkin, mutta ei siitäkään sen kummempaa syntynyt. Kun pyysin taas Incaa haistelemaan hahmoa, se tuli ja taas kehuja :) Sitten se oma-aloitteisesti meni hahmon toiselle puolelle haistelemaan sitä ja siitä tuli kommentti, että Inca on oma-aloitteinen. Kun itse menin hahmon toiselle puolelle ja pyysin Incaa haistamaan hahmoa, ei se kiinnostanut sitä enää pennin vertaa. Se oli hyvä. Näin piti olla. Toi on nähty, mitäs siitä.

Sitten hahmo vietiin piiloon ja sitten kuljin Incan kanssa sen ohi, se meni hyvin, Inca ei reagoinut siihen. Sama ilman remmiä ja ok sekin meni. Inca kulki vieressä kuten pitikin.

Kun koskaan ennen en ole missään vastaavassa ollut, niin oli varsin mielenkiintoista olla kokemassa tuokin. Ja kuten jo totesin, Inca on hyvähermoinen koira, mikä tietenkin on valtavan positiivista ottaen huomioon niin yksilön kuin vähän laajemmatkin jutut.

Kaiken kaikkiaan Inca oli Peetsan mukaan hyvä koira, ei mitään vikaa :))) No joo, aika paljon kehun, mutta kukas se kissan hännän jne....

No Liinu oli siis tarhassa koko tuon ajan ja sitten laitoin vielä Incankin tarhaan Liinun kaveriksi, kun lähdettiin tuon noutajan kanssa "kylille" ja testiin. Hyvin nuo nököttivät tarhassa kun tulimme takaisin. Olivat vieri vieressä istumassa ja katsoivat tarkkaan, missä olen. Mutta olivat hiljaa, eivätkä intoutuneet vinkumaan, kun istuimme pihalle juttelemaan noutajatestin tuloksesta. Samoin istuimme, kun omat koirat oli kävelytetty ja Inca testattu ja käytiin läpi esiin tullee asiat. Silloin Inca ja Liinu olivat vapaana pihalla.

Ja Liinu tosiaan näyttää keskisormea Incalle, mutta ei minulle. Tuosta elvistelystä voi kuulemma myöhemmin tulla ongelmia, joten on syytä puuttua asiaan. Ehkä olen lällyttänyt Liinua Incan nähden liikaa, jolloin se on ruennut kuvittelemaan itsestään liikoja. Mutta tosiaan aika vähän nuo saavat huomiota (yhdessä tai erikseen) ja kaikin puolin yritän kohdella niitä tasapuolisesti. Omaa käyttäytymistä ei vain aina hoksaa kontrolloida ja nuo pikku pirulaiset voivat kekata mitä vaan kaikessa oveluudessaan.

Ja Liinun hihnakäyttäytymiseen voi puuttua enemmän ja tarkkailla sen eleitä haukkumisten yhteydessä. Jos se isottelee, niin sitten nyppäys niskasta, että lopettaa alkuunsa moisen. Ja namejahan tuo ei ole saanut, eikä saakaan, eikä mitään istu istu istu istu ja muita namikoulutuksia tarvi sille opettaa, kunhan oppii tottelemaan, ni se on tärkeintä. Mutta paljonhan se oppii Incalta - niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä :) Sen istumisenkin.

Tosi kiva oli seurata vierestä sen noutajan testausta ja kuulla testin tulokset ja neuvot.

Hyvin antoisa reissu  ja hyvällä mielellä tietty sikäli olen, että meillä asiat on kohdallaan ja toivottavasti jatkossakin tulee olemaan. Hyvä oli juuri tuo, että oli molemmat koirat matkassa, niin Peetsa sitten näki, miten koirat käyttäytyvät keskenään ja miten me toimimme laumana.

Kokemäellä

Pitää nyt pikaseen kirjotella ensikuulumiset Peetsan luona käymisestä. Matka meni hyvin mennen tullen ja paikan päälläkin oli vallan kiinnostavaa ja hyviä kuulumisia kerrottavaksi, ainakin enimmäkseen.

Inca on hyvähermoinen koira (testattiin nukella, kelkalla, kolinatynnyrillä) ja saisi luonnetestissä helposti kiitettävän :) Mun ja Incan suhde on kunnossa ja hyvä, Inca kuuntelee ja noteeraa minut, ei elvistele mulle. Peetsa sanoi, että olen helvetin hyvin saanut koiran järjestykseen (perushuomioimattomuus, kolinapurkki), kun kerroin millainen Inca oli aiemmnin.

Tirppana puolestaan elvistelee Incalle ja on se kuulemma mustis minusta :O Sen egoa pitää vähän laskea, ettei tule jatkossa ongelmia (sitte kun se on 1,5 v tai silleen) koirien kesken. Sille ei pidä mitään namitokojuttuja opettaa ennen kuin se on vuoden vanha ja taistelurepimisleikkejä sitten kun sillä on hampaat vaihtuneet. Ja siis niin, että minä voitan ne leikit. Samoin sen remmikäyttäytymiseen pitää puuttua jo nyt napakammin, minkä itsekin jo tajusin, kun vaihdoin nahkahihnaan.

Muutoin toimin koirien kanssa ilman, että Peetsalla oli mitään huomauttamista, kun kävelimme koirat kiinni kylätiellä. Incan vetämiseen puutuin heti ja samoin pitää tirppanan vetämiseen puuttua enemmän (vaikka se ei kyllä vielä vedäkään, mutta ettei ala vetää). Koirat siinä haahuilivat remmeissä ja nuuskuttelivat, kun kävelimme hiljaksiin ja puhelimme. Ne ei olleet siis mitenkään "hienosti hihnassa" :), kuten sivulla vieressä. Koirat olivat myös vapaana ja kun kutsuin Incaa, se tuli heti luo. Sitä tehtiin pari kertaa. Inca kuulemma viestii eleillään, että se kuuntelee minua ja on tarkkaavainen ja huomio minut :)

Tuo oli kaikki enemmän kuin ajattelin ja tietysti kivaa kuultavaa. On siinä ollut hommiakin, mutta hyvä kun olen onnistunut luomaan meidän välille hyvän suhteen :))

Liinun haukkumiseen pitää puuttua, jos sillä on korvat eteenpäin ja häntä pystyssä. Sehän haukkuu toisia koiria. Jos korvat ovat taaksepäin ja häntä alhaalla, sitä ei huomioida mitenkään.

Peetsa suositteli, että tulisin Liinun kanssa testaukseen sitten, kun se on 8 kk, niin sitten näkee, mikä se on naisiaan :)

Tässä nyt äkkiseltään jotain, pitää myöhemmin kirjotella vielä tosta testistä ja mitä muuta nyt tuleekaan mieleen. Mutta summa summarum, suosittelen. Ei kaduta, että tuli käytyä. Oli kaiken väärtti olkoon kuka mitä mieltä hyvänsä Peetsasta ja tämän metodeista.

Niin juu ja näin Bondinkin, siellä se oli ulkotarhassa, mutta sen lähempää tuttavuutta me ei tehty.

Lilla hoidossa

Tästä se alkaa:

Liinu ja Inca

Jaaninoajalla

Jaaninojalla

Hörps, tässä juodaan :)

Ilmavainua

Kolmikko

Kolmikko

Kolmikko

Höps, tässä juodaan ja otetaan myös mutakylpyjä, etenkin Lilla :)

Hei, lennetäänkö tässä vai mitä?

Mutainen Lilla

Lapset leikkii, Inca valvoo

Liinu :)

Aamupäivä oli melkoista hulinata, mutta iltapäivällä joukko oli paljon rauhallisempi. Inca ei alun jälkeen enää kovin paljon osallistunut leikkiin, vaan totesi, että kiva kun saa vaan olla :) Antaa lasten leikkiä! Illalla se kumminkin piristyi ja peuhasi pentujen kanssa.

Liinu taas on mahdoton haukkuja ja komentaja, oikea pippurinen pippuri! Hyvin Lilla on pärjännyt tämän kaksikon kanssa ja minunkin kanssani :) Mutta kolmen koiran - joista kaksi on 12-viikkoista - taluttaminen onkin kokonaan oma show'nsa :D Sitä en tekisi ehkä työkseni. Ja tässä ei ole tarvinnut taluttaa kuin 50 metriä tai silleen ja sitten on koirat päässet vapauteen, mutta on siinä ollut remmit ja koirat sekaisin. Yksi puree remmiä (Liinu), yksi hinkuu vauhdilla eteenpäin (Inca) ja yksi roikkuu Incan korvassa (Lilla). Vähän viihdykettä talon asukkaille :) Kun remmilenkitin pentuja ilman Incaa, niin se sujui jo näpsäkästi.

Aamupäivällä olimme isossa metsässä, näimme Linda-koiran (joku spinseri, semmoinen pienen pieni), jota pennutkin kävi nuuskimassa, mutta eivät ne sitä kauan ihmetelleet, omat painit olivat mukavampia. Lenkin kuluessa painista taisi jossain vaiheessa tulla mutapainia, ainakin Lilla sai kaupanpäälisiksi mutaisen turkin, joka huuhdeltiin kotona, kuten Liinunkin turkki ja Incan tassut. Pennut remmeissä kiinni odottamaan, että suihkutan ensin Incan tassut ja sitten vuoron perään pennut suihkuun. Alkoi kylppäri tuntua ahtaalta :)

Iltapäivällä olimme pikkumetsässä ja laitoin koirille naminetsintää, Incalle omansa ja pennut saivat nuuskutella yhdessä omalta pläntiltä. Hyvin kaikki keskittyivät hommaan, mutta selvä ero on siinä, miten Inca nuuskuttaa ja miten pennut nuuskuttavat. Ne ovat hätäisempiä, Inca taas nuuskuttaa keskittyneesti, tarkasti ja huolella.

Liinu sai tänään kauppareissulla uuden pannan ja otin käyttöön myös Incan vanhan nahkaremmin, alkaa olemaan jo sen verran iso koira, että pitää olla vermeet sitä myöten :) Kävin kaupassa, hyvin kolmikko täällä nukkui sen aikaa. Kun tulin kotiin, yksi toisensa jälkeen tuli katsomaan, että kuka tuli ja mitä nyt tapahtuu.

Saas nähdä, mitä Lillan mahan sanoo mössöistä, joita se ahmi ja olisi ahminut vielä enemmän, jos olisin antanut. Mutta eihän sitä voinut ilmankaan jättää, kun Inca ja Liinukin söivät mössöjä.

Heti kun Maria oli lähtenyt Lillan kanssa, nämä kaksi täällä rauhoittuivat kuin taikaiskusta :O Leikkikaveri lähti, niin eipä noilla enää ollut puhtia jatkaa.

Ruissalon rannoilla ja vesissä

Koiralauma pääsi tänään riehumaan Ruissalon rannoille ja tyyniin lämpimiin vesiin. Kyllä ne taas jaksoivatkin peuhata, mutta takaisin tullessa olivat ihan naatteja.

Liisakin kävi moikkaamassa koiria :) Ehdotti Liinun parturoimista, ehkä ensi viikolla kokeilen, mitä siitä tulee.

Viuuuh!

Sininen laguuni, ei kun Inca ui Ruissalossa

Tirppis rantavahtina :)

Inca rantavahtina :)

Incan aiheuttamia kuohuja, kuvaaja pikkusen myöhässä :D

Pikavene? Ei kun Inca!

Vesikoirat ui

Ruipelo, miten se voi painaa 6,2 kiloa??

Kepinnoutoa

Uitettu koira

Kohta noilla ei ole kokoeroa enää ollenkaan

Sosiaalitapauksia :)

Kyllä nämä mussukat ovat sellaisia, että ei voi kuin ihmetellä niitä. Olimme illalla pikkumetsässä ja satuimme tapaamaan kaksi tokaluokkalaista tyttöä, jotka kysyivät, saako koiria silittää. No, siitä sitten alkoi sekä koirien silitys että leikitys. Tytöt olivat hyvin välittömiä ja luontevia koirien kanssa, mutta meille täysin vieraita. Toisella oli kotona Turre-koira ja toisella Liedossa hevonen.

Inca tapansa mukaan kellahti kyljelleen ja selälleen, ah, kun on niiiiin mukavaa olla rapsuteltavana :) Sama se sitten kuka rapsuttaa ja missä, kunhan rapsuttaa :D Liinukin kyllä antoi rapsutella ja se pusutteli, mutta tuohuili se myös omiaan. Se olikin jännä, kun Liinu kuljeskeli ympäriinsä Incan ollessa käsittelyssä, niin Incaltahan sai rapsuttelut jäädä, kun Liinu katosi heinikkoon pois Incan tarkkailupiiristä. Inca lähti katsomaan, minne Liinu meni ja alkoi sitten "leikittää" sitä. Ihan kuin Inca olisi vahtinut ainakin toisella silmällä Liinua ja pitänyt huolta siitä, ettei se karkaa mihinkään :O

Liinu sai rapsuttelujen sijaan paljon leikitystä. Se sai juosta toisen tytön tyhjän kännykkäpussin perässä ja leikkiä sillä, mikä oli Liinusta tavattoman hauskaa. Että ei voi kuin sanoa, että ovat varsinaisia sosiaalitapauksia nämä hauvelit!

Lopuksi sitten esittelin, miten Inca antaa tassua ja vielä se sen muisti, vaikka ei olla aikoihin sitä tehty. Ja sitten laitoin molemmille koirille naminetsinnät nurtsille ja nämä tuhistelivat hyvin keskittyneesti, vaikka tytöt hyppivät vieressä narua koirien remmeillä :D

Kun sitten lähdimme kotia kohti, niin Incalle iski joku kaivuuvimma ja se jaksoi tuhista kallionkoloissa ja ties missä eri paikoissa kaivamassa sammaleita ja multia niin vimmatusti kuin se olisi ollut tärkeääkin hommaa toimittamassa. Ja kaiketi se olikin. Jotenkin vaan niin huvittavia sen touhut, kun se on niin tosissaan!

Ja sitten tapahtui semmoinen episoodi, että koirat olivat keskenään sellaisessa paikassa, että en niitä hyvin nähnyt eli en tiedä ihan tarkalleen miten tapahtumien kulku meni. Ilmeisesti Inca bongasi pupun ja ampaisi sen perään, Liinu huusi kuin syötävä ehkä pelästyksestä ja Incan äkkinäisestä liikkeestä ja varmaan se lopulta säikähti karjaisuani, kun tein taas Incalle selväksi, että pupuja ei jahdata. Inca lopetti jahtaamisen ja tuli takaisin päin. Liinua ei näkynyt missään, mutta jostain se tuli, kun kutsuin sitä. Luulin jo, että se on lähtenyt livohkaan, kun meno on niin hurjaa :D

Ja tuossa melkein kotiovella taisi olla Manta-koira, kääpiösnautseri, joka on Liinun ikäinen. Sillä oli kova koulu menossa. Koira kieppui remmissä sinne tänne kuin väkkärä ja sen omistaja pysähtyi heti, eikä matka jatkunut. Siinä seistiin ja odotettiin, yritettiin ja odotettiin....Menimme ohi nopeasti, Liinu oli tavattoman kiinnostunut koirasta, samoin Inca, mutta ei sen enempää häiritty koirakon harjoituksia. Tuli ihan mieleen Inca-pikkuinen :) Nelivetoa joka suuntaan :D Onneksi ne ajat ovat takana! Se vaan ihmetyttää, että Liinu ei tosiaan ainakaan vielä ole osoittanut merkkiäkään vastaavasta remmikäyttäytymisestä. Onko tuo niin koirakohtaista? Todennäköisesti.

Reipas tyttö Liinu - 12 viikkoa

Käytiin päivän kunniaksi hakemassa rokotus Liinun niskaan :) Eikä Liinu ollut moksiskaan. Hyvin se antoi tutkia korvat, silmät ja hampaat sekä kuunnella sydänäänet ja tunnustella massua. Pöydällä olo ei ollut kauhistuttavaa, eikä laittialla olokaan. Liinu nuuskutteli tarkkaan paikkoja sekä odotushuoneessa että vastaanotolla.

Maria tuossa soitteli ja kertoi heidän käyneen myös rokotuksella aamulla. Eläinlääkäri siitä mainitsikin :) Oltiin Petvetissä molemmat. Liinu-pikkuinen pulskistuu hyvää vauhtia, nyt Petvetin vaaka näytti 6,2 kiloa :O Itse asiassa Inca oli pikkuisen kevyempi, se painoi saman ikäisenä 5,9 kiloa. Katselin juuri blogista kuvia, kun Inca oli vauva :) ja meidän silloista ekaa rokotusreissua, joka oli mennyt niin ikään hyvin.

Mutta antaa Liinun syödä ja kasvaa omaan tahtiinsa ja aika sitten näyttää, tuleeko siitä matroona nro 2. Inca on matroona nro 1. Hyvinhän Liinu syö ainakin kun on broitskun siivistä kyse. Ne menee jo sellaisella vauhdilla alas, että ei uskoisi noin pienillä hampailla semmoiseen kykenevän. Ja hyvin menevät alas myös jauhelihamössöt. Nappulatkin kyllä, mutta vähän huonommin. Liinu syö nyt kolme kertaa päivässä. Sillä on nappula- broitsku- ja mössöateria.

Lauantaina meillä onkin jänskä päivä, kun Lilla tulee hoitoon :) Kivaa!!

Vettä sataa...

...ja agiharkat jäivät väliin. Kenttä kuulemma on tämmöisellä sateella yksi suuri lammikko, vaikka sade olisi loppunutkin. Ensi tiistaina jatketaan harjoituksia toivottavasti paremmassa säässä.

Olen ilmoittanut Liinun pikkupentujen leikkikouluun. Se alkaisi huomenna, mutta koska meillä on silloin rokotuspäivä, niin se saa riittää sille päivälle ja menemme leikkimään vasta viikon kuluttua. Tuo on nyt ihan sitä varten, että Liinu sosiaalistuu uuteen paikkaan ja kouluttajaan, muihin pikkupentuihin ja niiden omistajiin. Tämä on Tuija Seren kurssi. Mitään koulutusjuttuja me ei vielä sen kummemmin aloiteta, pentu saa olla pentu ja oppii se tuossa Incan vanavedessä vaikka mitä ihan kuin huomaamatta. Istuvatkin hienosti molemmat edessäni, eikä siihen ole tarvittu Liinun kohdalla juuri mitään opetusta. Niin, ja katsoa tapittavat silmiin, eikä sitäkään olla Liinun kanssa harjoiteltu. Liinu tietää, mitä odota tarkoittaa ja aika hyvin se jo osaa odottaakin. Se on niin usein arjessa toistuva juttu, että väkisinkin sen oppii. Ja muuta ei sitten tarvikaan osata vielä remmissä kulkemisen ja luoksetulon ohella.

Tänään piilottelin harkkoihin tarkoitettuja nakinpaloja munakennoihin ja lattioille koirien etsittäviksi. Liinu sai maistaa ekan kerran nakkeja ja hyvin tuntuivat maistuvan :) Siinä onkin puuhaa saada Liinu pysymään pois Incan etsintöjen tieltä, se kun on semmoinen tättähäärä, että se ei oikein malta keskittyä munakennoprobleeman ratkaisuun, vaan mieluusti häärii siellä, missä Incakin. Ja Inca taas haluaa ja tarvitsee oman rauhan, kun se tekee nenähommia. Mutta se oli hyvää sadepäivän puuhaa. Ihan sama koirien ja lasten kanssa, sadepäivä, mitä nyt tehtäisiin? :D No, pitäväthän nuo toistensa viihdyttämisestä huolta, Liinu taas tänään pari kertaa parkunut kuin teuraaksi vietäisiin, mitä lie Incan kanssa puuhanneet :O Mutta Liinuhan päästelee kiljahduksiaan, kun leikkaan sen kynsiäkin, että taitaa pikku neiti esittää välillä ainakin omaa show'taan. Tai sitten sillä on tooooosi herkät kynnet :D

Puistopeuhua

Illalla Liinu sai taas aimo annoksen sosiaalistamista, kun menimme vesikoiratreffeille Kupittaalle kaikki kolme, koiria en viittinyt päästää kahestaan :DD

Liinu tapasi niin uusia ihmisiä kuin koiriakin ja ihan hyvin tapaamiset menivät, mutta Guni-portugeesi oli outo ilmestys, vaikka se on vaan Viima suuremmassa koossa. Gunin lisäksi mukana peuhaamassa olivat Hugo, Romppu, Clintan ja tietty Inca. Puistotokoilua ei paljon harrastettu, vähän kuitenkin, enemmän koirat juoksivat ja peuhasivat suurin osa kun oli vielä pentuikäluokkaan kuuluvia. Liinu-pikkuinenkin juoksenteli, minkä jaloistaan pääsi, mutta toisaalta se ymmärsi pysytellä syrjemmässä, kun isojen koirien meno oli aika vauhdikastakin.

Clintanin kanssa Liinulla tuli joku tilanne, jossa se huusi kuin syötävä sitä "apua mut tapetaan" -huutoa ja tuli jalkoihini. Mitään kummempaa siinä ei kai tapahtunut kuin, että Liinu otti tilanteen hiukan liian dramaattisesti kuin varottaakseen, että minä olen vielä pieni pentu :) Ja se sallittakoon pikkuiselle.

Lisäsin linkkilistaan Clintanin blogin. Siellä on kuvia myös traagisesti edesmenneestä Kekusta. Se on niin surullinen tapaus, että sellaista ei soisi kellekään tapahtuvaksi ikinä. Mutta koirien kanssa mikä tahansa on mahdollista, valitettavasti.

Illalla meillä pitäisi olla agiharkat, mutta nyt ainakin sataa kaatamalla. Ehdimme kuitenkin käydä mukavan lämpimässä ja kosteassa säässä metsälenkillä. Sitten koirat suihkuun, kevyt shamppoopesu, ruokaa masuun ja sitten tutumaan:

Yksi koiran makuualusta riittää mainiosti kahdelle, kun se on pöyhitty kunnolla :)

Halislenkillä

Pitkästä aikaa kävimme Halisissa lenkkeilemässä ja tutustuttamassa Liinua heppoihin. Liinulle tosin hepat eivät aiheuttaneet oikeastaan yhtään mitään, kyllä se niitä katseli, mutta ei reagoinut niihin juuri millään lailla. Mutta on nyt nekin sitten tulleet tutuiksi. Ja sitten koirat pääsivät juoksemaan ja purkamaan energiaa, kun kiersimme lenkin jokimaisemissa, Liinulle uusia kokemuksia.

Hippulat vinkuvat koirien juostessa :)

Tutustutaan jokeen

Autiolla saarella

Tois pual jokke näkyvällä pellolla käymme Incan kanssa lenkkeilemässä.
Liinu ei ole vielä siellä käynyt.

Inca, Liinu ja emäntä

Pusutellaan :)

Musapiknikkiä, puistokävelyä ja odottamisharjoituksia :)

Jaa-a, käy melkeen työstä tämä pennun sosiaalistaminen yhteiskuntaan :D

No ei sentäs, mutta erilaiset tilaisuudet pitää hyödyntää ja tänään oli vuorossa musapiknikkä Kupittaalla. Koirat saivat hetken aikaa kuunnella tykimpää lastenmusaa soittanutta bändiä. Sen verran kovaa se soitto oli, että ihan eturivissä ei oltu :D Ovatko nykyajan lapset kuuroja? Jos eivät, niin tuotapikaa ovat, jos usein kuuntelevat tykimpää lastenmusaa puistossa.

Lenkkeilimme puistokäytävillä sinne tänne hyvässä järjestyksessä - ja välillä vähän vähemmän hyvässä järjestyksessä :) Koirat ihmettelivät ja haukkuivat semmoisia nelipyöräisiä pyöriä, kulkuvälineitä, joita puistossa näkyi paljon. Lopulta ne eivät enää haukkuneet niitä, tottuivat kai. Liinu niinkään haukkunut, mutta Incasta ne olivat haukuttavan outoja.

Sitten koirat saivat harjoitella odottamista, kun sidoin ne johonkin tolppaan jätskikiskan luona, menin jonottamaan kaffetta ja pehmistä. Hyvin kaikki sujui, mutta sitten kiskan terassille tuli pienikokoinen koira ja vissiin kaikki kolme haukkuivat. Olin jonossa, niin en oikein päässyt seuraamaan tilannetta. Mutta ihmeen hyvin Inca ja Liinu odottivat, kun eivät olleet edes hyvässä näköyhteydessä minuun. Luottavaisina ja rauhallisina ne olivat tolpassa :)

Sitten join ja söin ostokseni ja koirat huilivat sen aikaa taas kaikessa rauhassa ja katselivat maailman menoa puistossa. Kävelimme pysäkille ja taas koirat huilivat ja odottivat kärsivällisesti bussin tuloa. Liinu-pikkuinenkin on jo niin iso tyttö, että se sai kiivetä itse bussiin ja sieltä pois. Hyvin se sujui, vähän outoa, mutta sunnuntailiikenne ja naiskuljettaja ovat hyvä yhdistelmä harjoittelulle :)

Liinu katselee koiraa

Kuunnellaan musaa

Incalla omat eväät, jotka se bongasi jostain pusikosta

Liinu on niin Liinu :)

Liinu kaappasi Incan eväistä sämpylän jämät,
jotka ikävä kyllä otin siltä pois :(

Emäntä juo kaffetta, meil ei antanu mitään, pöh!

Ootellaan bussia. Mekö ongelmakoiria :)

Iltalenkillä Viiman kanssa

Koirat pääsivät peuhaamaan portugeesi Viiman kanssa metsään ja mukana oli Viiman omistajien lisäksi heidän  kolme lastaan, joten oli oikein hyvä sosiaalistamisreissu kaikin puolin :) Liinu näkikin lapset ensi kertaa, Incallehan he ovat jo tuttuja. Otin tukun kuvia, mutta harva niistä on edes jollain tavalla kelvollinen tänne. Vauhtia koirilla oli sen verran, ettei perässä pysynyt, ei ainakaan kameranlinssin kanssa. Muutama rauhallisempi hetki sentään auttoi saamaan jonkusen vähän vähemmän epäonnistuneen kuvan! Ja tuo musta on sitten Viima :)

Ja sitten vielä huikean pitkä videopätkä :D Mutta lataaminen ei kestänyt kuin 4 minsaa!!