Olen muutaman kerran käynyt pienillä metsälenkeillä "alametsässä" ja tänään vähän ylempänäkin, että Inca saa juoksennella ja nuuskutella kevään hajujen perään.
Eilen se oli suurinpiirtein kuin lammas, joka pääsee eka kertaa keväällä laitumille. Inca kuvitteli löytäneensä vihreää ruohoa - ja ehkä se löysikin - ja maissutteli sitä ahnaasti, kauan ja hartaasti lopputuloksena tietenkin oksennus. Mutta kai se oli sen väärtti pitkän talven jälkeen. Ruohonpuutos oli ilmeinen, vaikka se saakin kaikkea vihreää mössöä, mutta eihän se ole sama kuin tuore ruoho.
Tänään olin taas kerran ylpiä koirastani :) Vastaan tuli semmoinen äksy sakemanniuros isäntineen. Sakemanni tuppaa räyhäämään muille koirille ja isännällä tuppaa olemaan remmissä pitelemistä :o :o No, kun näin koirakon tulevan meitä kohti, komensin Incan syrjään polulta (Inca oli vapaana) ja sehän tuli kiltisti ja tottelevaisesti ja istui viereeni, missä se sitten katseli, kun sakemanni meni ohi. Kyllähän Inca tuon koiran tietty tunnistaa, mutta tosi hienosti se totteli ilman mitään kommervenkkeja. Tiesi, että kyllä emäntä tilanteen handlaa :) :)
Peruutin eilen meidän tokotunnin, ei tässä kunnossa paljon jaksa tokoilla. Mutta nyt meillä on varatunti ensi sunnuntaille, jos silloin jo olisin tokoilukunnossa. Eihän se tokoilu itsessään rasittavaa ole, mutta koko reissu on, eikä tässä nyt juurikaan ole semmoista fiilistä nyt, että jee kivaa tokoillaan. Odotellaan siis aikoja parempia.
Niin, metsässä tosiaan Inca tykkää valtavasti nuuskutella kaikkia ojia ja koloja ja kallioita sun muuta, mitä lumen alta on paljastunut. Siellä se painelee pitkin metsää nenä maassa kiinni ja minä voin ihan leppoisasti ja rauhallisesti kulkea, kun Incalla on tärkeitä puuhia, jotka pitävät sen mielenkiinnon hyvin yllä. Ja joka kerta kun tullaan ulkoa sisään, suihkutellaan kurat pois ja niitä kuria riittää. Talven aikana ehti jo unohtaa, millaista aikaa tämä kevät on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti