Kahvilakulttuuria ja muuta mukavaa

Kävimme kahvilla Axon kahvilassa. Jätin Incan kiinni ulos, kävin hakemassa kahvin ja tulin juomaan sen ulos. Inca katseli kovasti siihen suuntaan, mihin hävisin, mutta ei se kummemmin näyttänyt hermostuneelta. Minulla oli suora sihti kahvilan sisältä ulos. Ja kun istuin, niin Inca kävi maate, katseli ohikulkevaa maailmanmenoa ja odotteli kaikessa rauhassa, että emännän hassutus loppuu.

No hassutukset jatkuivat vähän myöhemmin, kun kävin ostamassa Incalle kaupasta sapuskaa, broilerin koipia ja naudan luita. Täällä ei ole juurikaan tarjolla raakaruokaa paitsi markettien jutut. Siksi ostin broilerin koipia, siis ihmisten ruokaa, mutta naudanluut olivat sentään koirien ruokaa. Kauppaan kun ei koiria saa viedä, jätin Incan ensimmäistä kertaa kaupan seinään kiinni. Kyllä se siinä vikisi, kun ei nähnyt minua, mutta en mennyt takaisin, vaan kauppaan ja tein ostokset. Tätä en ole ennen harrastanut, enkä Turussa harrastakaan, mutta täällä on niin pienet ympyrät, että sitäkin voi harjoitella. On koiran hyvä osata olla yksikseen erilaisissa paikoissa.

Ja ympyrät ovat tosi pienet. Kävimme eilen eläintarvikekaupassa, joka on hiljattain avattu, kun musti ja mirri lopetti. Menimme sisään ja siellä oleva myyjä sanoi suunnilleen ensi töikseen, että me olemme tainneetkin tavata. Olin ihan hölmistynyt ja meinasin jo sanoa, että olet erehtynyt. Mutta myyjä sanoi, että hän oli valkoisen koiran kanssa rannalla sunnuntaina samaan aikaan, kun me. Olimme vain eri puolilla rantaa. No, valkoisesta koirasta tunnisitin, että ollaan tavattu :)

Tuo liike on ketjuun kuulumaton ja nainen pitää sitä yksinään. Hän kertoi, että hän haluaa valita itse tuotteet joita myy. Raakaruokaa tulee vasta syksyllä myyntiin. No, ei mustissa ja mirrissäkään täällä ollut kummoinenkaan tarjonta, aika vaatimaton. Ehkä täällä ei harrasteta raakaruokintaa.

Agilityrataa ollaan harjoiteltu päivittäin ja hyvinhän kepitkin alkavat jo sujua, sitten hyppy perään ja kierretään vielä puun ympäri ja uudestaan hyppy! Pitää harjoitella kotiagilityä, kun tämän viikon koulutukset jää pois.

Inca söi juuri ruohoa ja nyt se oksentaa. Sitä se on tehnyt siitä asti, kun ruohot tulivat esiin. Aina se ei oksenna, mutta ruoho sille maistuu. Annan sen syödä, kaipa koira itse tietää, tarvitseeko ruohoa vai ei.

Niin ja mehän törmäsimme tänään lampaisiinkin kun kuljimme tuolla vanhalla Malmilla. Minä olisin varmaan kävellyt ohi, mutta Inca alkoi nuuskutella ja sitten huomasinkin, että ollaan ihan lampolan vieressä. No, lampaat ovat "kaupunkilampaita", niitä oli vissiin neljä, eikä ne tulleet kunnolla ulos suojastaan. Ne eivät varmaankaan säikkyneet Incaa, mutta Inca vähän säikkyi niitä. Mutta täällä on tallustellut hevosiakin vastaan, joten ei lampaat sen kummoisempia ole.

Hyppyteline

Agilityrata on saanut hienon hyppytelineen! Omakotitalosta löytyy kaikenlaista sopivaa ja pihaakin on, jonne esteitä voi pystyttää. Tänään tosin oli vaihteeksi sen verran lämmin, että Inca lötkötteli mieluummin varjossa kuin hyppeli esteellä. Vähän sentään ollaan harjoiteltu sekä keppejä että hyppyä. Jonkunmoinen putkikin olisi kiva kehitellä, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Rannallakin olimme ja Inca juoksenteli vedessä, mutta kokonaan se ei ole itseään kastellut, enkä minä ole hoputtanut, kun ei merivesi lämmintä vielä ole. Ehtii tässä uiskennella, kun edessä on tälläkin viikolla oikein kesäisiä lämpötiloja.

Ja pitää kerran vielä kehaista, miten Inca on "aikuistunut" eli miten se on kurissa ja rouvan nuhteessa :) Syksyllä se haukkui ja riehui, kun nuoriso-osasto täällä lähti mopoilemaan, mutta nyt se istui rappusilla ja katseli, että ai jaa, mopo. Se siitä. Ei mitään aikeitakaan rueta räyhäämään mopolle. Tosin olin vieressä, mutta en sanonut Incalle mitään, vaan katsoin, miten se reagoi. Mutta sille ei tarvinnut sanoa mitään, niin hienosti se oli. Kehut sai toki.

Pihallakin se on nätisti, välillä tosin, jos naapurista kuuluu jotain kummallista ääntä, se haukkuu, mutta meidän koira ei hauku pihalla eli en anna sen haukkua. Se on kai jotain vahtijuttua, olettaisin, sillä viime yönä, kun nuoriso-osasto tuli johonkin aikaan yöstä kotiin, alkoi Inca haukkua vallan hurjasti. Kyllä se murtovarkaat ainakin ilmoittaa :)

Saaristossa

Olemme viikon verran Paraisilla ja aloitimme touhukkaasti laittamalla kepit pystyyn. Nyt on oma keppirata ja voidaan harjoitella pujottelua. Tullaan mestareina kotiin!

Tauolla

Jalkapalloilija-ainestakin Incassa on!

Kepit! Hienot! Ja jo harjoiteltiinkin.

Keväisiä juttuja

Sain vihdoin ja viimein varattua ajan lonkka- ja kyynärkuvaukseen ja samalla reissulla saadaan rokotukset taas kuntoon. Kun ikinä ennen en ole ollut koiraa kuvauttamassa, niin pikkuisen kauhistuttaa sekin rauhoittaminen, joka siinä yhteydessä tehdään. Ei muuten, mutta jos koira ei herääkään! Tuskin tuo rauhoitus mikään tuju juttu on, kun ei sentään leikkauksesta ole kyse. Mutta silti vaan piti kerätä rohkeutta, että sain edes ajan varattua. Puolentoista viikon päästä on tuo reissu edessä.

Siksi minä huolehdin Incan hampaistakin tarkkaan, ettei tarvitsisi mennä puhdistuttamaan niitä, kun nukutuksessahan koira siinäkin on. Raakaruokintaa (luita), välillä Plaque Offia ja hampaitten harjausta kanatahnalla. Hyvässä kunnossa Incan hampaat vielä ovatkin, toivottavasti sellaisina pysyvätkin. Tuo harjaus nyt on sinne päin harjausta, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Juuri viime Koiramme-lehdessä oli juttua hampaista, että niiden hoito on melkoisen tyyristä hommelia. Se on sitten eri asia, jos sattuu jotain hampaan katkeamista tms.

Näin sitä tulee pallutettua yhtä koiraa, saa sitten nähdä, miten käy, kun niitä on kaksi. Toinen on tilauksessa, että jos vaan narttuja syntyy oikea määrä, niin tänne odotellaan Incan puolisiskoa tulevaksi heinäkuussa. Tai minä odotan, Inca ei siitä mitään ymmärrä, vaikka olen sille kertonut, että se saa kesällä kaverin :)

Trimmaus

Iltapuhteeksi emäntä päätti trimmata koiransa, vaikka ei turkki kovin pitkä ollutkaan. Ensi viikolla alkaa melkein helteet, niin on turkki valmiiksi lyhyempi.

Aikaa meni itse leikkuuseen tunti tai vajaa tunti, mutta onhan vielä viimeisteltävää tassuissa ja pepussa, mutta ne me jätetään huomiseen. Takun takkua ei ollut ja leikkuu vitosen terällä sujui sutjakkaasti. Inca oli taas nätisti, taitaa koira jo tietää, mitä trimmaaminen on etenkin, kun viime kerrasta on vasta vajaa pari kuukautta. Saadaan molemmat trimmauskokemusta ja se on hyvä. Tuolla vitosen terällä ei epätasaisuudet näy kovin hyvin ja tykkään tuosta kun turkkia on sen verran, että koiran koiraksi tunnistaa.

Nyt muodonmuutos ei ollut kovin kummoinen ja se tavallaan hankaloitti leikkaamista. Kun turkki on pitempi, huomaa kyllä eron leikatun ja leikkaamattoman kohdan välillä hyvin. Nyt en ollut varma, tuliko kaikki kohdat käytyä läpi, eiköhän. Tehdään huomenna turkkitarkastus.

Pitää lisätä vielä, että ei siis olla menossa näyttelyihin vähään aikaan ja tuskin koko kesänä, katsotaan näyttelyhommia sitten syssymmällä, kun kesähelteet ovat taakse jäänyttä elämää. Voisi noita näyttelysääntöjä muuttaa niin, että turkki saisi olla joskus lyhytkin, ainakin kesänäyttelyissä :) Ja tää ihan koiran parasta ajatellen.

Kepit kepit kepit kepit kepit...

Nyt aurauskeppejä "lainaamaan"! Harmi vaan, että talvi on ohi ja kepit korjattu talteen. Pitää kehitellä muita keppejä, että voidaan kotinurkissa harjoitella keppipujottelua. Eilen tehtiin sitä oikealta ja vasemmalta niin, että kuljin takaperin. Oikealta homma sujuu kohtuullisesti, mutta annas olla, kun puolta vaihdetaan, on jalat, kädet, kepit ja koira sekaisin :o Oma keppirata olisi poikaa, että voisi yksin harjoitella ohjaamista, että edes se sujuisi vaivattomasti.

Putki meni ihan vauhdilla, se on Incasta tosi kiva. Mutta sehän tykkää ulkonakin kurkkia kaikkiin putkiin, mitä ojissa ja muualla on, että sillä on ollut pennusta asti luontainen mieltymys putkiin :) Pussin kanssa tarvittiin ekaksi apua, kun edellisestä pussikerrasta on aikaa. Mutta muutaman apukerran jälkeen Inca juoksi jo pussin läpi, vaikka nuuskujen pussikangas on aika tönkköä. Harjoiteltiin kauempaa lähettämistä ja sitä, että putkesta/pussista pois tullessa en ole aina samalla puolella, vaan "täällä" sanasta Inca tietää, kumpaan suuntaan pitää suunnata.

Pöytä oli ihan uusi tuttavuus, mutta pöydän päälle siis hypätään, siellä ollaan hetki ja sitten alas. Keinu mentiin varovasti muutaman kerran läpi kouluttajan avustuksella ja sitten vielä harjoittelimme hyppyesteen edessä seisomista ilman, että hypätään, siis, että koira oppii olemaan paikoillaan, eikä säntää menemään ennen aikojaan.

Olen alkanut hieroa Incaa nyt, kun olemme käyneet agiharjoituksissa. On se harjoittelukin jo sen verran rankempaa kuin normaali meno, että parempi kun vähän hieroo lihaksia, ettei tulisi jumeja. En ole aikoihin hieronutkaan ja tuntuu siltä, että Inca oikein tykkää siitä. Mitään pitkiä pakkosessioita en ole tehnyt, vaan sen verran olen hieronut, kun kerralla saan hierottua.

Kääppänöitten agissa

Meninkin kuin meninkin kääppänöitten agilitiin, kun ajattelin, että saadaan nyt sitten sieltä hieman erilaista kokemusta kuin nuuskuissa. Ja kivaa olikin, kyllä kannatti mennä. Siitä onkin jo monta kuukautta, kun viimeksi kääppänöitten harkoissa oltiin.

Ehdittiin harjoitella ja opetella vaikka mitä, kun koiria ei ollut aloittelevien ryhmässä kovin montaa. Mentiin rataa (putkia, hyppyjä) ja sitten erikseen opeteltiin keppejä, hyppyjä, putkea ja puomia. Puomi menikin nyt hyvin, kun juuri viime viikolla nuuskuissa opeteltiin puomi alusta alkaen. Kepit taisivat olla ensi kertaa kuvioissa mukana, en ainakaan muista, että ennen niitä olisi kovin paljon harjoiteltu. Mutta kun minä opin ohjaamaan, niin Inca meni kepitkin sujuvasti.

Putki tuotti ensin vähän epäröintiä Incalle, mutta sitten kun se taas muisti, että jee kivaa putki, niin sehän meni innolla niitten läpi. Ja hypytkin menivät hyvin siihen nähden, että minun ohjaukseni enemmän sotkee kuin auttaa Incaa. Jonkun osaavaan ohjauksessa Inca varmasti menisi vallan hienosti ratoja läpi, sillä se tuntuu hoksaavan vikkelään, mistä milloinkin on kyse ja näyttää tykkäävän harjoittelusta. Vaan niinhän se on, että tässäkin lajissa emäntä sitä oppia kaipaa ja tarvitsee ja mitenkäs sitä nyt voisi kylmiltään tietää, miten ohjauskuviot menevät.

Taidetaan jatkaa kääppänöiden agilitissä, vaikka käydään nuuskujen kurssilla. Toisessa saadaan treenailla ratoja ja toisessa saadaan huolellista ja yksityiskohtaista opetusta. Huomenna nuuskuissa onkin kepit, putki, pussi ja pöytä illan aiheena. Ja onhan tuo hyvä siksikin, että esteet ovat vähän erilaisia, niin koira oppii tietämään, että on erilaisia pusseja ja putkia. Tiedä, vaikka meistä vielä tulisi mitä mestareita :D