Emäntä kuljetti koiraansa taas Lausteen metsissä sinne tänne tietämättä, että minne. Emännän päätä ei paljon palella, kun niin huolettomasti kulkee vieraissa maastoissa. Tulipa kuljettua ja katseltua metsämaisemia ja kalliomaisemia. Kun sitten tulla tupsahdimme ihmisten ilmoille, niin emäntä kuvitteli olevansa taas ihan jossain muualla kuin oli. Onneksi löytyi pari ystävällistä tienneuvojaa ja löysimme takaisin kuntopolulle ja tuttuihin maisemiin. Lopultakaan emme olleet kovin kauas eksyneet, mutta sen verran kuitenkin, että ilman apua varmaan hortoilisimme vieläkin jossakin etsien tietä kotiin.
Mukavia uusi polkuja kumminkin löytyi vaikka kuinka paljon, joissa on kiva ulkoilla koiran kanssa. Ei nimittäin ole ruuhkaa noilla poluilla ja Incalla on uutta nuuskittavaa. Tuon "oman" metsän polut ja maastot se tuntee kuin omat taskunsa, että sen puoleen on kiva käydä aina välillä muuallakin lenkillä ja tuulettumassa.
Kotona odotti kaksi sulanutta siipeä ja nam, että maistuivat hyviltä. Kävimme eilen meidän Mustissa ja Mirrissä tsekkaamassa raakaruokatarjontaa (ei kovin hyvä) ja ostimme siipiä lisää ja myös broilerin sydämiä. M&M myy niitä irtotavarana eli kumpaisiakin voi ostaa semmoisen kasan kun haluaa. Jäätyneitä siipiä myyjä hakkasi vasaralla irti. Karvakorvissa tuotteet on kilon pakkauksissa. Hyvin maistuvat Incalle raa'at ruuat, jopa naudanmahamössö, joka ei näytä ihmisestä kovinkaan herkulliselta. Koira ei kai arvioi muuta kuin hajua ja makua, ne lienevät erinomaiset!
Possun sydämiä olen pitkästä aikaa keitellyt namipaloiksi. Nyt kuivaan pieneksi pilkotut palat uunissa, niin niitä on mukavampi käsitellä. Inca vaan joutuu kaihoisasti katsomaan herkkupaloja ja nuuhkimaan ihanaa tuoksua, joka uunista kantautuu sen nenään. Koiranelämää :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti