Sateitten välissä sentään ehtii tehdä kunnon lenkkejä :) Aamupäivällä oli hyvä lenkki-ilma, ei ollut liian kuuma, aurinko ei porottanut, eikä satanut! Tunnin ehdimme olla kotona ja sade alkoi :( No ei sateessa sinänsä vikaa ole, pukeutumiskysymys se on.
Olimme siis kulttuurikävelyllä Suomen sydän-kulttuurireitillä ainaisen metsissä ja pelloilla samoamisen sijaan. Sekä koira että emäntä metsittyyvät, joten pakko välillä käydä "tuulettumassa". Aloitimme kävelyn tuomiokirkolta ja menimme joen itärantaa Halisiin ja sieltä kiepsautimme joen länsirannalle ja kävelimme takaisin kirkolle. Menimme bussilla keskustaan ja sillä tulimme myös kotiin. Kävelykilometrejä kertyi kaiketi 7-8.
Oikeastaan lähdin katsomaan, miten Inca käyttäytyy oudossa ympäristössä, kun se kotiympyröissä kävelee remmissä ihan mallikkaasti. Ja kävelihän se hyvin vieraassakin paikassa, nuuskutteli aluksi kaupunkikoirien jättämiä merkkejä ja muita kaupungin hajuja, mutta sitten enimmäkseen käveltiin reippaasti.
Matkalla tuli vastaan lukuisa joukko koiria, jotka ohitettiin hienosti remmi löysällä. Useampikin koira räksytti tai murahteli meille, mutta ei ihme, kun omistajat kiskoivat niitä kaksin käsin remmistä syrjään :o Joku pikkukoira oikein nostettiin syliin ohituksen ajaksi. Mutta kyllä joukkoon mahtui myös koiria, jotka ohittivat hienosti ilman kommervenkkejä.
Mikäli ollenkaan on luottamista Peetsan oppeihin, niin remmissä kulkeminen vaikuttaa kaikkeen ja paljastaa kaiken. Se siis kertoo, onko johtajuus kunnossa vai ei. Jos koira kulkee remmissä nätisti, on johtajuus kunnossa. Jos koira ei kulje nätisti remmissä, on johtajuus koiran kantilta tietty parhain päin, kun se haluaa olla ylimmällä pallilla. Sen verran olen tehnyt hommia Incan kanssa, että luotan kyllä Peetsan metodeihin.
Kävelimme jännissä paikoissa, kuten rautatiesillalla, kävimme ponttoonilaiturilla, joka siis heilui, minkä Inca heti huomio, katselimme ihmeellistä betonirakennelmaa, josta kuului jonkinlaista musiikkia ja se kaiketi oli jokin tilataideteos, kävimme Halisissa kahvilla harjoittelemassa kahvilakulttuuria ja lenkin päätteeksi päädyimme seuraamaan karjalaisten marssia ja laulua. Kulkuetta seuratessa meni tovi jos toinenkin, sillä bussit eivät kulkeneet tuomiokirkkopuiston läpi marssin aikana.
Inca on entisestään rauhoittunut toisten juoksujen jälkeen ja siitä on tullut aikuismaisempi. Onhan toki tilanteita, joissa se säheltää, mutta niitä on aika vähän. Mutta noin kaikkineen se alkaa olla Yodomainen koira :) ja on tässä alkanutkin tulla sellainen olo, että on hyvä sauma saada pentu taloon tuomaan tänne vähän vipinää ja vilskettä. Ja toisaalta Inca on silleen ruodussa, että se kaiketi ja toivottavasti osaa opettaa pentua talon tavoille koirien kielellä.
Niin juu, ainoa kerta kun Inca kenkkuili reissun aikana, oli kotinurkilla, kun tultiin bussista pois. Se haukkui tai yritti haukkua bussia ikään kuin se olisi päättänyt, että tuon bussin ainakin haukun, kun muuten olin niin mallikaasti :D Poikkeus vahvistaa säännön, mutta minähän tein selväksi, että sitä bussia ei haukuta!
Kameraa ei ollut matkassa ja puhelimessakaan ei ole sen vertaa älyä, että sillä saisi otettua kuvia :D Joku toinen kerta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti