Illan agilitin aiheena oli ainakin vekkaus, mutta sitä ennen pyörähtelin Incan kanssa hieman torin kulmilla ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kävimme asioimassa joukkoliikennetoimistossa, kierähdimme Hansan kautta torille ja risteilimme liikennevaloissa ihmisvilinässä kadun yli ihan vaan huvin vuoksi.
Vekkauksista en tiedä, miten ne menivät ja valssitkin taitavat mennä enemmän sikin sokin, mutta Incalla oli selvästi kiinnostusta hommaan nyt, kun ei ollut liian kuuma. Oli paljon hyppyjä ja putkea, mentiin pitkästä aikaa kepkepkepkeppejä, harjoittelimme omin toimin rengasta ja puomikin meni niin loistavasti, että ei olisi keväällä ikinä uskonut. Puomillakaan emme ole olleet aikoihin, mutta Inca menee sen rauhallisesti ja varmasti, muisti hyvin vielä kosketusjutut sekä ylös mennessä että alas tullessa. Sitä veivasinkin sen kanssa useaan kertaan, että jäi sille nyt mieleen, miten puomilla liikutaan. Incasta varmaan tulisi ihan kunnon agilitikoira, mutta kun emännällä menee pasmat sekaisin :O Parin viikon päästä meillä on agilitin teorialuento, joten ehkä se auttaa saamaan solmuja vähän järjestykseen.
Kotimatkalla Viiman isäntä soitti ja kysyi meitä mukaan iltalenkille. Jätin siis Incan kotiin lepäämään ja otin Liinun metsälenkille. Pennut saivat nyt reuhoa keskenään ja sellaista pyöritystä metsässä olikin, että vaikea oli saada kuvan kuvaa videosta puhumattakaan. Muutamasta nyt sentään tuli kelvollinen ja jos näyttää siltä, että olen kuvannut vaan maata, niin se ei pidä paikkaansa, maassa on myös Liinu maastoutuneena.
Kävin Incan kanssa rauhallisella iltayölenkillä, se sai nuuskutella niin paljon kuin halusi, haukkui yhdet pimeässä törröttävät kottikärryt, joita se tuli kyllä nuuskuttamaankin sekä haukkui yhtä pimeässä seisovaa ihmistä, joka puisteli jotain vaatetta rivarin pihalla. Asiat näyttävät pimeällä vähän toiselta kuin päivällä :)
Ja tänään Inca eka kertaa osoitti Liinulle, että hitto soikoon, sä ärsytät mua. Kun tulimme harkoista kotiin, niin Liinuhan kieppui heti Incan ympärillä tapansa mukaan, minkä Inca on yleensä sietänyt ihan hyvin. Nyt se haukkui Liinulle ja näyttikin siltä, että sitä ärsytti Liinu-ipana. Ja Liinukin siitä alistui, kellahti selälleen ja lipoi Incan kuonoa, joten kyllä siinä oikeasti taisi olla kysymys siitä, kuka on kukin.
Kyllähän Incan käytöksestä voi havaita pieniä muutoksia, joille ei ole muuta selitystä kuin se, että sen pitää sopeutua siihen, ettei me ollakaan enää kaksisteen. Se kaiketi nyppii, vaikka toisaalta Liinu on ihan mukava leikkikaveri. Mutta se ehkä on Incasta outoa, että muut leikkikaverit häipyvät kuka minnekin ennemmin tai myöhemmin, mutta Liinu ei näytä häipyvän yhtään minnekään. Selitä sitä nyt koiralle, että se on saanut pikkusiskon :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti