Ilmoitin meidät tammikuun näyttelyyn. Kilpailemme jo junioriluokassa, emme enää missään pentuluokassa. Ja tammikuussahan Inca täyttää yhden vuoden! Seisominenkin on alkanut sujua ihan yhtäkkiä paljon paremmin kuin ennen, joten jotain pentumaista hössötystä on jäänyt taakse. Ja onhan tässä aikaa varttua ja harjoitella vaikka mitä, että voi meistä tulla mitä tahansa mestareita.
Nyt kun on ulkona kylmä komennan Incan lenkeillä aina välillä seisomaan istumisen ja maahan menemisen sijaan. Ne se osaakin vallan hyvin, mutta niitä on harjoiteltukin paljon ja jostain syystä ne ovat olleet helpompia kuin tuo seisominen. Incahan istuu viereen, jos pysähdyn, ilman käskyäkin.
Eilen olimme tokoilemassa oikein mallikkaasti ilman mitään hulinoita tai muita kommervenkkejä. Tänään oli vuorossa agility ja se meni vähintään yhtä mallikkaasti kuin tokokin, vaikka oli vasta meidän kolmas agilitytunti.
Nyt meitä varten oli tehty pitkä rata, jossa oli hyppyjä, putkia, pussi ja muuri. Ainoastaan pussi tuotti aluksi Incalle päänvaivaa, mutta pian se hoksasi taas, että kannattaa juosta pussin läpi, kun sitten saa namia. Kouluttaja piti ekaksi pussia vähän koholla, että Inca näki, mitä pussin päässä on. Kun sitten harjoittelimme itseksemme, niin Inca juoksi pussin läpi jo ilman apuja. Muurikin meni hyvin, vaikka se oli uusi juttu puhumattakaan nyt putkista, jotka eivät enää tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa. Mutkaputkikin meni kuin vanhalta mestarilta. Ja Inca osasi myös hienosti kiertää vimpan hyppyesteen, mutta toki se tietää, mitä kierrä tarkoittaa. On sitä harjoiteltu kotona.
Toinen harjoittelurata muodostui kolmesta vierekkäisestä ja kolmesta peräkkäisestä hyppyesteestä. Sekin meni hyvin kun ottaa taas huomioon, että emäntä on ihan ekakertalainen näissä hommissa. Vierekkäiset esteet menivät niin kuin pitikin (nameja jokaisessa välissä palkaksi), samoin perättäiset. Sanoin Incalle, että eteen ja Inca hyppeli kaikkien esteitten yli, vaikka meinasikin jokaisessa välissä, että nyt olisi jo namin vuoro. Namia sai vasta kun oli hypellyt kaikki kolme estettä.
Joo, tällä kertaa oli hyvä kouluttaja ja todellakin teimme suunnilleen koko tunnin hommia. Silloin kun ei ollut oma vuoro, harjoittelimme sillä radalla, joka oli vapaa. Ei tullut kylmäkään ja tuli koko tunti hyödynnettyä hyvin harjoitteluun turhan seisoskelemisen sijaan. En tiedä, miksi aiemmat kouluttajat ovat kehottaneet seisomaan reunassa (ettei tapahdu mitään äksidenttejä).
Keitin koulutusnameiksi possun kieltä ja kuivattelin palasia taas uunissa. Sehän vasta herkkua oli ja Inca olisi siitä hyvästä tehnyt mitä vaan. Ehkä sillä oli osansa hyvään suoritukseen. Joka tapauksessa on kiva, kun koira oppii uusia juttuja eli tekemään sitä, mitä siltä pyydän. Kyllähän koira joutuu kovasti tekemään töitä, että se hoksaa, mitä siltä vaaditaan. Hyvää aivojumppaa fyysisen jumpan lisäksi. Ja kai se koirasta on kivaakin, ainakin putkien läpi juokseminen! Ja on se aivojumppaa emännällekin, ei emäntä sen vähemmällä pääse, kaikkea muuta!
Talvi meillä jatkuu ja jostain syystä Inca nuuskuttaa aivan uudella innolla kaikkea. Sen kuono on ihan valkoinen, kun se tuhistelee hangessa hajujen perässä. Näimme Rontti-lagottoa ja sillä oli aivan samat elkeet. Mahtaako lumi muuttaa hajuja, tehdä niistä mielenkiintoisempia tai ovatko hajut jotenkin piilossa lumen alla.
Niin ja Inca on ihmetellyt pulkkailijoita ja vähän haukkunutkin niitä, ihan outoa porukkaa ilmestynyt sen elinpiiriin. Yksi lapsihiihtäjäkin on bongattu ja sitäkin Inca katsoi kauan ja hartaasti, mutta hiljaa. Vielä ei sentään ole niin paljon lunta, että aikuiset pääsisivät suksimaan. Siinä vauhdissa ihmettelemistä pienellä koiralla vasta onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti