Päivä päivältä olo on parempi ja yskäkin alkaa hiljalleen hellittää. Tehokasta antibioottia. Sängyssä ei millään jaksa maata, joten sen sijaan on hyvä kirjoittaa tänne vähän päivitystä.
Lauantaina, kun olin tosiaan aivan hämärän rajamailla, enkä jaksanut yhtään mitään, niin Incapa jaksoi minunkin edestäni. Olin nimittäin perjantaina saanut langat takaisin sängyn alle ja mikäs sen kivempaa puuhaa koiralle kuin aloittaa homma alusta! Se jaksoi vehkoa niitten lankojen ja pussien kanssa vaikka kuinka kauan ja minusta ei tosiaan ollut vastusta, kun en jaksanut edes kohottautua juomaan. Eli Inca sai mellastaa kun pellossa ja sen se tekikin! Ja kämppä oli sen mukaisessa kunnossa :( Niissä langoissa on pikkuisen selvittämistä, ovat vähän sotkussa...Tänään sain ne laitettua taas takaisin pusseihin ja säilytykseen. Toivottavasti jo unohtuvat sinne.
Ja kun ilo langoista oli loppuun kulutettu niin Inca aloitti luitten järsimisen ja se kuulosti kuumeisissa korvissani siltä kuin olisin maannut keskellä kivimurskaamoa. ROUSK ROUSK ROUSK! Ja sitä tuntui kestävän ikuisuuden. Olisi pitänyt jaksaa nousta ylös ja laittaa ovi kiinni, mutta en jaksanut. Kyllä koiran hampaat ovat vahvat. Incallahan on aina noita luitten jämiä saatavilla.
Ja totesin myös, miten hyvä on, kun koira on kaikkiruokainen. Nappulat sentään sain kuppiin, mutta kaikki suuritöisempi ruoka olisi kai jäänyt tarjoilematta. Ja suuritöisempi tuossa kunnossa tarkoittaa pakasteita eli luita ja mössöjä. Jo pakastinkaapin oven avaaminen olisi ollut suuritöistä.
Tänään Inca pääsi metsälenkille ja minä jäin vain haikailemaan parempien voimien perään. Anita vei omat koiransa ja Incan metsään riehumaan ja kotiin tuli märkä, kurainen, väsynyt, mutta ylen tyytyväisen oloinen koira :) Kyselin, mitenkä Inca oli totellut ja kuulemma vallan hienosti ja heti. Olipa kiva kuulla! Siitä tiedosta melkein tervehtyykin jo! Valtavan hyvä, että koira tottelee ja on kunnolla erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Niin sen olla pitääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti