Alkaa keittää ja kiehua...

...Incalla ja kai vissiin minullakin. Inca ei tykkää enää yhtään, kun alan osoittaa merkkejä, että haavalle tarttis tehrä jottain tai että ulos mennessä pitäisi laittaa sukkaa sukan päälle. Ja ulkona se on koko ajan suunnilleen hirveän levoton ja rauhaton ja yrittää taas mennä jos vaikka minkä liikkuvan perään ja inisee ja ynisee ja vaikka mitä ja ihan kun kaikki ärsyttäis sitä ihan suunnattomasti. Huoh. Kuvittelee, että se saa nyt tehdä ihan mitä sitä huvittaa. Saanu liikaa huomiota nyt. Kihahtanut päähän. Tai sitten se ei enää luota minuun, huono emäntä kun ei huolehtinut koiransa terveydestä, vaan antoi tulla haavan tassuun. Niinpä niin. Ja nyt sen pitää sitten huolehtia, ettei enempiä onnettomuuksia satu ulkona.

Mutta jos aatellaan, miten paljon Inca liikkui ennen ja miten vähän se liikkuu nyt, niin ei tietty ihme, että kypsyttää, keittää ja kiehuu. Ja jos haava ei kovin paljon häiritse sen oloa, niin se ei varmaankaan voi tajuta, että koko ajan vaan pitää jököttää sisällä ja lenkit on kovin lyhkäsiä kuitenkin. Tai jos haava vaivaa, niin ärsyttää sekin koiraa. Miten ihmeessä tästä selvitään??? Haavasta kumminkin tulee vielä kudosnestettä ja vertakin siinä seassa, joten ei tuolla tassulla paljaaltaan tassutella vähään aikaan. Pakko sitä vaan on hoitaa ja pitää sukkia ja muita systeemejä jalassa ja rajottaa liikkumista. Sukille onkin kysyntää. Ostin tänään lastenosastolta parit sukkaparit. Aika passeleita Incalle.

Ja Liinu repii tyynyjä. Incan suosiollisella avustuksella. Tyynyjä suolistetaan kuin pehmovinkuleluja ikään. Liinulla vaihtuu hampaat. Etuhampaissa on koloja ja uusia tulossa, sen verran olen Liinun suuhun kurkannut. Ei se oikein tykkää hampaitten katsomisesta.