Törmäsimme juuri portugalinvesikoiran pentuun, joka oli vasta tullut kotiin viikonlopulla. Oli se söpö! Juttelin siinä pitkän tovin omistajien kanssa ja koirat saivat leikkiä. Miten hienosti ne leikkivätkään! Pieni pentu leikki juuri kuten pennut leikkii, se puri Incaa poskesta ja korvasta, hyppi Incan päälle, murisi ja oli tosi terhakka. Siinä ne pyörähtelivät vuorotellen nurtsiin selälleen ja painivat keskenään, eikä kumpikaan ollut moksiskaan ikä- ja kokoerosta. Inca tosin tajusi, että se on vielä vauva ja ensin se nuuskuttikin pentua varovasti selvittäen kai niitä monia asioita, joita koirat hajuaistillaan selvittävät. Ja kun pentu haukkui, niin Inca oli ihan ihmeissään, kun haukku oli semmoista pikkupennun haukkua :)
Mutta tosiaan Incan leikki oli hellää, ei ollenkaan sellaista rajua kuin isojen koirien kanssa. Se leikki pennun ehdoilla. Kyllä Incasta tulee hyvä siukku :) No, pikkusiukku on täällä aina, tuo pentu lähti viipottamaan oman laumansa perään, eikä tullut häiritsemään Incan rauhaisaa kotiolemista.
Kivaa kumminkin, että ihan melkein naapurissa asustaa tasan neljä viikkoa vanhempi vesikoira, niin pääsevät pennut leikkimään keskenään! Olivat kivan oloisia ihmisiä, että senkin puolesta hyvä juttu.
Niin, me olimme kentällä tokoilemassa ja kuinkas sitten kävikään! No, pupu perhana hyppäsi pitkästä heinikosta ja lähti juoksemaan Inca perässä, minkä jaloistaan pääsi. Ei auttanut mitkään kiellot. Kyllä tein selväksi Incalle, että mitäs tuli tehtyä, kun se ilmestyi näköpiiriin, eihän se pupulle pärjää. Tiesi tasan tarkkaan, mitä seuraa, kun ei tottele emäntää. Luimisteli siellä kauempana. Sanoin sille kiukkuisena, että HYI, kävelin siitä poispäin, keräsin meidän tavarat kentältä ja kun Inca vähän lähestyi, sanoin taas sille HYI ja kävelin pois. Sitten jonkin ajan perästä kutsuin sen iloisesti luo ja tämähän juoksi siitä paikasta tykö! Pitää oppia vaan hillitsemään viettinsä, vaikka olisi miljoona pupua ympärillä. Murrr!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti