Olemme nyt hierontamestareita, kisällejä tai ainakin oppityttöjä! Kurssi siis saatiin päätökseen hyvissä merkeissä.
Koirat olivat taas kaikki rauhallisia ja Incakin (onhan sekin koira, vai onko?). Aluksi jokainen hieroi koiransa ja sen jälkeen oli pisutauko ja lopulta opettelimme venytykset. Minä en kovin kauan hiero Incaa, ehkä semmoinen 20 minsaa koko koira, enkä tuollakaan sen kauemmin hieronut. Kunhan nyt ensin opitaan systeemit, niin sitten hierotaan pitempi aika.
Venyttelyistä ajattelin, että no niistä ei Incan kanssa tule mitään, mutta tuli kumminkin. Etu- ja takajalat venyteltiin eteen ja taakse, pää alas (niska) ja pää ylös (kaula) ja koko koira takajaloille omaa vartaloa vasten pystyyn, kissavenytys (selkä pyöristyy), hännän venytys, kaulan venytys sivuille sekä vielä kropan venytys vasemmalle ja oikealle eli kyljet venyy. Ne oli semmoisia varovaisia venytyksiä, mutta kaikki sain tehtyä. Osan niistä tein nameja apuna käyttäen.
Ihan mukavaa puuhaa tuo hieronta kaiken kaikkiaan on ja toivottavasti siitä on jatkossa jotain hyötyäkin. Siis muutakin hyötyä kuin se, että koira tottuu olemaan käsiteltävänä. Ehkä näitä taitoja tarvitaan sitten, kun alamme oikeasti harrastamaan jotain.
Niin ja ne lumet sitten ovat jo menneen talven lumia eli floskaksihan kaikki muuttui. Aamulla oli viisi astetta lämmintä ja floska sen mukaista. Kaikki lumet eivät vielä kuitenkaan ole sulaneet, mutta varmaan sulavat, kun vesisateita ja lämpöasteita on vallan luvassa.
Jätänpä merkkini tännekin. Kyllä se on niin mukavaa lukea teidän kahden arjesta, että kun pääsen eläkkeelle, niin minustakin tulee jälleen koiranomistaja. Edellinen koirani nukkui pois 2 vuotta sitten ja ajattelin, etten ikävältäni uutta koiraa hanki, mutta kyllä mulla nyt jo semmoinen koirakuume on, että wuff...
VastaaPoistaInca on oikea kaunotar ja miten paljon sisältöä elämääsi tuonutkaan. Ja upeaa, että jaat sitä sisältöä kirjoittamalla.
Oikein oikein mukavaa päivää teille molemmille!
Helena/tallulah 34
Niin, kyllä on vaikea ajatella aikaa ennen Incaa, on siitä tullut niin olennainen osa elämää ja pelkästään mukavalla tavalla olennainen osa elämää.
VastaaPoistaMinusta tuli kertaheitolla koiraihminen. Välillä näin jälkikäteen oikein huvittaa, kun niin kovasti mietin, että hankinko koiran, otanko Incan ja että päätöstä piti miettiä oikein yön yli. Ei ollut hätiköity päätös! Ja parempi niin kuin toisinpäin.