Jäljestystä

Tein Incalle eilen verijäljen pitkästä aikaa! Aamupäivälenkillä merkitsin jäljen muovipussinsuikaleilla, jotka olivat liian näkymättömiä, kun olimme tositoimissa. Seuraavaksi pitää laittaa vaikkapa valkoinen muovikassi suikaleiksi. Merkitsemisen aikana Inca puuhaili omiaan tai oikeastaan katseli mitä teen. Sitten teimme metsälenkin ja tulimme kotiin. Kävin verestämässä jäljen ja maltoin antaa sen olla semmoiset kuutisen tuntia ennen jäljestystä.

Poronluun laitoin kaadoksi. Inca näki, kun kävin kätkemässä jotain jonnekin ja se olisi tietysti siitä paikasta halunnut mennä katsomaan, mitä olin piilottanut. Mutta se ei käynyt päinsä. Menimme sen sijaan alkukohtaan, jonne Inca ei olisi halunnut tulla, kun kätkö jäi tsekkaamatta! No pääsimme siihen kohtaan, jossa se haavoittunut leikkieläin oli maannut ja siitä Inca lähti seuraamaan verijälkeä sen kummemmin ihmettelemättä.

Se meni muuten hyvin, mutta oletettavasti minä vähän sotkin menoa, kun kaikki risut, oksat ja muut metsän sotkut haittasivat etenemistä :) Ja kaiken lisäksi videoin vielä koko ajan :D Ahneuksissani! Liina oli 10 metriä ja se on ihan liian pitkä. Oikeasti jäljestysliina on 6 metriä ja semmoista pystyy vielä käsittelemään hyvin metsässä. Välillä oli pakko päästää koko liinasta irti, kun Inca meni jonkun kaatuneen puun ali, mistä itse en tietenkään voinut mennä.

Jälki meni yhden polun yli ja siinä kohtaa Inca kääntyi polulle, josta ohjasin sen takaisin oikealle paikalle. Myös toisessa kohtaa Inca harhautui, mutta siitä selvittiin nopeasti takaisin jäljelle. Noin kaikkineen Inca meni sen vauhdilla läpi, siis minun mielestäni. En tiedä, haistiko se veren, minun hajuni jäljellä, rikkoutuneen maan, seurasiko muovipussisuikaleita tai kaikkiako yhteensä, mutta kyllä se meni sen alusta loppuun ja kaksi makuutakin oli, joista se ei sen enempää välittänyt, jatkoi vaan sinne minne jälki vei.

Lopussa se jäi vähän pyörimään kaadon kohdalle ja ihmetteli, minne jälki hävisi. Mutta lopulta se meni poropaistin luo, otti sen ja söi siinä sammalikossa. Nuo poronluut ovat semmoisia, joista Inca tykkää ja ne se syö vikkelään.

Videosta tuli liki kuusiminuuttinen, lopussa vain kortista loppui tila :( Jälki oli arviolta ehkä parisataa metriä. Ihan hyvä harjoitusjäljeksi. Mutta sen olisi hyvin voinut antaa tekeentyä paljon kauemmin, mutta kun minusta oli niin jännää nähdä Inca jäljellä, en malttanut odottaa yön yli :D

No, sitten alkoi video-ongelmat. Tuolla kameralla en ole ennen videoinut, mutta se kävi vielä hyvin. Totesin tosin tänään ohjeita lukiessani, että olen videoinut väärin :O Lopputuloksen kannalta sillä ei tosin ole merkitystä. Yritin leikata videota kamerassa, mutta siitä ei tullut mitään paitsi, että missasin jäljestyksen alun. No, tietsikalla leikkaamisesta ei tullut sen parempaa ja lopputulos on, että blogissa on suunnilleen loppuosa, joka ei hypi ja pompi ihan hirveästi. Eihän siinä mitään kummoistakaan katsottavaa ole, kun siinä ei mitään tapahdu. Koira vaan kävelee maastossa :D Ja sitten oli vielä kokemattomuudesta johtuvia ongelmia saada video blogiin. Entisen kameran klipit meni tosta noin vaan blogiin, nyt piti kierrättää tämä youtuben kautta, että sain sen tänne. Vaikeeta oli. Ja lataaminen kesti ikuisuuden!!!

Summasummarum, uusi jälki tehdään pikapikaa ja sen annetaan olla yön yli. Ja sen käyn tekemässä niin, että Inca on koko ajan kotona.

Niin ja piti vielä mainitsemani, että täällä on joku pupujen invaasio, kun niitä on pilvin pimein! Hyvää heinikkoahan tuossa on, missä rusakoilla on hyvä piilotella. On siis hyvä rusakkovuosi. Ja eilen näimme kallioilla jotain korppikotkia, no mustia isoja lintuja, liekö olleet mustavariksia, tavallista varista selvästi suurempia kuitenkin. Niitä oli neljä ja ne olivat niin julman oloisia, että laitoin Incan remmiin. Itsekin melkein pelkäsin niitä, kun siinä pyörivät vaan meidän lähellä ja raakkuivat. HUI!