Yöunilla

Ekaksi Liinun paino, joka tänään oli 12,4 ja 12,6 kg eli kai se sitten painaa 12,5 kg. Paino ei näköjään ole muuttunut parissa kuukaudessa mihinkään suuntaan. Kroppa on vielä aika pentumainen verrattuna Incan kroppaan, joka on tietenkin täysikasvuisen koiran kroppa.

Viime yönä tapahtui sellainen ihme, että Inca nukkui koko yön sängyssä, mitä se ei ole tehnyt aikoihin. Siihen asti, että se lopetti hyppäämisen, se nukkui osan aikaa yöstä sängyssäkin. Sen jälkeen se ei ole öisin sängyssä käynyt kääntämässäkään. Illalla se asettui sänkyyn ja siinä se oli aamuun asti. Paikkaa se vaihteli, mutta kertaakaan se ei mennyt lattialle nukkumaan. Olipa kivaa, kun oli koira viekkosessa! :-D (Juu täähän on kaamea rikos, että koira nukkuu ihmisen kanssa sängyssä, apua!!!, jotain rajaa pitäis olla, mutta ei meillä vaan ole! Kyllä Inca tarpeeksi kuuliainen on mulle, että sen puoleen voi olla sängyssäkin.)

Liinu nukkuu edelleen omassa kolossaan eli se ei öisin vieläkään pääse muualle nukkumaan. Tuosta sen omasta nukkumapaikasta lattialla sängyn vieressä on tullut sille niin sen oma paikka, että usein iltaisin, kun nukkumaanmeno lähestyy, se menee sinne omia aikojaan ja käpertyy fleespeittojen päälle. Sitten laitan vaan häkin paikalleen, ettei se pääse öisin vaeltamaan ja herättelemään Incaa.

Aamulla Liinu usein tunkee sänkyyn, minkä yleensä estän. Tänä aamuna se tuli myös sänkyyn, mutta en reagoinut siihen mitenkään, vaan annoin sen olla. Aikansa se oli selkäni takana ja sitten se meni takaisin lattialle odottamaan ylösnousemusta.

Pitää vielä mainita, että Inca pakittaa jo aika vauhdikkaasti verrattuna ensimmäisiin pakitusharjoituksiin. Nyt me tehdäänkin vallan ylämäkipakituksia, niin on tehokkaampaa jumppaa. Ja Liinu osaa odottaa hyvin vuoroaan. Se tietää, että ekaksi teen temppuja Incan kanssa ja sitten on sen vuoro. Samoiten portaita Inca nousee nykysin paljon ketterämmin, kun aluksi, joten kaipa kaikki kuntoutukset ovat auttaneet.

Niin ja tänään käveltiin yhden talon ohi, jonka aidatulla pihalla riehui sakemanni ja olisi hyvin päässyt aidan yli meidän kimppuun, jos olisi halunnut. Itsekin säikähdin, kun en tiennyt, että sen aidan takana on räyhäävä sakemanni. Aika hurjan oloinen se oli ja mietin kyllä kovasti, mitä sitten, jos se sieltä päättää tulla yli (olisin varmaan nostanut aikamoiset perkeleet ilmaan, nyt ei ollut purkkiakaan mukana.) Koiratkin tietty pelästyivät, mutta sanoin niille, että mennään ja me käveltiin reippaasti ohi ja koira pysyi aidan paremmalla puolella. Eräs pikkukoiraa ulkoiluttava nainen siinä sanoi, että tuo sakemanni on kyllä tullut aidan ylikin koiran kimppuun ja että hän ei kulje siitä koskaan ohi, koska koira on usein pihalla ja käyttäytyy aina samoin. Ihme, että omistaja antaa sen siellä riehua vapaana. Vaan ehkä se on kiva pikku sesse...joka vaan vartioi reviiriään aggressiivisen oloisesti...

Ja tässä toinen mun sesseistä eli Liinu :) Tuli Liinunkin silmät esiin taas!

Liinun kauneusleikkaus :D

Olisi eilen pitänyt aloittaa Liinusta trimmaaminen, kun se sujui kuin vettä vaan! Incan turkin kanssa meinasi mennä usko itseen, mutta Liinun turkki palautti uskon! Liinulla on päälaella pläntti, joka on aivan huopaantunut. Ihme paikka, kun yleensä jossain kainaloissa ja korvientaustoissa on tuollaista huopaantumista, kuten Liinullakin oli. Tuo päälaen pläntti pitää jotenkin selvitellä, se on nimittäin aikamoinen tukko. Mutta muutoin turkkia oli helppo ajalla, suurempia sotkuja ei ollut. Niin on näillä puolisiskoilla erilaiset karvapeitteet, että ei sukulaisiksi tunnistaisi. Mutta niinhän nämä ovat luonteeltaakin aivan eri puusta veistettyjä. Jännä juttu.

Kovin lyhyeksi Liinun turkkia en leikannut (olisin Incan turkinkin jättänyt pitemmäksi, jos se olisi ollut mahdollista), mutta tarhapöllömäisyys katosi ja koiramaisuus tuli esiin. Ovat nyt enemmän samaa paria ja rotua. Alla pari kuvaa, joissa Liinu on vielä pöllönä. Uusia kuvia sitten kun emäntä saa toimeksi. Niin, tuo koirien välinen ero tulee siinäkin esiin, että Liinu on aina valmiina kuvaussessioon, Incaa ei voisi vähemmän kiinnostaa :D

Inca trimmattu, Liinu tarhapöllöluukissa.

Liinu tarhapöllönä!

Trimmailua

Inca on päässyt revohkastaan eroon, Liinu on vielä varsinainen tarhapöllö :D Pitää kerätä voimia Liinun käsittelyyn. Otti nimittäin voimille Incan turkin paakut ja pehkut ja laatat ja sen näköinen on lopputuloskin. Koneella siitä taaskaan tullut mitään, saksihommia tein paljon, jotta sain turkin edes joten kuten ajettua alas. Viime keväänä oli sama homma, ehkä nyt jo opin, että Incan turkkia pitää leikata useasti, silloin se sujuu hyvin. Niin, taitava ja osaava trimmaaja tietty suoriutuu mistä vaan, mutta kun kumpaakaan ominaisuutta ei ole, niin asia onkin vallan toinen. Ja kun en halunnut Incasta espanjankarvatontakoiraa, mikä varmaan olis sujunut multakin, niin töitähän siinä sai tehdä.

Incalle kymppi plussa ja paljon papukaijamerkkejä, sillä niin hienosti se oli ja kärsivällinen, vaikka aikaa meillä meni eilen tovi jos toinenkin, tänään päivänvalossa vielä jatkettiin. Kyllä Inca on ihana mussukka! Nyt turkki saa kasvaa muutaman viikon ja sitten vetelen sen uudestaan alas. Mutta jälleen kerran työ palkitsi tekijänsä :) On AINA niin KIVA, kun koira tulee esiin karvakasan alta! Etenkin, kun silmät näkyvät kunnolla. Incalla on niin paljonpuhuva katse, että sen esiin saaminen oli kaiken vaivan väärtti. Jos koiralla voi olla sielukkaat silmät, niin Incalla on. Se kommunkoi katseella, jos kuka.

Ai niin, Liinukin täyttää tänään 9 kuukautta! Pitääpä pistää koira puntarille ja katsoa, mitä se näyttää. Ja jos oikein viitseliäs olen, niin ehkä Liinu pääsee turkistakin eroon. Sen turkki taitaa olla helpompi leikata, vaikka sillä pituutta onkin. Ei ole kovin paljon paakkuuntunut. Liinu kuitenkin piehtaroi noilla karheilla hangilla niin paljon, ettei meidän lenkkeilystä tahdo tulla mitään, kun koko ajan Liinu jumittaa selällään hangessa. Turkin ajeleminen ehkä helpottaa Liinunkin oloa.

Lenkkeilyt ovat edelleen Incan kanssa pääsääntöisesti remmilenkkejä, välillä käydään juoksemassa. Remmilenkit ovat kontrolloidumpia kuin metsälenkit, joten siksi niitä olen harrastanut. Incan tulee kunnolla ravattua ja se tässä nyt on tärkeintä, että se käyttää kroppaansa oikein ja tasapuolisesti. Jumppailut jatkuvat ja loimihoitoa on nyt öisin. Ajattelin viedä Incan hierojalle jonkin ajan kuluttua ja varmaan jatkossa on syytä käydä säännöllisesti hierotuttamassa Inca kunnolla. Niin, kävipä mielessä, että mitähän takajalan tassuhaavan osuus on tässä jumi/lukkojutussa. Voihan olla, että se on silloin alkanut käyttää kroppaansa toispuoleisesti, mistä sitten on seurannut jumia ja edelleen lukko, eikä tilanetta ole yhtään auttanut noitten kahden pyöritykset. Eikä se agiliti maksirimoilla ole yhtään sen tervehdyttävämpää. En huomannut Piiralle tassuhaavasta mainita, mutta jokin syy-yhteys siitä voi löytyä. Joo, saapi nähdä, jatkammeko agilitia ja missä ja miten. Maksirimat ei nyt oikein houkuta, eikä vähään aikaan mutkaputket ja kepitkään kyllä ole hyväksi Incalle.

Incan aamu

Sängyssä siis :)

Hyppyjä...

...sängylle ja sohvalle on alkanut olla melkein kuin vanhaan hyvään aikaan! Sano kuka mitä tahansa meitin huonoista tavoista, niin on se vaan loistavan hieno juttu, kun koira hyppää taas sängylle ja sohvalle. Muuten edes tietäisi, onko Inca paremmassa kunnossa vai ei, jos se ei täällä sisällä hyppäisi tai siis saisi hypätä.

Illalla katselin telkkua, Inca hyppäsi toiselle sohvalle, käpertyi sohvannurkkaan pää käsinojalla nukkumaan ja siinä se nukkui pitkän aikaa. Oikein silmäsi lepäsi, kun Inca nukkui omassa Incamaisessa asennossaan pitkästä pitkästä aikaa.

Vähän olen jo vienyt Incaa metsälenkillekin, mutta sellaisille helpoille reiteille, missä ei ole jyrkkiä nousuja ja laskuja ja muita vaikeita paikkoja. Liinu on sillä aikaa kotona, että sujuu lenkit rauhallisemmin. Toki Inca jonkin verran juoksee, mutta sen se tekee sitten omasta halustaan, ei Liinun houkuttamana tai provosoimana. Mutta vähänhän Inca juoksee, hyvin rauhallista ja mietteliästä sen meno enimmäkseen on. Saa metsässä kumminkin kroppa erilaista liikuntaa kun remmilenkeillä.

Loimi on päällä varmaan 6-8 tuntia päivässä ja hyvin Inca siinä viihtyy. Taidan siirtyä pitämään sitä öisin nyt, kun se on jo siihen tottunut. Tiedä sitten, onko siitä apua ollut, mutta ei siitä haittaakaan ole. Eikä rahoille muuten saa vastinetta kuin pitämällä loimea. Itsellekään mitään noin kallista tule hankittua, mutta kyllä koirille :D

Pakkiharjoituksia teemme edelleen ja käymme juoksulenkillä, jos kelit sallivat ja emännän voimat riittävät. Tässä onkin enemmän rämmitty lumessa kuin juostu, mutta olettaisin lumikävelyn olevan aika tehokasta koirallekin. Lunta tuli eilen sen verran, että riitää lopputalveksi. Mutta tänään onkin sitten mitä hienoin kevät- ja juoksupäivä!

Liinun kanssa olen käynyt metsälenkeillä päivittäin, että se on päässyt revittelemään oikein kunnolla. Ja kyllä se sitä on välillä tehnytkin. Pieni piiperöinen hyppii ja juoksee hangessa, jonne se uppoaa melkein kokonaan, mutta eipä se menoa näy haittaavan. Ylämäkeenkin se loikkii kuin tyhjää vaan! Ja sitten se on ihan mahdoton piehtaroija. Etenkin auratuilla teillä se piehtaroi oikein sydämensä kyllyydestä. Kai se tuntuu kivalta ja turkki puhdistuu :) Ja lumipalloja huuhdellaan turkista lämpimällä vedellä lenkkien jälkeen, niitä on riittänyt.

Kolmas, neljäs ja viides hyppy! :)

Näin sitä lasketaan koiran hyppäämisiä kuin lapsen ensiaskeleita :D Pitää tänne kirjata, niin täältä sitten löytyy nämä tärkeät tiedot, jos niitä joskus tarvitsee. Tänään tosiaan Inca hyppäsi pari kertaa sängylle ja kerran sohvalle, mikä on jo aivan tavaton määrä! Kun nyt ei vaan ala revitellä liikoja äkkiseltään. Inca myös venyttelee taas kunnolla etu- ja takapäätään, mikä on tosi hyvä. Kertoo, että kroppa alkaa olemaan paremmassa kunnossa.

Entisten jumppien lisäksi mukaan on nyt tullut juoksuharjoitukset eli olen käynyt Incan kanssa juoksemassa eilen ja tänään semmoiset 20-25 minsaa. Piira sanoi, että puoli tuntia juoksua on ihan sopiva aika. No, minun juoksuni on semmoista hölkyttelyä, että tokkopa sitä voi juoksuksi sanoa, mutta Inca kyllä ravaa kivasti ja sehän on hyvä sen kropalle. Juoksuharjoitukset jatkuvat ja sääkin meitä suosii, kun lämpötila on alkanut kieppua nollan tuntumassa, kovilla pakkasilla sitä ei voi tehdä.

Loimihoitoa on ollut kolme neljä tuntia per päivä. Pidän loimea ulkoilujen jälkeen päivällä ja illemmalla, huomenna kai jo voidaan pidentää aikaa. Hyvin Inca loimensa alla viihtyy ja tuntuu nukkuvan sen kanssa tyytyväistä unta. Kaipa siinä jotain taikaa on :)

Liinu on päässyt päivittäin metsälenkeille ja tänään se olikin sitten lumipaakkuja täynnä oikein kunnolla, tämä nollakeli!

Back on Track -ostoksilla

Nyt alkoi Incalla bottiloimeen tutustuminen, käytiin nimittäin ostoksilla ja katellaan, josko loimi on maineensa ja hintansa väärtti. Inca ei mitenkään erityisen ihastuksissaan uudesta vaatekappaleesta ollut, mutta pitäähän se sitä toki, kun ei poiskaan saa. Tänään pidetään vaan lyhyt aika, tunti tai pari ja sitten pidennetään aikaa, kun koira tottuu siihen. Tämä on siis verkkoloimi.

Kovin vaisusti Inca on edelleen hypellyt, sillä vasta tänään se hyppäsi tokan kerran sänkyyn piehtaroimaan, edellinnen kertahan oli keskiviikkona. Ainakaan minun nähden se ei ole tässä välillä hypännyt. Voi olla, että sillä on jonkinlaista arkuutta hyppäämisen suhteen, jos se on tuntunut pahalta pitkän aikaa. Kaipa sen luottamus tuosta vahvistuu, kun kunto kohenee. Remmilenkkejä mennään vieläkin, jospa tällä viikolla uskaltautuisin sen kanssa kahdestaan metsäänkin jo tekemään pienen lenkin vapaana. Kun Liinu on kotona, ei Inca yksinään ala siellä riehua. Mutta metsä saa odottaa vielä muutaman päivän ja jatketaan lihasten vahvistamista maltillisesti ja huolellisesti, ettei tule takapakkeja. Pakkeja kyllä tulee tämän tästä, kun me harjoitellaan pakitusta, mutta se on eri asia :D Ja Liinu alkaa olla aika taitava kasintekijä, kun se saa harjoitusta yhtä usein kuin Inca pakituksia!

"Näin Back on Track toimii

Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. Tämä funktionaalinen tekstiili on vanhan kiinalaisen perinteen ja modernin tieteellisen tekstiiliteknologian yhteistyön tulos. Toiminnalliset ominaisuudet on tuotu tekstiiliin liittämällä polyesteri- tai polypropyleenikuituihin funktionaalisia ominaisuuksia sisältäviä keraamisia partikkeleita. Kangas on toiminnallinen tuote, joka hyödyntää kankaassa olevien keraamisten partikkeleiden avulla osan kehon luovuttamasta lämmöstä. Tämä funktionaalisen kankaan takaisin kehoon heijastama energia on pitkäaaltoista infrapunasäteilyä.

 Pitkäaaltoisen infrapunasäteilyn vaikutus

Tutkimuksissa on todettu pitkäaaltoisen lämpösäteilyn kiihdyttävän verenkiertoa. Verenkierron tason nousu puolestaan laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Pitkäaaltoista lämpösäteilyä hyödynnetäänkin erityisesti vammojen ennaltaehkäisyssä. Back on Track -suojia tulisi käyttää ennen treenausta tai kilpailua."

Täältä voi lukea lisää. Ruotsissa on kuulemma tehty laaja tutkimus, mutta näistä tuotteista ei löytynyt mitään taikaa. Silti ainakin jotkut koiraihmiset sanovat näistä olleen apua koirille. Me nyt kumminkin uskotaan lujasti, että loimessa on taikaa ja Incalle tulee sen avulla mukavampi ja vetreämpi olo.

Sisäilman kosteusprosentti

Kaikkeenpa sitä joutuu perehtymään, kun on koiria :D Eilen taas selailin nettiä ja kas, mitä silmiini osui! Kutisevat koirat lakkaavat kutisemasta, kun sisäilman kosteusprosentti saadaan kohdilleen. Ja vielä vinkit kaupan päälle, miten prosenttia saa nostettua kepulikonstein ilman ilmankostuttajaa, sitä kun ei tässä huushollissa (vielä) ole.

Märkiä pyyhkeitä patterin päälle kuivumaan. Niitä sitten vaikka kuinka paljon patterit täyteen ja vielä vesiastioita lisänä, mistä kosteutta haihtuu. Vedenkeittimellä saa nopeasti kosteusprosenttia nostettua ja kukkia suihkuttamalla saadaan kukatkin viihtymään paremmin :) Ammeenpohjalle ja pesualtaisiin vettä haihtumaan ja vesikattila liedelle kiehumaan, kyllä kosteutuu!

Ja ihmeitten ihme tapahtui! Inca lakkasi rapsuttamasta itseään ja nyt se rapsuttelee silleen normaalisti, kun koiran kuuluukin rapsuttaa. Ja tämä tapahtui yhdessä yössä! Noin tarkemmin ajatellen selvähän se on, että koirankin iho kärsii talvipakkasista ja kuivasta sisäilmasta, kun omakin iho on jatkuvasti liian kuiva rasvauksista huolimatta. Ei auttanut Incalla pellavansiemenöljyn annoksen nostaminen, eikä muutkaan öljyt, mutta kosteusprosentin nostaminen auttoi.

Ja koska minulla ei ollut hajuakaan, mikä prosentti täällä on, ostin mittarin. Nyt se näyttää kaikissa huoneissa suunnilleen 40-45 prossaa, mikä on ihan hyvä prosentti. Hyvä huoneilman kosteusprosenti on 30-45, ei ala vielä huusholli homehtua :D Eilen ja aamulla prosentti hipoi ties mitä lukuja (ikkunat vesihuurussa :D), mutta nyt tilanne on tasaantunut. Pitää vaan tasapainoilla noitten märkien pyyhkeitten kanssa, mikä on sopiva määrä! Hauskaa!

Incahan rapsutteli viime talvena myös ja sillon vaan odottelin pakkasten lauhtumista, että pääsin trimmaushommiin. Ja sillon niin kuin nytkin siitä irtosi semmosia karvatupsukoita. Niitä irtoaa myös Liinusta, mutta ei niin paljon. Noh, kai se on keväistä karvanlähtöä. Ja kyllä pian trimmeri pistetään käyntiin, kunhan pakkasista päästään. Incaa en ainakaan trimmaa ennen kuin on sopivat kelit.

Keskiviikon jälkeen Inca ei ole hypännyt, joten aika hyppyhaluton se edelleen on. Mutta nyt se on alkanut sentään venytellä paremmin, joten jotain edistystä on tapahtunut. Meillä jatkuu pakitukset ja porraskävelyt sekä venyttelyt ja remmilenkit. Liinu on päässyt joka päivä metsälenkille ja siitä on kehkeytynyt taas semmoinen perässähiihtäjä, jollainen se oli pienempänä. Suurimman osan ajasta se tepsuttelee mun kannoissa kiinni. Ehkä se käyttäytyy noin, kun Inca ei ole mukana. Tai sitten juoksuajan sählinki oli ohimenevä vaihe.

Kyllä näille koirille olikin taas tarpeen tällainen vaihe, että kuljen kummankin kanssa erikseen ulkona aina välillä. Sen jälkeen kun Liinua ei ole tarvinnut erikseen kuskata pisureissuille, en ole lenkittänyt koiria erikseen. Niin paljon kätevämpää ottaa vaan molemmat mukaan samalla kertaa. Mutta molemmat ovat nyt osoittaneet haluttomuutensa jäädä yksin kotiin :O Inca livahti tässä yksi päivä rappukäytävään, enkä meinnannut millään saada sitä sisälle ja uskomaan, että se jää kotiin. Se oli Incamaisen itsepäisesti hissin luona :D Ja silloin kun lähdin Incan kanssa fyssarille, Liinu jäi parkumaan oven taakse, mitä se ei ole ikinä tehnyt :O No, se protesti varmaan loppui lyhyeen ja kyllä se nyt jää taas yksinkin, kun olen käynyt Incan kanssa remmilenkillä. Äkkiä ne vaan oppivat, että aina pääsee lauman mukana ja yksin jääminen taitaa olla kova paikka. Kaksisteen ne jää aina ilman mitään mukinoita.

Eka hyppy! :)

Nyt se ihme tapahtui, että Inca hyppäsi monen viikon jälkeen ensimmäisen kerran sängylle! Jee! Liinu piehtaroi sängyssä, Inca kiersi sängyn ympärillä, ynisi ja sitten se otti ja hyppäsi sängylle! Olipa kiva nähdä koiran hyppäävän! On niin kovin outoa ollut, kun se ei ole yhtään hypännyt. En niitten antanut sängyssä piehtaroida vaan hätistin Liinun alas ja Incakin hyppäsi samoin tein pois. Sängyn ympärillä on mattoja ja muita liukuesteitä, vaikka ei nämä mun lattiat mitään liukkaita ole. Mutta hoidot ovat selvästi auttaneet. En mitenkään puutu Incan hyppelemisiin, en siis houkuttele sitä hyppäämään, vaan se saa tehdä justiinsa niin kuin siltä parhaalta tuntuu.

Joka päivä useita kertoja meillä peruutellaan seinän tai sohvan viertä pitkin, että peruutus menisi paremmin suorassa. Vähän ollaan pakitettu myös "ylämäkeen" ja rappuja kuljetaan ylös aina, kun niitä ulkona matkan varrella on. Tässä meidän talojen piha-alueella on useita pieniä rapunpätkiä, joita käytän tähän harjoitteluun. Samoin yritän muistaa sisälle tullessa jäädä seiskassa pois, josta sitten kävellään kasiin, mutta usein huomaan painaneeni tottumuksesta hissin kasiin. Kuitenkin muutama kerta päivässä sentään kävellään yksi kerrosväli. Venytystäkin tehdään siten, että Inca saa namin oikealle alaviistoon, että vasen puoli saa venytystä.

Muutoin Inca on päässyt vaan semmoisille puolen tunnin tai kolmen vartin remmilenkeille ja nyt kun on pakkasta taas enemmän, on tossutkin jalassa. Liinun kanssa yritän käydä välillä kääntymässä metsässäkin, että se saa juoksennella, touhuta ja purkaa energiaa. Tosin se aika vähän purkaa energiaa, enemmän se taapertaa siinä lähettyvillä.

Niin ja kun teen Incan kanssa pakituksia, niin Liinu saa sitten tehdä kaseja mun jalkojen ympäri, että sekin saa omat namitemppunsa :)

Jumeja, jäykkyyttä, lukkoja

Hyvä oli siis, että käytiin fyssarilla. Nyt on liikuntataukoa ja -rajoituksia, että saan koiran käyttämään kaikkia lihaksiaan. Nimittäin vasemman takajalan lihakset olivat selvästi heikommat kuin oikean ja selässä jossain kohtaa oli joku kohta lukossa sekä jäykkyyttä yläkropassa oikealla puolella ja muuallakin, mikä aiheutuu juuri siitä, että koira yrittää kompensoida tilannetta muilla lihaksilla. Todennäköisesti on ollut liikaa törmäilyjä,  kuten silloin viimeksikin, mitä en yhtään epäile. Nyt ei sitten enää ole ja PISTE. Onneksi Liinukin on rauhoittunut paljon ja onneksi olen pitänyt ainakin ajoittain sen pois Incan kimpusta. Eikä agilitia vähään aikaan, josko siten koskaan. Sen mietin aikanaan. Ainakin hyppytekniikkaan pitäisi panostaa (matalat esteet eri etäisyyksillä, ei mitään ratoja), että Inca oppisi taas käyttämään kroppaansa oikein eli hyppäämään oikein. Saa nyt nähdä, on tässä maailmassa muutakin kuin agiliti, väkisin viitsi koiran kroppaa ja terveyttä tuhota, jos se minun kädessäni ja päätettävissani on. Ja kenenkäs muun.

Piira näki heti, kun Inca pistettiin istumaan ja seisomaan, että sen kroppa ei ole suorassa. Siinä ei mennyt minuuttiakaan, kun tilanne oli siltä osin selvä, mistä hyppyhaluttomuus johtuu. Tämä vaiva Incalla on ollut jo todennäköisesti pitemmän aikaa, mutta juoksut ovat vaikuttaneet asiaan niin, että se lopetti hyppäämisen kokonaan. Kudokset kuulemma pehmenevät juoksujen aikana ja tämä sitten voi vaikuttaa siihen, että hyppääminen on tuntunut pahalta ja tehnyt kipeää. Osa kaikesta flegmaattisuudesta menee myös juoksujen piikkiin, on hyvä vaan lenkittää koiraa sopivasti, että sen hormoonitoiminta palautuu ennalleen, eikä se kuvittele niin paljon tekevänsä pentuja, mitä se sisällä maatessaan voi kuvitella. Se on siis varovainen "luonnostaan" eli ei hyppää. Jonkinmoisia valeraskausoireita siis.

Nyt mennään viikko puolitoista kevyitä remmilenkkejä, kävellään vähän portaita ylös (yksi kerrosväli), mutta ei alas ja peruutellaan niin tasasella maalla kuin "ylämäkeen", mikä tarkoittaa n. 5 cm alustaa. Näin saadaan koira käyttämään takajalkojen lihaksia molemmin puolin. Jos Inca itse haluaa hypätä sängylle, niin se on ok, mutta alastulossa pitää olla matto alla. Liukkaita paikkoja (lattiat, jää) pitää varoa, ettei tule kaatumisa tms. Juoksulenkit ovat hyviä, jos ei ole liikaa pakkasta ja ylämäkeen kävelyt. Takkia on hyvä pitää päällä ja tossutkin jaloissa, jos on paljon pakkasta. Sisäisesti otetaan b-vistkuja, joita ostinkin heti purkillisen. Rasittavat metsälenkit eivät ole hyväksi, kun nyt pitää panostaa juurikin siihen, että Inca alkaa käyttämään vasemman takajalan lihaksia kunnolla, mikä vauhdikkaassa menossa unohtuu. Tosin sen meno on hyvin verkkaisaa, mutta nyt kun kroppaa on avattu, voi vauhti-innostus iskeä, eikä se ole hyväksi.

Ja jos Inca alkaa venytellä kunnolla, niin siitä kehuja :) Ja voi olla, että tuo Incan rapsuttelu on myös johtunut siitä, että kroppa ei ole ollut kunnossa. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kyllä oli hyvä tuo Leena Piira, rauhallinen, osaava, tietävä ja taitava. Ei ihme, että ajat ovat piukassa. Jos hänelle tulee peruutusaika, niin menemme sinne sitten muutaman viikon kuluttua. Muutoin vapaita aikoja olisi joskus heinäkuussa :O. Eli kävi valtavan hyvä tuuri, kun sain ajan niin vikkelään.

Inca oli rauhallinen ja ilmeisen selvästi tykkäsi käsittelystä. Vähän oli vaikeuksia saada se kyljilleen, mutta ihan hyvin se kuitenkin kävi. Namia sai ja minulta rapsutuksia niskaan ja päähän koko ajan ja muutaman kerran Inca huokasi syvään, mikä on kuulemma hyvä merkki, koira on rentoutunut.

Lopun päivää Inca todennäköisesti on väsynyt, joten lyhyitä ulkoilureissuja vaan tehdään ja annetaan koiran levätä.

Kunnon lenkki!!

Vihdoin ja viimein päästiin pitkälle lenkille, kun pakkanen hellitti otettaan. Olipa kiva! Käveltiin Aurajoelle ja siellä mentiin rantoja pitkin, joen yli ja kierreltiin tois pual jokke rannoilla ja pelloilla. Jäälläkin meni jo latuja enemmänkin, että kai sekin kestää kunnolla. Yli nyt kumminkin meni niin tukeva polku, että sitä minäkin uskalsin käyttää. Noista joen virtaamista kun en mene takuuseen...

Kyllä se jotenkin on rassannut, kun on ollut niin kylmä ja lenkit ovat jääneet minilenkeiksi normaaliin verrattuna. En kyllä ymmärrä, miten jotkut koirat kulkee paljain tassuin jossain -20 asteessa, kun Liinu ainakin ihan vikisi, kun käytiin ilta/aamupisuilla ilman tossuja hyytävässä pakkassäässä. Kahden koiran kanssa joutuu aina seisoskelemaan ja odottelemaan, kun toinen tekee tarpeitaan ja se seisoskeleminen on sitä pahinta pikku tassuille. Mutta tuntui kyllä siltä, että Liinu paleli muutenkin, sillä oli suunta kovasti kotiovelle ja lämpimään, vaikka takki sentään oli päällä. Noh, pitää kyllä sanoa, että ei emäntäkään viihtynyt liiemmälti ulkona hyvistä talvivarusteista huolimatta. Ollaan niin tottumattomia me etelän immeiset ja eläimet :D

Helmikuu helistelee...

...sunnuntain tietämillä ehkä helpottaa. Eikä meillä pakkanen pyöri kun runsaassa -20 asteessa, mutta on se vaan liikaa. Jää ulkoilut aika vähiin, vaikka auringonpaiste onkin mitä hienoin. Emännällä on sekin vika, että liiat kylmyydet kuten kuumuudetkin ovat myrkkyä. Koirista en tiedä, mitä ne kylmyydestä tuumaavat, vaatteista ne eivät tykkää, mutta nostelevat tassujaan, jos tossuja ei ole. Ja jos tossut on, niin useampi kerta per reissu tossuja tippuu ja niitä laitetaan tassuihin entistä tiukemmin. Tossujumppaa emännälle, kyllä siinä hiki tulee :D Nyt jo Liinukin nostelee tassujaan. Joka kerta en kuitenkaan jaksa/viitsi tossuja laittaa, mutta takit on päällä, joko kevyemmät tai paksummat. Jotain käyttöä niillekin.

Inca alkoi juoksujen loputtua rapsutella itseään siihen tahtiin, että pari sen nisää ärtyi. Ehkä nisät kutiavat (?) tai jokin muu siellä massun seutuvilla kutitti, mutta iho parin nisän ympärillä oli ihan rikki. Liisan neuvosta laitoin niihin bepanthenia ja sitten vielä laitoin Incalle paidan päälle, ettei se rapsi itseään niin paljon. Paita taitaa olla nyt kolmatta päivää päällä ja nisät ovat rasvahoidolla parantuneet hyvin. Jotain hormoonitoimintaa kaiketi niissä sitten.

Sain Incalle myös pikapikaa ajan Leena Piiralle ensi maanantaiksi, kun Inca ei ole kohta kahteen viikkoon hypännyt yhtään minnekään (sohvalle/sängylle), eikä se metsässäkään hyppää puunrunkojen yli vaan menee niitten ali. Edes houkuttelemalla se ei tule sängylle/sohvalle, mikä on ihan tavatonta. Incahan nukkui paljon sängyssä. Muutoin se kyllä on kunnossa, syö hyvin ja jopa juoksee metsässä Liinun kanssa jonkin verran. Kun tämä hyppyhaluttomuus alkoi juoksujen ollessa parhaimmassa vaiheessa, ajattelin sen liittyvän siihen, mutta tuskin sittenkään. Oletan, että sillä on jotain jumeja jossain, vaikka se ei arista mitään kohtaa ja antaa käsitellä kroppaansa. Lisäksi Inca on ollut hyvä venyttelemään niin etu- kuin takapäätään ja nyt en ole nähnyt sen venyttelevän kunnolla pitkiin aikoihin.

Ovathan koirat peuhanneet sen päiväisesti monta kuukautta, että ihmekös tuo, jos jumeja siinä pyörityksessä on tullut, eikä se agilitikaan ihan helppoa koiran kropalle ole. Mutta saa nyt nähdä, mitä fyssari Incasta löytää vai löytääkö mitään. Incasta on vähän vaikea tietää, missä nyt mennään, kun juoksut tekevät siitä jotensakin flegmaattisen eli se ei ole normaali itsensä. Mutta kertakaikkinen hyppyhaluttomuus kyllä kertoo jostain vaivasta ja/ tai kivusta, niin totaalinen muutos on.

Ja olihan Incalla silloin aikoinaan jumia selässä, mikä hoitui sillä, että käytiin Tanja Kottilla, joten ehkä nyt on jotain vastaavaa. Aika vaikea vaan saada aikaa hyvälle fyssarille (enkä tiedä, kun nämä kaksi), paljon apua ei ole, jos ajan saa jonnekin huhtikuun lopulle. Onneksi on peruutusaikoja ja mulla mahdollisuus mennä melkein milloin vaan.