Eilen Inca täytti 10 kuukautta, niin se aika vierähtää. Päivän kunniaksi Inca sai kaksi siipeä, eikä niiden syömiseen kauan mennyt aikaa. Rousk rousk vaan kuului, kun luut rusentuivat Incan hampaissa. Jostain luin, että kanan siivet ovat hyviä, koska niistä koira syö kaiken eli luut, lihan ja nahan, joissa kaikissa on sellaisia ravintoaineita, joita koira tarvitsee. Nahassa on rasvoja ja nahkaa ei ole muitten elukoitten luissa.
Ja vaikka asettelin siivet ruokapaikalle kuppiin, niin siitäpä Inca kantoi ensin yhden siiven olkkariin ja söi sen, haki toisen olkkariin ja söi sen. Hmm. Jospa siirrän ruokapaikan olkkarin maton päälle, niin minnekähän Inca sitten siirtyy syömään luita.
Ja siipiruuan vastapainoksi ja juhlan kunniaksi Inca sai eilen myös purkillisen Cesaria, herkkua! Sitä Inca ostaisi. Mitä ihmeen makuaineita siinä ruuassa mahtaa olla, kun se on niin herkkua. Tuo taisi olla toinen Cesar, jonka Inca on syönyt, joten kovin paljon ei sillä olla herkuteltu.
Viimeisimmässä Koiramme-lehdessä on artikkelit sekä barffauksesta että koiran vaatteista, joten olimme hyvin ajankohtaisilla ostoksilla Karvakorvissa! Tosin, kun olimme ostoksilla, ei lehti ollut vielä tullut. Siinä lehdessä on muutenkin usein hyviä ja kiinnostavia artikkeleita kuten nyt vaikkapa juttu opaskoirakouluttajasta. Toisella tapaa kiinnostavia taas ovat artikkelit vaikkapa vuoden näyttelykoirakilpailusta. Vähän niin kuin formulaa tms. Tämmöiselle kilpailuvietittömälle ja melkeinpä kilpailuvastaiselle ihmiselle hieman hämmästyttäviä asioita. Mutta harrastus mikä harrastus, asia mikä asia, kaikesta ihminen kilpailee.
Näyttelyistä puheen ollen pitää tässä pian ilmoittautua tammikuun näyttelyyn. Vaikka eilen kun katsoin koirakuiskaajaa, niin yhdeltä koiralta kuiskaaja leikkasi ensimmäiseksi turkin alta silmät näkyviin, koska koiran kanssa ei voi kommunikoida, jos ei näe sen silmiä. Olen niin samaa mieltä. Kohta Incan silmät alkavat olla taas enemmän tai vähemmän piilossa, eikä se ole ole kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti