Sitä Liinu toden totta on! Se oli Piiran määritelmä. Mutta kaikesta sensitiivisyydestä ja sen tuomista haasteista huolimatta Liinu saatiin käsiteltyä! Ei valmiin sabluunan mukaan (Liinu ei esim. suostunut seisomaan takapää Piiraan päin), mutta riittävässä määrin kuitenkin. En voi muuta kuin jälleen kerran todeta, miten taitava ja osaava Piira on.
Rauhallisesti ja määrätietoisesti etenemällä Liinu lopulta luotti ja antautui, makasi kyllä kiinni minussa (ja minun jalkani puutuivat, kun niitä ei paljon uskaltanut liikuttaa, herkkis reagoi herkästi) ja minä siluttelin ja pidin huolta, että koira pysyy paikallaan. Ei se sitten enää yrittänytkään pois, kun huomasi, että tässä nyt näköjään pitää olla. Silmät olivat ensin apposen auki ja suuret kuin teevadit, mutta ei näykkinyt Piiraa kuin kerran. Taivas ei pudonnut Liinun niskaan, ei tullut maailmaloppu, eikä muutakaan kamalaa tapahtunut. Taisi lopulta tuntua ihan hyvältä.
Pahimmat kireydet olivat rintarangassa, yläselässä johtuen juuri siitä, että koira käyttää kroppaansa väärin, kun polvi on kipeä. Mutta ei siis mitään pahempaa jumia, eikä lukkoa ollut, ei kropan vinoutumista tms, mitä Incalle aikoinaan kerkesi tulemaan. Tämä käsittely varmasti auttaa siihen, ettei niitä Liinulle tulekaan, kun ymmärsin viedä sen ajoissa hoitoon. Tosin osa kireydestä on varmaan peräisin jo aiemmista jahtireissuista eli kroppaan on ehtinyt kertyä kaikenlaista pitkin matkaa.
Ja tämäkin vamma sitten vaatii sen 6-8 viikkoa parantuakseen kunnolla. Nyt on semmoiset kolmisen viikkoa mennyt. Remmilenkkeilyä, ei mäkikävelyä vielä, eikä porraskävelyä, niitä vasta parin viikon päästä. Kanervikot ja sellaiset ovat hyviä, koira joutuu nostelemaan jalkojaan. Ja parasta ovat hitaaaat lenkit, jossa koira siis käytää lihaksistoaan kunnolla. Mitä nopeampi vauhti sen kevyempää meno on. Tarkotus on, että lihakset vahvistuvat.
Lihaksia vahvistetaan myös jumpalla ja B-vitamiineilla, joita Liinu tosin on saanut jo keväästä asti. Aloin antaa niitä sille samaan aikaan kuin Incalle. Vital3-tipat ovat tähänkin tapaukseen paikallaan. Kallista, mutta riittää pitkälle. Incan tipat loppuivat joskus kesällä.
Hierontaa tietenkin jatketaan. On se kanssa taivahan onni, että aikoinaan kävin hierontakurssin, vaikka se silloin tuntui vähän turhalta, kun ei Incasta oikein ollut hierottavaksi. No, nyt siitä opista ja kertyneestä kokemuksesta on kyllä hyötyä, vaikka ei se ammattihierojan käsittelyä kokonaan korvaa. Onpa luottohieroja paikkaamassa puutetta.
Varasin normaalin ajan Incalle, että tulee sekin tsekattua välillä. Vapaita aikoja on tammikuulla. Vieläkin vaan ihmettelen, miten Piira kerkeää olla omien koirien ja kissojensa kanssa, mutta ehkä hänellä on hoitaja kotona. Tuntuu vaan niin kiireiseltä, kun on vastaanottoja eläimille kolmessa paikassa ja ihmisille yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti