...toimiva hissi, kopkopkop! Mutta kyllä otti koville, minulla. Ei muuten, mutta Liinun jalan vuoksi se kun ei ole kunnossa vielä kestämään rappujen rasitusta. On se nimittäin aika tarpomista ja Incalle kaikki tämmöinen poikkeuksellinen on jotensakin stressaavaa. Pakosta vaan jouduttiin aamulla kävelemään raput alas ja sitten vähän myöhemmin ylös, kun olin aikani pähkäillyt mitä teen. Hissi vaati nimittäin erikoishissimiehen, joka tuli vasta puoleltapäivin. Iltapäivällä hissi tuli kuntoon. Miten kauan toimii, se jää nähtäväksi. Oli vaan törkeen pitkän ajan pois käytöstä, enkä tietenkään ole ainut, joka sitä kiroilee. Tässä asuu vanhoja ihmisiä, lapsiperheitä ja koiraperheitä.
Uudesta hissistä on tarjouspyyntö tehty, mutta sitten kun se 2-3 kuukautta hissiremppaa on edessä, me emme tässä enää asu. Kyllä suunta on jyrkästi alaspäin, ja nopeasti.
Yö meni hyvin, koska koirat eivät saaneet illalla ruokaa. Eipä ollut tarpeille tarpeita. Nyt meni 14 h eli ilta kuudesta aamu kasiin, eikä käynyt Liinukaan fleespeitolla sinä aikana. Normaalisti koirat pääsevät ulos neljä kertaa päivässä, se vimppa iltapisulenkki on semmoinen "korttelin ympäri" lenkki. Yöt ovat suunnilleen 8 tunnin mittaisia.
Annoin Liinulle varoiksi tulehduskipulääkettä tuota rappurasitusta kompensoimaan. Ja molemmilla koirilla on bottiloimikuuri meneillään, ollut siitä asti, kun Liinu sai oman loimen. Ehkä sekin vähän auttaa. Molemmat saivat myös tänään hierontakäsittelyn. Itsekin tässä tarvitsisi jotain hierontaa, kyllä jaloissa tuntuu, että on rappuja kävelty.
perjantai 28. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Jumissa ollaan :(
Hissitarina jatkuu....
Lähdettiin viiden jälkeen ulos ja jäätiin hissiin jumiin. Hissi meni alakertaan, mutta liian alas, eikä päästy pois. Ei muuta kun puhelin esiin ja soittamaan taas hissihuoltoon. Sieltä sain ohjeita, kysyttiin mm. loukkaannuimmeko (!) ja kerrottiin, että happi ei lopu, koska hissi ei ole ilmatiivis. Hissityttö soitti päivystäjälle ja sitten minulle ja kertoi, milloin pääsemme pinteestä.
Inca ynisee ja vikisee ja vinkuu minkä ehtii ja Liinu haukkuu rappukäytävän äänille ja minä kommunikoin oven toisella puolella olijoille, että hissi on jumissa. Onneksi meidän huoltomies Seppo sattui olemaan lähettyvillä ja päästi meidät pois "hissiavaimella" ennen kuin hissipäivystäjä ehti paikalle.
No, me lähdettiin pienelle lenkille, tultiin takasin ja hissi on pimeenä. Soitan taas hissitytölle ja kysyn, mikä tilanne on. Selvittelyjen ja maanittelujen jälkeen sain erikoiskyydin alakerrasta yläkertaan, koska hissimies oli vielä konehuoneessa. Onneksi. En olisi nimittäin lähtenyt kävelemään koirien kanssa ylös.
Nyt ollaan sitten aamuun asti jumissa. Vikaa ei ole paikallistettu ja hissi streikkaa milloin sitä huvittaa. Sitä ei voi jättää päälle, koska ihmiset jäävät sinne jumiin. Aamulla seiskalta aloittavat hommat ja tulevat sitten korjaamaan hissiä. Näin kertoi hissimies.
Koirat ei saa ruokaa eivätkä pääse iltapissalle. Pissatkoot fleespeiton päälle, jos eivät muuta keksi. Liian rankkaa kävellä edes takaisin ainakin Liinulle, eikä näkynyt olevan Incallekaan herkkua.
Toinen vaihtoehto on mennä alas ja häipyä vaikka hotelliin nukkumaan, elämään ja olemaan :O Tästä lähin pitää ottaa retkieväät, täyteen ladattu puhelin, puhelimen latauslaite, luottokortti, autonavaimet ynnä muuta mukaan, kun lähdetään hissimatkalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Paaaaljooon kirouksia......
Lähdettiin viiden jälkeen ulos ja jäätiin hissiin jumiin. Hissi meni alakertaan, mutta liian alas, eikä päästy pois. Ei muuta kun puhelin esiin ja soittamaan taas hissihuoltoon. Sieltä sain ohjeita, kysyttiin mm. loukkaannuimmeko (!) ja kerrottiin, että happi ei lopu, koska hissi ei ole ilmatiivis. Hissityttö soitti päivystäjälle ja sitten minulle ja kertoi, milloin pääsemme pinteestä.
Inca ynisee ja vikisee ja vinkuu minkä ehtii ja Liinu haukkuu rappukäytävän äänille ja minä kommunikoin oven toisella puolella olijoille, että hissi on jumissa. Onneksi meidän huoltomies Seppo sattui olemaan lähettyvillä ja päästi meidät pois "hissiavaimella" ennen kuin hissipäivystäjä ehti paikalle.
No, me lähdettiin pienelle lenkille, tultiin takasin ja hissi on pimeenä. Soitan taas hissitytölle ja kysyn, mikä tilanne on. Selvittelyjen ja maanittelujen jälkeen sain erikoiskyydin alakerrasta yläkertaan, koska hissimies oli vielä konehuoneessa. Onneksi. En olisi nimittäin lähtenyt kävelemään koirien kanssa ylös.
Nyt ollaan sitten aamuun asti jumissa. Vikaa ei ole paikallistettu ja hissi streikkaa milloin sitä huvittaa. Sitä ei voi jättää päälle, koska ihmiset jäävät sinne jumiin. Aamulla seiskalta aloittavat hommat ja tulevat sitten korjaamaan hissiä. Näin kertoi hissimies.
Koirat ei saa ruokaa eivätkä pääse iltapissalle. Pissatkoot fleespeiton päälle, jos eivät muuta keksi. Liian rankkaa kävellä edes takaisin ainakin Liinulle, eikä näkynyt olevan Incallekaan herkkua.
Toinen vaihtoehto on mennä alas ja häipyä vaikka hotelliin nukkumaan, elämään ja olemaan :O Tästä lähin pitää ottaa retkieväät, täyteen ladattu puhelin, puhelimen latauslaite, luottokortti, autonavaimet ynnä muuta mukaan, kun lähdetään hissimatkalle. Ihan vaan varmuuden vuoksi.
Paaaaljooon kirouksia......
Hissi perkele!
Alkaa olemaan riittävästi tätä kahdeksannen kerroksen kulmahuoneiston asumismuotoa!
Illalla olin lenkillä koiratten kanssa 5-6 aikaan, sitten sapuskat suihin ja iltapisuille siinä puoli yhdentoista hujakoilla. Vaatteet päälle, hihnat ja pannat ja eikun menoksi. Heti rappukäytävään päästyäni totesin hissin näyttävän epäilyttävältä, kun yksikään valo ei palanut. Eikä siinä mitään eloa ollutkaan. Koirat takasin sisälle ja lähdin alas katsomaan, missä jumittaa. Hissi oli jäänyt jumiin kerrosten väliin. Alhaalla oli lappu, että hissiä huolletaan ja se on pian taas käytössä. Joo.
Soitin hissihuoltoon, jossa ylipirteä hissityttö (puhelut nauhoitetaan asiankaspalvelun parantamiseksi, toivottavasti karsivat ylipirteyden!!) kertoi ihmisten jääneen jumiin hissiin ilta kahdeksalta. Joku varaosa nyt puuttui ja se tulee seuraavan päivänä. Kivakivakiva. Ei siis toivoakaan hissikyydeistä.
Tulin ylös, otin Incan ja käveltiin iltapisuille ja mietin kuumeisesti, miten saan Liinun alas. En mitenkään. Ja Incakin oli selvästi ärtsy alas ja ylös kävelemisistä. Liukkaat portaat ja niitähän riittää. Etenkin ylöstulo oli sille vastenmielistä.
Liinu jäi sitten pissattamatta. En saa sitä kannettua, eikä tullut kyllä mieleenkään lähteä sen kanssa kävelemään rappuja alas ja ylös. Juuri Piira oli sanonut, että raput on liikaa tässä vaiheessa ja ne Piiran raput tarkoittavat yhden kerroksen väliä, ei kävelemistä kahdeksanteen kerrokseen.
Eipä muuta kun nukkumaan. Aamulla soitin ensi töikseni edelleen raivostuttavan ylipirteälle hissitytölle, joka sai selville, että asentaja on juuri korjaamassa hissiä. Hyvä. Siitä meni sitten vielä tunnin verran ennen kuin änkesin koirineni käytävään. Hissi toimi jo, mutta se ei ollut vielä yleisessä käytössä. Sitä testailtiin. Kysyin asentajalta, pääsenkö hissillä alas ja päästiin.
Liinun pissatusväli venyi jonnekin 15 tunnin huitteille. Lammikkoa en ole mistään löytynyt, että kai se ihan oikeasti pystyy olemaan pissaamatta noin pitkän aikaa. Ei ole ennen tullut testattua. Turhaan Incankin kuljetin ulos, mutta siinä vaiheessa jotenkin kuvittelin, että kuljetan myös Liinun.
Vihaan rappusia ja vielä enemmän vihaan toimimattomia hissejä puhumattakaan ylipirteistä hissitytöistä!!! Arrrrghhh!!
Ps. Olkkarissa ollut fleesalusta osoittautui Liinun "nurtsiksi" tarkemmissa tutkimuksissa. Mutta se ja sama kun kerta oltiin vankeina kotona. Jotenkin tuntui utopistiselta, ainakin kun Liinusta on kyse, tuo 15 tuntia.
Illalla olin lenkillä koiratten kanssa 5-6 aikaan, sitten sapuskat suihin ja iltapisuille siinä puoli yhdentoista hujakoilla. Vaatteet päälle, hihnat ja pannat ja eikun menoksi. Heti rappukäytävään päästyäni totesin hissin näyttävän epäilyttävältä, kun yksikään valo ei palanut. Eikä siinä mitään eloa ollutkaan. Koirat takasin sisälle ja lähdin alas katsomaan, missä jumittaa. Hissi oli jäänyt jumiin kerrosten väliin. Alhaalla oli lappu, että hissiä huolletaan ja se on pian taas käytössä. Joo.
Soitin hissihuoltoon, jossa ylipirteä hissityttö (puhelut nauhoitetaan asiankaspalvelun parantamiseksi, toivottavasti karsivat ylipirteyden!!) kertoi ihmisten jääneen jumiin hissiin ilta kahdeksalta. Joku varaosa nyt puuttui ja se tulee seuraavan päivänä. Kivakivakiva. Ei siis toivoakaan hissikyydeistä.
Tulin ylös, otin Incan ja käveltiin iltapisuille ja mietin kuumeisesti, miten saan Liinun alas. En mitenkään. Ja Incakin oli selvästi ärtsy alas ja ylös kävelemisistä. Liukkaat portaat ja niitähän riittää. Etenkin ylöstulo oli sille vastenmielistä.
Liinu jäi sitten pissattamatta. En saa sitä kannettua, eikä tullut kyllä mieleenkään lähteä sen kanssa kävelemään rappuja alas ja ylös. Juuri Piira oli sanonut, että raput on liikaa tässä vaiheessa ja ne Piiran raput tarkoittavat yhden kerroksen väliä, ei kävelemistä kahdeksanteen kerrokseen.
Eipä muuta kun nukkumaan. Aamulla soitin ensi töikseni edelleen raivostuttavan ylipirteälle hissitytölle, joka sai selville, että asentaja on juuri korjaamassa hissiä. Hyvä. Siitä meni sitten vielä tunnin verran ennen kuin änkesin koirineni käytävään. Hissi toimi jo, mutta se ei ollut vielä yleisessä käytössä. Sitä testailtiin. Kysyin asentajalta, pääsenkö hissillä alas ja päästiin.
Liinun pissatusväli venyi jonnekin 15 tunnin huitteille. Lammikkoa en ole mistään löytynyt, että kai se ihan oikeasti pystyy olemaan pissaamatta noin pitkän aikaa. Ei ole ennen tullut testattua. Turhaan Incankin kuljetin ulos, mutta siinä vaiheessa jotenkin kuvittelin, että kuljetan myös Liinun.
Vihaan rappusia ja vielä enemmän vihaan toimimattomia hissejä puhumattakaan ylipirteistä hissitytöistä!!! Arrrrghhh!!
Ps. Olkkarissa ollut fleesalusta osoittautui Liinun "nurtsiksi" tarkemmissa tutkimuksissa. Mutta se ja sama kun kerta oltiin vankeina kotona. Jotenkin tuntui utopistiselta, ainakin kun Liinusta on kyse, tuo 15 tuntia.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Sensitiivinen koira :)
Sitä Liinu toden totta on! Se oli Piiran määritelmä. Mutta kaikesta sensitiivisyydestä ja sen tuomista haasteista huolimatta Liinu saatiin käsiteltyä! Ei valmiin sabluunan mukaan (Liinu ei esim. suostunut seisomaan takapää Piiraan päin), mutta riittävässä määrin kuitenkin. En voi muuta kuin jälleen kerran todeta, miten taitava ja osaava Piira on.
Rauhallisesti ja määrätietoisesti etenemällä Liinu lopulta luotti ja antautui, makasi kyllä kiinni minussa (ja minun jalkani puutuivat, kun niitä ei paljon uskaltanut liikuttaa, herkkis reagoi herkästi) ja minä siluttelin ja pidin huolta, että koira pysyy paikallaan. Ei se sitten enää yrittänytkään pois, kun huomasi, että tässä nyt näköjään pitää olla. Silmät olivat ensin apposen auki ja suuret kuin teevadit, mutta ei näykkinyt Piiraa kuin kerran. Taivas ei pudonnut Liinun niskaan, ei tullut maailmaloppu, eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Taisi lopulta tuntua ihan hyvältä.
Pahimmat kireydet olivat rintarangassa, yläselässä johtuen juuri siitä, että koira käyttää kroppaansa väärin, kun polvi on kipeä. Mutta ei siis mitään pahempaa jumia, eikä lukkoa ollut, ei kropan vinoutumista tms, mitä Incalle aikoinaan kerkesi tulemaan. Tämä käsittely varmasti auttaa siihen, ettei niitä Liinulle tulekaan, kun ymmärsin viedä sen ajoissa hoitoon. Tosin osa kireydestä on varmaan peräisin jo aiemmista jahtireissuista eli kroppaan on ehtinyt kertyä kaikenlaista pitkin matkaa.
Ja tämäkin vamma sitten vaatii sen 6-8 viikkoa parantuakseen kunnolla. Nyt on semmoiset kolmisen viikkoa mennyt. Remmilenkkeilyä, ei mäkikävelyä vielä, eikä porraskävelyä, niitä vasta parin viikon päästä. Kanervikot ja sellaiset ovat hyviä, koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Ja parasta ovat hitaaaat lenkit, jossa koira siis käytää lihaksistoaan kunnolla. Mitä nopeampi vauhti sen kevyempää meno on. Tarkotus on, että lihakset vahvistuvat.
Lihaksia vahvistetaan myös jumpalla ja B-vitamiineilla, joita Liinu tosin on saanut jo keväästä asti. Aloin antaa niitä sille samaan aikaan kuin Incalle. Vital3-tipat ovat tähänkin tapaukseen paikallaan. Kallista, mutta riittää pitkälle. Incan tipat loppuivat joskus kesällä.
Hierontaa tietenkin jatketaan. On se kanssa taivahan onni, että aikoinaan kävin hierontakurssin, vaikka se silloin tuntui vähän turhalta, kun ei Incasta oikein ollut hierottavaksi. No, nyt siitä opista ja kertyneestä kokemuksesta on kyllä hyötyä, vaikka ei se ammattihierojan käsittelyä kokonaan korvaa. Onpa luottohieroja paikkaamassa puutetta.
Varasin normaalin ajan Incalle, että tulee sekin tsekattua välillä. Vapaita aikoja on tammikuulla. Vieläkin vaan ihmettelen, miten Piira kerkeää olla omien koirien ja kissojensa kanssa, mutta ehkä hänellä on hoitaja kotona. Tuntuu vaan niin kiireiseltä, kun on vastaanottoja eläimille kolmessa paikassa ja ihmisille yhdessä.
Rauhallisesti ja määrätietoisesti etenemällä Liinu lopulta luotti ja antautui, makasi kyllä kiinni minussa (ja minun jalkani puutuivat, kun niitä ei paljon uskaltanut liikuttaa, herkkis reagoi herkästi) ja minä siluttelin ja pidin huolta, että koira pysyy paikallaan. Ei se sitten enää yrittänytkään pois, kun huomasi, että tässä nyt näköjään pitää olla. Silmät olivat ensin apposen auki ja suuret kuin teevadit, mutta ei näykkinyt Piiraa kuin kerran. Taivas ei pudonnut Liinun niskaan, ei tullut maailmaloppu, eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Taisi lopulta tuntua ihan hyvältä.
Pahimmat kireydet olivat rintarangassa, yläselässä johtuen juuri siitä, että koira käyttää kroppaansa väärin, kun polvi on kipeä. Mutta ei siis mitään pahempaa jumia, eikä lukkoa ollut, ei kropan vinoutumista tms, mitä Incalle aikoinaan kerkesi tulemaan. Tämä käsittely varmasti auttaa siihen, ettei niitä Liinulle tulekaan, kun ymmärsin viedä sen ajoissa hoitoon. Tosin osa kireydestä on varmaan peräisin jo aiemmista jahtireissuista eli kroppaan on ehtinyt kertyä kaikenlaista pitkin matkaa.
Ja tämäkin vamma sitten vaatii sen 6-8 viikkoa parantuakseen kunnolla. Nyt on semmoiset kolmisen viikkoa mennyt. Remmilenkkeilyä, ei mäkikävelyä vielä, eikä porraskävelyä, niitä vasta parin viikon päästä. Kanervikot ja sellaiset ovat hyviä, koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Ja parasta ovat hitaaaat lenkit, jossa koira siis käytää lihaksistoaan kunnolla. Mitä nopeampi vauhti sen kevyempää meno on. Tarkotus on, että lihakset vahvistuvat.
Lihaksia vahvistetaan myös jumpalla ja B-vitamiineilla, joita Liinu tosin on saanut jo keväästä asti. Aloin antaa niitä sille samaan aikaan kuin Incalle. Vital3-tipat ovat tähänkin tapaukseen paikallaan. Kallista, mutta riittää pitkälle. Incan tipat loppuivat joskus kesällä.
Hierontaa tietenkin jatketaan. On se kanssa taivahan onni, että aikoinaan kävin hierontakurssin, vaikka se silloin tuntui vähän turhalta, kun ei Incasta oikein ollut hierottavaksi. No, nyt siitä opista ja kertyneestä kokemuksesta on kyllä hyötyä, vaikka ei se ammattihierojan käsittelyä kokonaan korvaa. Onpa luottohieroja paikkaamassa puutetta.
Varasin normaalin ajan Incalle, että tulee sekin tsekattua välillä. Vapaita aikoja on tammikuulla. Vieläkin vaan ihmettelen, miten Piira kerkeää olla omien koirien ja kissojensa kanssa, mutta ehkä hänellä on hoitaja kotona. Tuntuu vaan niin kiireiseltä, kun on vastaanottoja eläimille kolmessa paikassa ja ihmisille yhdessä.
Lausunto tuli
Ja hämmästyksekseni totesin, että lonkat ovat vasen A ja oikea B :O Öhöm. Hmmm. Mutta minähän en kuvista mitään ymmärräkään. Samanlaisilta näyttävät molemmat lonkat minun silmissäni. Kyynärät ovat 0/0. Tiedä sitten, missä valossa kennelliiton ell on kuvia tarkastellut.
Tosin sillä nyt ei kai hirveän suurta merkitystä ole elämisen ja olemisen kannalta, onko lonkka A vai B, meistä nyt ei tule minkään harrastelajin huippuja, että sen puoleen lonkilla ei ole väliä. Hyvä tietty että ei ole D tai E lonkat, se olisi jo pahempi juttu.
Tulipa tieto hyvään aikaan, niin saan Piiralle ajantasaista tietoa, että en väitä lonkkien olevan A/A.
Tosin sillä nyt ei kai hirveän suurta merkitystä ole elämisen ja olemisen kannalta, onko lonkka A vai B, meistä nyt ei tule minkään harrastelajin huippuja, että sen puoleen lonkilla ei ole väliä. Hyvä tietty että ei ole D tai E lonkat, se olisi jo pahempi juttu.
Tulipa tieto hyvään aikaan, niin saan Piiralle ajantasaista tietoa, että en väitä lonkkien olevan A/A.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ihmeitten ihme
Kävi taas valtavan hyvä tuuri, kun sain peruutusajan Piiralle huomiseksi, pääsee Liinu käsittelyyn! Nähtäväksi tosin jää, tuleeko käsittelystä mitään. No, Piira on kaiketi rutinoitunut vastentahtoistenkin koirien käsittelemiseen, joten eiköhän hommasta selvitä. On jännä kuulla Piiran arvio Liinun kropasta.
Olen ihan päivittäin hieronut Liinua ja noin suurinpiirtein se sujuu hyvin. Mutta siis suurinpiirtein. Sekä etu- että takajalat saan hierottua suht hyvin ja yläselkää ja kylkiäkin. Huonommin onnistuu alaselän hieronta, se tuppaa olemaan lattiaa vasten, eikä Liinu kovin mielellään anna sitä käsitellä. Voi olla, että siinä kohtaa selässä, josta takajakojen liike lähtee, on jumitusta. Jalkojen venytykset onnistuvat satunnaisesti, niveliä saan liikuteltua hyvin.
Väkisin en ole mitään tehnyt. Sama se oli aikoinaan Incan kanssa, että ei se hieronta ollut kovin systemaattista, vaan hieroin sieltä ja täältä, mistä se parhaiten kulloinkin luonnistui. Nyt Incaa on jo pitkät ajat saanut hieroa systemaattisesti ja se tietää, missä järjestyksessä käyn sen kropan läpi ja milloin tulee puolenvaihto ja lopetus. Se makaa ihan rauhassa kyljellään ja taitaa nauttia hommasta.
Kyllä Liinukin nauttii. Välillä se melkein kehrää kun kissa, pitää semmoista urinaa ja silmät menevät kiinni. Jos ei tällä hieronnalla ole muuta vaikutusta, niin kyllähän se toki rentouttaa koiraa.
Täällä aika hyvä kirjoitus siitä, että koira ei ole delfiini ;)
Olen ihan päivittäin hieronut Liinua ja noin suurinpiirtein se sujuu hyvin. Mutta siis suurinpiirtein. Sekä etu- että takajalat saan hierottua suht hyvin ja yläselkää ja kylkiäkin. Huonommin onnistuu alaselän hieronta, se tuppaa olemaan lattiaa vasten, eikä Liinu kovin mielellään anna sitä käsitellä. Voi olla, että siinä kohtaa selässä, josta takajakojen liike lähtee, on jumitusta. Jalkojen venytykset onnistuvat satunnaisesti, niveliä saan liikuteltua hyvin.
Väkisin en ole mitään tehnyt. Sama se oli aikoinaan Incan kanssa, että ei se hieronta ollut kovin systemaattista, vaan hieroin sieltä ja täältä, mistä se parhaiten kulloinkin luonnistui. Nyt Incaa on jo pitkät ajat saanut hieroa systemaattisesti ja se tietää, missä järjestyksessä käyn sen kropan läpi ja milloin tulee puolenvaihto ja lopetus. Se makaa ihan rauhassa kyljellään ja taitaa nauttia hommasta.
Kyllä Liinukin nauttii. Välillä se melkein kehrää kun kissa, pitää semmoista urinaa ja silmät menevät kiinni. Jos ei tällä hieronnalla ole muuta vaikutusta, niin kyllähän se toki rentouttaa koiraa.
Täällä aika hyvä kirjoitus siitä, että koira ei ole delfiini ;)
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Liinun hieronta...
Se on pikkasen toista kuin Incan hieronta! Vaikka Liinu on nähnyt hierojan useita kertoja ja saanut namia häneltä, niin eipä se, että kroppaa joku vieras yrittää räplätä, olekaan mitään herkkua :(
Liinua jännitti ihan kamalasti, sen häntä oli koipien välissä ja jalat tärisivät, ei siis puhettakaan, että se menisi helposti kyljelleen hierottavaksi. Se ei suostunut edes seisomaan niin, että takapää olisi ollut hierojaan päin. Eteenpäin päästiin siten, että Liinu oli ihan kiinni minussa, puolittain sylissä, kun istuin lattialla, ja hieroja silitteli, samoin minä. Siitä pikku hiljaa Liinu rentoutui sen verran, että valui kyljelleen lattialle ja lopulta se suostui laskemaan päänsäkin maahan.
Vasemman puolen "käsittely", jos sellaisesta voi puhua, meni paremmin kuin oikean, sen kipeän puolen, josta ei tullut oikein mitään edes vähemmän kunnollistakaan. Mutta se selvisi, missä kohtaa jumittaa ja aristaa ja on kireyttä, niin voin itse käsitellä erityisesti noita kohtia ja saada verenkierron edes vilkastumaan.
Tämä kerta meni lähinnä totuttelemiseen, eikä me mitään väkisin hieromista yritettykään, ettei koiralle jää huonoa muistikuvaa tilanteesta. Ensi viikolla otetaan homma uusiksi. Tällä välillä pidetään loimea, minä yritän hieroa Liinua ja hieroja oli myös sitä mieltä, että voisin vielä antaa kipulääkettäkin. Tuntui sen verran kovasti aristelevan paikkoja.
Inca oli hirvittävän otettu, kun se ei päässytkään käsiteltäväksi. Inisi ja ynisi suuren osan ajasta, kun joutui olemaan erillään.
Laitoin jo Piirallekin viestiä, josko löytyisi peruutusaika. Saa nähdä, miten käy. Onneksi tässä on Incan kanssa oppinut tietämään edes jotain asioita, niin nyt osaa toimia paremmin. Tosin Incan kannalta ei ole ollut hyvä, että se on joutunut olemaan "koekaniini", kun emäntä ei ole osannut tarkkailla koiran olemusta. Eipä äkkipäätä tulisi Liinustakaan mieleen, että sen kroppa ei olisi kunnossa. Se kulkee normaalisti, hyppää normaalisti, peuhaa välillä Incan kanssa, joten päälle päin ei näy mitään huolestuttavaa. Nämä juttut vaan eivät hoidu itsellään, vaan pienestä kireydestä ja jumituksesta tulee äkkiä suurempi, laajempi ja hankalammin hoidettava vaiva.
Liinua jännitti ihan kamalasti, sen häntä oli koipien välissä ja jalat tärisivät, ei siis puhettakaan, että se menisi helposti kyljelleen hierottavaksi. Se ei suostunut edes seisomaan niin, että takapää olisi ollut hierojaan päin. Eteenpäin päästiin siten, että Liinu oli ihan kiinni minussa, puolittain sylissä, kun istuin lattialla, ja hieroja silitteli, samoin minä. Siitä pikku hiljaa Liinu rentoutui sen verran, että valui kyljelleen lattialle ja lopulta se suostui laskemaan päänsäkin maahan.
Vasemman puolen "käsittely", jos sellaisesta voi puhua, meni paremmin kuin oikean, sen kipeän puolen, josta ei tullut oikein mitään edes vähemmän kunnollistakaan. Mutta se selvisi, missä kohtaa jumittaa ja aristaa ja on kireyttä, niin voin itse käsitellä erityisesti noita kohtia ja saada verenkierron edes vilkastumaan.
Tämä kerta meni lähinnä totuttelemiseen, eikä me mitään väkisin hieromista yritettykään, ettei koiralle jää huonoa muistikuvaa tilanteesta. Ensi viikolla otetaan homma uusiksi. Tällä välillä pidetään loimea, minä yritän hieroa Liinua ja hieroja oli myös sitä mieltä, että voisin vielä antaa kipulääkettäkin. Tuntui sen verran kovasti aristelevan paikkoja.
Inca oli hirvittävän otettu, kun se ei päässytkään käsiteltäväksi. Inisi ja ynisi suuren osan ajasta, kun joutui olemaan erillään.
Laitoin jo Piirallekin viestiä, josko löytyisi peruutusaika. Saa nähdä, miten käy. Onneksi tässä on Incan kanssa oppinut tietämään edes jotain asioita, niin nyt osaa toimia paremmin. Tosin Incan kannalta ei ole ollut hyvä, että se on joutunut olemaan "koekaniini", kun emäntä ei ole osannut tarkkailla koiran olemusta. Eipä äkkipäätä tulisi Liinustakaan mieleen, että sen kroppa ei olisi kunnossa. Se kulkee normaalisti, hyppää normaalisti, peuhaa välillä Incan kanssa, joten päälle päin ei näy mitään huolestuttavaa. Nämä juttut vaan eivät hoidu itsellään, vaan pienestä kireydestä ja jumituksesta tulee äkkiä suurempi, laajempi ja hankalammin hoidettava vaiva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)