Annoimme tänään yhdelle sakemannille ja sen emännälle häätöapua, vaikka sitä ei oikeastaan tarvittu lainkaan, koska koira oli emännällään niin hyvin kontrollissa. Olimme kuitenkin sopineet, että purkitan, jos koira ei tottele emäntäänsä ja lähtee meidän luo. Mutta harjoitus meni hyvin, koska harjoitusta ei tarvittu :)
Tuo emäntä koirineen on ollut Peetsan luona saamassa apua remmi- ym. ongelmiin ja hyvin ovat Peetsan neuvot kuulemma tepsineet. Kehui kovasti, miten pienellä saa suuria muutoksia aikaan. Ja niinhän se lopulta on, että ei siinä tarvita kovin kummoista arsenaalia, kun koira on järjestyksessä tai omistaja.
Sakemanninarttu on 1,5-vuotias ja ihan kiltti se oli, ei siis mikään räyhä ollenkaan. Kauniin musta koira. Kävelimme sitten kuntolenkin ympäri niin, että Inca oli vapaana ja sakemanni kiinni. Koirat eivät päässeet leikkimään, eikä edes nuuskutusetäisyydelle. Ja kyllä Inca uskoi, että nyt mennään näin, vaikka se oli kovasti menossa välillä leikkiinkutsuun. Mutta kun emäntä ei antanut, niin minkäs pieni koira tekee. Tottelee. Ja sakemannikin kulki rauhassa, vaikka Inca siinä vieressä vapaana juoksentelikin. Se oli tosi hyvää harjoitusta Incalle. Silloin ei leikitä toisten koirien kanssa, kun lupaa ei ole, eikä niitten luo myöskään mennä häsläämään.
Sanoinkin tuolle koiran emännälle, että minä en tarvitse minkään lajin voittajakoiraa, vaan että minulle on tärkeintä, että koira osaa käyttäytyä arjessa. No, jos koira jotain voittaa, on se plussaa tietenkin, mutta paljonkos voitoilla teet, jos koira sattuu arjessa olemaan jonkin lajin rähjä. No, ehkä voittajakoirat eivät ole. Mutta noin niin kuin pohjimmiltaan harrastukset ovat oma juttunsa ja arjessa ja elämässä käyttäytyminen omansa.
Minä kun kuvittelin, että kun kaikenlaista koiran kanssa puuhaa, niin se auttaa koiran ja omistajan väliseen suhteeseen.. No puuhayhteistyöhön kylläkin, mutta eipä sillä pitkälle pötkitä, jos arjen ongelmista on kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti