Tein ensimmäisen verijäljen siten, että Inca odotti puussa kiinni, kun ekaksi merkkasin jäljen pyykkipojilla ja sitten vetelin veristä sientä pitkin jälkeä. Tein siihen yhden noin 90 asteen kulman, jossa oli se "makuu", samoin makuu oli alussa ja lopussa. Makuukohdissa haavoittunut "eläin" oli siis maannut ja se oli isompi alue ja siinä oli verta enemmän. Muutoin vaan kuljin verinen sieni narun päässä ja siitä sitten kai jäi hajuja maahan eli tuli se jälki.
En osaa arvioida, miten pitkä tuo jälki oli, mutta useampi kymmenenen metriä kuitenkin, ehkä jotain 50>. Se oli siis varsin lyhyt jälki, mutta harjoituksesi ja ekaksi kerraksi riittävä. Annoin jäljen tekeentyä semmoisen vartin verran, vaikka nettiohjeitten mukaan nuorelle koiralle ½-1 tunti olisi hyvä odotusaika. Kun kuulemma leijuu se veren haju siinä jäljen päällä :o
No, enhän minä malttanut niin kauan odottaa, eikä Incakaan. Sehän tiesi just jetsulleen, että olen tekemässä sille kivaa puuhaa, vaikka verijälkeä ei ole ennen tehtykään. Kun sain jäljen valmiiksi, niin Incahan olisi lähtenyt siitä paikasta katsomaan, mitä tein, mutta mepä suunnistimme muualle kuluttamaan aikaa ja vahtimaan, ettei kukaan vahingossa mene nyppimään pyykkipoikia pois. Sitten laitoin Incan taas puuhun kiinni ja kävin viemässä "kaadon" jäljen loppuun. Kaato oli jonkun elukan joku luu, en yhtään tiedä, mikä luu mahtoi pakastimesta mukaan tulla, mutta ei naudan luu kuitenkaan. Ja veri oli naudasta (laimennettuna vedellä), että ehkä naudan luu olisi ollut loogisin.
Ja sitten otin Incan puusta ja käveltiin ensin ihan muualle, sillä se olisi lähtenyt laukkaamaan siitä paikasta jäljen suuntaan. Rauhoituttiin ekaksi ja käveltiin sinne tänne. Sitten tultiin jäljen alulle, en sanonut Incalle mitään, mutta sehän haistoi veren oitis ja nuuski ekaa makuuta tarkkaan. Sitten lähti menemään jälkeä pitkin ihan oikeaan suuntaan. Välillä se oli jonkin verran jäljen vieressä (ehkä ilmavainua?), mutta meni kohta takaisin jäljelle. Toinen makuu nuuskuteltiin myös tarkkaan ja siinä vähän haettiin suuntaa, kunnes se löytyi. Ja loppu meni hyvin ja vimppa makuu taas nuuskuteltiin kunnolla. Kaato oli sammaleitten alla, mutta kun se oli eri elukan luu kuin veri, niin Inca jotenkin jäi ihmettelemään, että minne jälki hävisi ja se etsiskeli sitä lähistöltä. Eli minun olisi pitänyt jättää se verinen sieni sinne loppuun kaadoksi tai ottaa mukaan naudanluu.
Mutta ihmeteltävän hyvin tuo meni, vaan taitaa olla koiralle luontaista tuonkaltaiset nenähommat. Seuraavan jäljen käyn tekemässä niin, että Inca odottelee kotona. Niin saan odotusajan pitemmäksi, eikä Inca näe puuhiani, eikä voi arvata, että se pääsee jäljelle.
Kun saatiin jälki hoidettua, alkoi sade, joten ihan hyvään saumaan tuli jälki tehtyä.
Jälki kuullostaa kivalta puuhalta! Siskon koira on tuota harrastanut, haluisin joskus päästä mukaan näkemään miten koira siellä toimii. Oon kuullut että kisoissa/testeissä ne käy edellisenä iltana tekemässä jäljen ja seuraavana aamuna koirat pääsevät hommiin. Muutenkin tuollanen etsintä-harrastus on miusta kivaa, ollaan leikitty monta kertaa piilosta siskon cockerspanielin kanssa niin että isolla piha-alueella mie käsken koiran istumaan, meen ite piiloon niin ettei koira näe ja sitten huudan sieltä etsi. Välillä koira kiertää pihaa vaikka kuinka kauan mutta lopulta on niin hienoa molempien mielestä kun koira lopulta löytää miut. :) Lelujen kanssa tuota voi harrastaa sisälläkin. Se on jännä miten ne tunnistaa eri lelutkin hajun perusteella :) Toisaalta ehkä tuo koira on tullut jo niin fiksuksi että tietää ne varmimmat piilot ja käy kurkkaamassa ne ekana. Pitäis keksiä parempia piiloja sille :)
VastaaPoista