Olimme viikonlopulla Paraisilla ja kävimme rannalla katsastamassa jäätilanteen ja sehän oli huono. Paikoin ranta oli jo jäätön (semmoisia pieniä plänttejä) ja Incakin mennä tassutteli ihan muina koirina veteen joittenkin vedessä kelluvien kaislojen perään. Ei paljon paleltanut, kun kainaloita myöten vedessä kahlasi ilman kiirettä rantaan. Ekaksi Inca kiipesikin jään päälle. Sinne se pääsi hyvin, mutta pois olikin vaikeampi tulla, kun jää meni reunoilta rikki. Vähän oli Inca ihmeissään, että mitäs tämmöinen on. No, ihan rantavedessä kun oltiin, niin siitähän koira sitten lopulta sipsutti kovalle maalle. Mutta ihan ilmiselvä vesikoira se on :)
Opettelimme myös olemaan jahtaamatta kissoja, joita tosin näkyi vain vähän, ne kun eivät voi sietää Incaa ja ovat teillä tietymättömillä meidän vierailureissuilla. Sen verran kuitenkin Inca pääsi kissojen makuun, että se yritti lähteä juoksemaan kissan perään, mutta kyllä se sitten totteli kieltoani nopeasti, mitä se ei ennen ole tehnyt. Kissat ovat aina vieneet voiton. Hyvin on koiralla nykyisin korvat päässä kaikkialla, ei vain kotiympyröissä. Ja kissanruoka, nam!, se on edelleenkin mitä suurinta herkkua!
Eilen lenkillä vastaamme tuli äiti pienen pyöräilevän lapsen kanssa. Lapsi sanoi äidilleen, että koira on ihan kuin Saku. Äiti tarkensi, että he tuntevat espanjanvesikoiran, joka on Incan näköinen. Kerroin sitten, että mekin tunnemme Saku-nimisen koiran ja kävi ilmi, että tosiaan on kyse samasta Sakusta. Hauska yhteensattuma. Mutta Saku ja Inca ovat kyllä hyvin paljon toistensa näköisiä, ruskeaturkkisia ja nyt molemmilla lyhyet turkit. Maailma on joskus kovin pieni.
Nyt vaikuttaa siltä, että talvi on vihdoin selätetty, lumet sulavat, on kivan kuraista :( ja tassuja saa huuhdella lenkkien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti