Meillä näitä vaelluksia riittää! Tänään käveltiin metsän poikki Littoistenjärvelle katsomaan, mikä on jäätilanne ja huonohan se oli, joskin jäätä vielä oli. Inca tassutteli rantavedessä tyytyväisenä, eikä tainneet varpaat paleltua, kun minkäänlaista kiirettä ei vedestä ollut pois. Linnut siellä melskasivat, kun järvi on hyvää pesintäaluetta.
Lähdimme sitten jatkamaan matkaa järven luontopolulle, joka kulkee hiekkarannalta Kuoviluotoon ja on 3,6 kilsaa pitkä. Se oli meille uusi reitti ja ihan mukava sellainen. Aamupäivällä ei vielä ollut kovin kuumakaan (nyt on 20 astetta), joten siellä jaksoi hyvin vaeltaa. Aikaa siitä, kun lähdimme kotoa ja olimme Littoisten tehdasalueella meni reilu kaksi tuntia, mutta tosiaan aikaa kului siihen, kun Inca pluti vedessä. Ja koska meillä ei ollut retkieväitä mukana (vettä emännälle), niin hyppäsimme bussiin ja tulimme sillä kotiin.
Ja nyt voi sanoa, että helle on alkanut, ainakin koiran helle. Ja emännänkin. Selvästi huomaa, että Incalla on kuuma, vai teeskenteleekö se. Tuskin.
Eilen tein sille taas jäljen siten kylläkin, että Inca oli mukana. Se on ihan mahdoton vikisiä. Koko ajan kun tein jälkeä se vikisi ja inisi. Ja kun jälki tuli valmiiksi ja sen olisi pitänyt antaa tekeentyä, niin eihän sitä jaksa odottaa, kun Inca inisee ja odottaa ihan täpinöissään, että milloin se pääsee jäljelle. Ehkä taas semmoisen vartin jaksoin odotella ja sitten Inca meni jäljen alusta loppuun ja lopussa oli tällä kertaa broitskun siipi plus sitten se verinen sieni. Maasto oli risukkoista ja oli vähän hankalaa tehdä sitä jälkeä, mutta hyvin Inca kumminkin jäljesti ja söi siivenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti