Ihme on tapahtunut, kun viimeksi joskus kauan sitten mentiin aata, niin Incaa piti työntää ylös, mutta nyt se meni vauhdilla niin ylös kun alaskin. Kontaktit tipotiessään, mutta väliäkös niillä, kun koira uskaltaa mennä esteelle! Oli niin suuri yllätys mulle, kun kuvittelin, että taas maanitellaan nakeilla ja vaikka millä ja lopulta tuupataan koira väkisten ylös. Rohkeutta, uskallusta tai itseluottamusta tai jotain tullut siis lisää roppakaupalla.
Mutta ei toi A mikään kiva ole, kun nytkin yksi lagotto meni esteelle vähän sivusta ja loukkasi etutassun niin, että sen harkat loppui siihen. Ei tassussa muuta, mutta ontui sitä ja piti nostaa koira pois esteen päältä, mikä oli vähän hankalaa, kun se on niin korkea este. Kolahti vissiin esteen reunaan se tassu. Ihan pahaa teki. Mutta toki koirille sattuu ihan vaikka metsälenkilläkin haavereita. Tuo lagotto on aika vauhdikas tyyppi, mikä ehkä vaikutti asiaan. Tärkeetä siis, että ohjaa koiran suoraan esteelle, ei vinosti.
Keinussa sen sijaan Inca vitkutteli, mutta saatiin se kuitenkin mentyä. Muuri oli ekaksi liian korkea, mutta kun Inca oli hypännyt matalammasta versiosta, meni täyskorkea muurikin jo. Ja rengas meni, joskin siinäkin piti vähän tsempata, että mistä välistä se nyt kuuluukaan hypätä.
Nyt oli pitkä rata, jota mentiin osissa, mutta siinä oli ainakin hyppy, hyppy, kepit, pussi, hyppy, hyppy, A, keinu, muuri, hyppy, hyppy, putki, puomi, hyppy, rengas ja hyppy. Taisi tulla kaikki ja tuossa järjestyksessä. Oli aika treeni-ilta siis ja varmasti otti kropan päälle, kun ne hypytkin on maksikorkeudessa, ei siis mitään tosta noin vaan hyppyjä Incalle, kun se kuiteskin on pieni maksikoiraksi.
Näin me edistystään :) Tiä mitä meist viäl tulee!
Mutta kun harkat loppu, niin Inca oksensi kaikki nakit nurtsille, tuli vissiin vähän ahmittua niitä liian kanssa. Ja ihan pureskelemattomia nakinpalasia kaikki. En sentään kerännyt niitä talteen, vaan kakkapussiin ja roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti