Olimme kääppänöiden halliharkoissa tokoilemassa. Muuten ihan kiva, mutta kun joukossa on pari lähes jatkuvasti haukkuvaa koiraa, niin se vähän häiritsee, jos ei muuta, niin kuulemista. Hallissa on vähän eri kuin ulkosalla, jossa ääni hajoaa ympäristöön. Incaa tosin koirien haukut eivät häiritse, se ei ollut moksiskaan, vaan jopa kellahti selälleen, kun sitä rapsuttelin. Mutta mukavaa on, kun oma koira ei hauku tuommoisissa tilanteissa, vaan on rauhallinen. Tuntuu olevan kovin vaikea saada koiria hiljenemään. No, onhan Incallakin ne omat haukkupaikat...
Olikin kivat harkat, kun oli kaksi kouluttajaa, toinen otti ekakertalaiset ja toinen meidät "paljon" osaavat. Luoksetuloa, seuraamista, maahanmenemistä, seisomista ainakin harjoiteltiin sekä eteen-koske-liikettä. Inca antoi taas katsoa hampaat hienosti, eikä sen luoksepäästävyydessä tosiaan ole moitteen sijaa. Tuolla saa hyvää harjoitusta, kun on eri kouluttajia, eikä aina sama hampaitten katsoja.
Hieman mutkikas matka hallille on, mutta kyllä sinne bussilla pääsee ja lopuksi on semmoinen kilsan kävelymatka, että tulee lenkityskin suoritettua ennen harjoituksia.
Olemme lenkkeilleet paljon ihan uusissa maastoissa ja tehneet kävelylenkkejä myös vilkkaan liikenteen seassa. Halisissa Aurajoen rannoilla ja Lausteen lenkkipoluilla olemme seikkailleet, molemmissa on tosi kivat koiranulkoilutusmaastot. Joen ranta on semmoista avaraa peltomaisemaa enimmäkseen ja Lausteella on kuntopolun lisäksi laaja frisbeegolfkenttä sekä kiinnostavia metsäpolkuja, joista en tiedä, minne ne vievät. Pitää tutustua niihin.
Vapaamman lenkkeilyn vastapainoksi olemme kävelleet sitten liikenteen seassa eli harjoitelleet kurinalaisempaa kaupunkikäyttäytymistä vilkkaissa liikennevaloissa ja pyöräteillä ja Kupittaan juna-asemalla.
Melkein päivittäin joku ihminen jossain kysyy, onko tuo espanjanvesikoira tai minkä rotuinen koira on. Ja sitten Inca saa kommentteja, että se on kaunis :) Ja niinhän se onkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti