Pitkästä aikaa tehtiin Incan kanssa juoksulenkki ja oikein kunnon sellainen. Viime kerrasta taitaa olla aikaa pitkälti yli kuukausi. En ole viitsinyt juoksuttaa Incaa, kun se juoksee ja spurttailee Liinun kanssa aika paljon päivittäin. Ja on ollut sen verran lämmintäkin, että sekin on vaikuttanut mun juoksuinnostukseen.
Mutta totesin vaan taas kerran, miten ihana koira Inca on. Sanoin sille, että juostaan ja heti se tiesi, mitä tehdään :) Vaikutti taas siltä, että se ajatteli juoksemisen olevan meidän kahden juttu, jossa tirppiksellä ei ole osaa eikä arpaa. Jotenkin oli semmoinen olo, että Inca tykkäsi meidän juoksulenkistä. Kun oltiin juoksulenkki tehty, käveltiin vielä hyvä tovi rauhallista vauhtia, Inca sai nuuskutella ja minä viilentyä :)
Olisi kiva tietää, mitä Inca funtsaa nyt, kun meillä on Liinu täällä. Eihän se mitään funtsaa siten kuin ihminen, mutta välillä käy mielessä, että se voi Incaa stressatakin, kun on pentu talossa. Noilla kahdenkeskisillä lenkeillä Inca on vaan aika erilainen verrattuna siihen, kun me lenkkeillään kolmistaan. Kontakti meidän välillä toimii loistavasti ja sanaton viestintä pelaa! Kun lenkkeillään kolmistaan, tuo kuvio vähän säröilee. Kaipa koirakin tarvii aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen.
Ja Liinu, joka nyt ei enää roiku remmissä ollenkaan, otti päivällä ilon irti elämästä uimalla kuralätäkössä ja kierimällä lätäkön vieressä savessa ja mudassa. Sillä oli valtavan ihanaa, kun se lässähti lätäkköön mahalleen ja kierähti selälleen ja pyöriskeli siellä niin onnessaan. Pienelle koiralle lätäkkö oli just passeli "kahluuallas" :D Kyllä oli mutainen ja kurainen koira, kun pesin sen. Onneksi tässä talossa ei ole vielä huoneistokohtaista vesimittaria, vedenkulutus(kin) on nimittäin lisääntynyt roimasti Liinun myötä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti