Hoitotoimia...

...ja assistentille olis tarvetta. Inca on kyllä ihan nätisti ja antaa hoitaa ja Liinukin tietää jo, että se tönitään ja ärähdetään pois hoitojen aikana. Assistenttiainesta siinä on paljonkin, vähän väärän sorttista vaan! Mutta silti. Inca yrittää kovasti nuolla tassua, on vaikea saada tassua semmoiseen asentoon, että sitä olisi helppo hoitaa, aina joku väline tai aine on väärässä paikassa, kaksi kättä ei tahdo riittää kaikkeen jne.

Olen kuitenkin jo oppinut laittamaan kaikki tarvittavat jutut lautaselle: vanutupot, betadinet, salva, sidetaitos haavalle, teipinpalat, sakset...Tässä kohtaa sitten tarvittais assistenttia, joka ojentaa mitä milloinkin pyydän. Tai vaihtoehtoisesti huolehtisi, ettei Inca nuole tassua ja pitäisi sen pään jossain muualla, kun tassussa kiinni.

Ja kyllä haavasta vielä on tullut kudosnestettä ja hailukkata verta, mutta ei se tulehtunut ole. Ilmeisesti olisi parempi, että ei käveltäis yhtään, kun se kuitenkin hinkkaa haavaa ja se hidastaa paranemista. Vaikka haava olis kuinka hyvin suojattu. Ja kun koira ei osaa kertoa, että sattuuko vai ei tai miltä tuntuu. Itse vaan pitää arvioida, mikä tilanne milloinkin mahtaa olla.

No, Liinusta kyllä näen, milloin sillä on autossa pahaolo. Se on "kalpea" ja kun se on kalpea, ei mene kauaa, kun se oksentaa. Onkohan toi sitä koiranlukutaitoa?

Liinun kanssa harjoiteltiin tänään kieltoja. Oli leivän päällä ylikypsää kinkkua ja molemmat koirat tietty sen perässä. Liinu innokkaammin, Inca vaan istui odotti, että no tuleeko sitä kinkkua vai ei. Ei tullut. Ja Inca lähti pois. Mutta kun menin olkkariin kinkkuleipäni kanssa, niin Liinu suorastaan lensi sohvalle, että jee mulle mulle mulle lääh lääh heti heti....ja tunki melkein mun suuhun. Se on niin kaiken ruuan perään, että ei ole tosikaan.

No, sitten kun Liinulle ei mennyt jakeluun, että kinkkua ei tule, otin suihkupullon ja muutaman kerran pruuttasin sillä kiellon tehosteeksi, niin jo Liinu ymmärsi, mistä on kyse. Laitoin kinkkuleivän sitten eri paikkoihin (sohvalle, lattialle) ja ekaksi Liinu meinasi, että jihhuu, mä saankin noi herkut ja oli kieli pitkällä menossa apajille. Mutta se oli väärin meinattu. Ja lopulta Liinu luikki sienänvieriä eteiseen, eikä siitä kuulunut pihahdustakaan enää.

Semmoista lauantai-illan huumaa :)