Liinulla takana kaksi juoksukertaa mun kanssa, toisella kertaa se ei enää pomppinut, vaan osasi jo juosta nätisti. No, yhden kerran pomppasi, ei muuta. Kyllä se vieläkin katseli välillä vähän kummissaan tai sitten se katseli kysyvästi, että näinkö?
Kolmas juoksuharjotuslenkki menikin sitten yllättäen kolmistaan. Oltiin nimittäin Kuralan pelloilla lenkkeilemässä hyvässä hankikannossa, kun siitä juoksi ihminen koiransa kanssa ja totesinkin, että noh, mekin kokeilemme yhdessä juoksemista. Koirat vapaana siitä ei tullut mitään (ne alkoi pyöriä keskenään), mutta molemmat remmissä juostiin ja hyvin meni. Inca olisi voinut olla remmittäkin, mutta Liinulle homma on sen verran uutta, että parempi pitää kokoonpano kunnolla hallinnassa. Tietävät, mitä sillon tehdään kun kuuluu komento "juostaaan". Ei leikitä ja riehuta keskenään. Kerran Liinu taas pomppasi ja kun komensin Liinua, niin Inca alkoi sähläämään remmin kanssa :D Mutta ei siitä sen suurempaa episodia tullut, sitten juostiin taas hyvässä järjestyksessä.
Hanki kesti hyvin meidän lauman painon eli siis minun painoni. Vaatteet ja kengät eivät olleet juoksemiseen parhaat mahdolliset, kun se ei ollut suunnitelmissa, mutta mitäs tuosta, kun saatiin hyvin harjoiteltua kolmijuoksua. Ei tarvitse välttämättä juoksuttaa koiria erikseen. Hyvä tovi tulikin juostua, on nyt päivän kuntoilut kuntoiltu!
torstai 15. maaliskuuta 2012
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Sataa lunta, sataa vettä, sataa pienen pieniä rakeita
Lisäksi kovaa tuulta, lämmintä auringonpaistetta ja tyyntä; kaikkea tätä oli tarjolla Ruissalon rantatiellä lenkkeillessä. Kevät! Bonuksena kuraaaa :D
 |
| Liinu ja Inca |
 |
| Inca ja Liinu |
 |
| Inca ja Liinu |
 |
| Liinu ja Inca |
 |
| Inca ja Liinu |
 |
| Liinu |
 |
| Liinu |
 |
| Inca |
 |
| Inca ja Liinu "kaffepaussilla" |
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Ulkoilua
Kelit - jääkelit - eivät ole suosineet, mutta tänään vein Incan sentään pitkästä aikaa juoksulenkille. Tuossa kun juoksentelee kevyenliikenteen väylää edes takaisin, niin hyvin menee, kun se on kuiva ja jäätön. Muualla, sivupoluilla, onkin ollut ja on edelleen kurjemmat kelit. Metsäänkään en ole paljon viitsinyt mennä, kun siellä jo kerran liukastuin jäisellä polulla. Peltolenkkejä olemme vedelleet täl pual ja tois pual jokke. Nyt kun lämpöasteita on ja vesisadettakin olemme saaneet, niin eiköhän tämäkin jääkausi saada pian loppumaan. Ihan kateellisena luin Hugon blogista, kun Doris-neiti oli Ranskan maalla viettämässä ihania hetkiä lumettomassa ja jäättömässä maisemassa puhumattakaan nyt tietenkään rankalaissulhosta! No, ehkäpä mekin täällä pian kirmaamme vihreillä niityillä :) Kolmen koplan blogista kannattaa lukea, millaista on reissata koiran kanssa Ranskaan ;)
Liinukin pääsi jo harjoittelemaan juoksemista, ei siis villinä ja vapaana, vaan emännän kanssa hallittua ja kontrolloitua juoksemista. Se on oma taiteenlajinsa, mutta hyvinhän tuo alkoi sujua, kun Liinu ensin oli pomppinut kymmenen kertaa selkääni vasten :D Ihme reaktio tuo, että pitää hyppiä selkää vasten, kun juostaan. Inca ei sitä niinkään tehnyt, mutta se venkoili remmin kanssa sillon, kun sen kanssa joskus kauan sitten aloitin juoksemisen opettelun.
Noh, kun sain Liinun tajuamaan, että juostaan, eikä hypitä, niin kyllähän se juoksi, vähän ihmeissään katseli minua, että mikäs juttu tämä nyt on. Välillä olisi neidillä ollut vauhtihaluja enemmänkin, mutta kyllä se pienellä ojennuksella sovitti askeleensa minun askeleihin sopivaksi. Liinun juoksuharkat olivat hyvin lyhyet, ehkä semmoiset 10 minsaa. Sen verran mentiin, että Liinu sai juonenpäästä kiinni. Kaipa sille ravi tekee hyvää myös ja ainakin oppii uudenlaisen liikkumistavan.
Aina välillä yritän tosiaan ulkoiluttaa koiria erikseen, vaikka siihen aikaa uppoaakin, vaan mikäs kiire tässä. Tekee niille hyvää olla välillä yksin kotona. Eräs spanieli-ihminen totesikin, kun näki minut yhden koiran kanssa liikkeellä, että annan yksilöterapiaa :D En kyllä ole varma, miten päin tämä juttu menee, saavatko koirat minulta yksilöterapiaa, vai antavatko ne minulle yksilöterapiaa. Ehkä vähän molempiin suuntiin...
Liinukin pääsi jo harjoittelemaan juoksemista, ei siis villinä ja vapaana, vaan emännän kanssa hallittua ja kontrolloitua juoksemista. Se on oma taiteenlajinsa, mutta hyvinhän tuo alkoi sujua, kun Liinu ensin oli pomppinut kymmenen kertaa selkääni vasten :D Ihme reaktio tuo, että pitää hyppiä selkää vasten, kun juostaan. Inca ei sitä niinkään tehnyt, mutta se venkoili remmin kanssa sillon, kun sen kanssa joskus kauan sitten aloitin juoksemisen opettelun.
Noh, kun sain Liinun tajuamaan, että juostaan, eikä hypitä, niin kyllähän se juoksi, vähän ihmeissään katseli minua, että mikäs juttu tämä nyt on. Välillä olisi neidillä ollut vauhtihaluja enemmänkin, mutta kyllä se pienellä ojennuksella sovitti askeleensa minun askeleihin sopivaksi. Liinun juoksuharkat olivat hyvin lyhyet, ehkä semmoiset 10 minsaa. Sen verran mentiin, että Liinu sai juonenpäästä kiinni. Kaipa sille ravi tekee hyvää myös ja ainakin oppii uudenlaisen liikkumistavan.
Aina välillä yritän tosiaan ulkoiluttaa koiria erikseen, vaikka siihen aikaa uppoaakin, vaan mikäs kiire tässä. Tekee niille hyvää olla välillä yksin kotona. Eräs spanieli-ihminen totesikin, kun näki minut yhden koiran kanssa liikkeellä, että annan yksilöterapiaa :D En kyllä ole varma, miten päin tämä juttu menee, saavatko koirat minulta yksilöterapiaa, vai antavatko ne minulle yksilöterapiaa. Ehkä vähän molempiin suuntiin...
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Kesäkö?
Ei nyt sentään ulkona, mutta parvekkeella kyllä! Inca kävi pruuvaamassa korituolissa torkkumista ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ja lämmintähän parvekkeella on, kun aurinko paistaa ja lasit suojaa. Emännän vaan pitäisi väkertää uudet toppaukset tuoleihin, entiset kun a) hapertuivat ja b) koirat repivät täytteet ulos.
Ulkona on vielä talvista, mutta loistava hankikanto ja auringonpaiste. Hangella parhaat kävelykelit ovatkin, kun tiet ja polut ovat melkoisen jäisiä.
Ostin koirille silakoita, kun hieroja niistä mainitsi. Joskus kauan sitten niitä Incalle tarjosin, mutta se ei erityisemmin silloin välittänyt niistä. Nytkin sillä kesti pitkään, että se söi niitä, haisteli ja ihmetteli vaan, että mitä nämä nyt oikein ovat. Ruokaa vai? Kun saksin ne paloiksi, niin kyllä Inca sitten söi ne. Liinu sen sijaan olisi syönyt vaikka kaikki silakat ja vielä enemmänkin! Tuntui olevan mitä suurinta herkkua. Tällä erää se sai vain muutaman silakan, kun on vähän outoa ruokaa kuitenkin massulle. Ja ihan kokonaisena ne siis koirille annetaan, päineen, ruotoineen ja sisälmyksineen. Saa niistä kaikkia hyviä ravintoaineita. Mutta sama pätee koirille kuin ihmisillekin, että mieluummin pieniä silakoita, eikä liian usein ja paljon. Ne myrkyt, ne myrkyt :(
Hieroja kertoi, että häneltä saa ostaa sitten vaihtoehtoista lääkettä hiivakorviin, jos sellainen vaiva vielä tulee. Kuulemma omien koirien korvat hän on sillä aineella saanut hoidettua. En nyt muista nimeä, eikä meillä nyt hiivaongelmaa olekaan. Mutta vastaisuuden varalle hyvä tietää. Laitan koirien mössöruokaan mm. puolukoita, josko niistä jotain apua olisi, jotkut niin väittävät. Ei niistä haittaakaan ole ja saa samalla vitamiineja sen happamuuden lisäksi.
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Hierojalla
Muutoin Inca on kunnossa, mutta selässä siellä rinta/lannerangan seutuvilla oli tiukkuutta ja sitä Inca myös vähän aristeli. Se oli siis se kohta, missä lukko oli. Takajalkojen lihakset ovat kunnossa. Hieman jäykkyyttä jalkojen venytyksissä, mutta ei mitenkään pahasti. Nyt kaikki jalat tuli venyteltyä hyvin ja siitä Inca näytti tykkäävän.
Koko kroppa on nyt hierottu ja hyvin se meni, kunhan vauhtiin päästiin. Inca nimittäin esitti nelitassujarrutuksen, kun piti mennä hierojalle sisään. Niin Incamaista. Tietenkin sisään mentiin, mutta kyllä Incalla oli vahvat epäilykset siitä, mitä sille nyt taas tehdään. Siinä kun juttelin hierojan kanssa näistä meidän probleemeista, niin Inca kyllä oli jo ihan lunkisti. Omat kuvionsa oli taas saada Inca kyljilleen maate hierottavaksi, mutta kaiken kaikkiaan homma meni hyvin ja toivottavasti auttoi tuohon selkään niin hieronnat kuin venyttelytkin.
Hieroja oli sitä mieltä, että agilitiin ei kannata ennen kesää mennä. Silloin voi aloitella, kun on lämmintä, on lihaksille parempi. Ja A-estettä kannattaa vältellä, ottaa kovasti koiran kropan päälle etenkin alastulo, kuten hypyissäkin, ja hyppiä matalia rimoja. Niin, kyllä se koirasta varmaan on ihan yhtä kivaa, antoisaa ja hauskaa, vaikka radan rimat ovat matalampia. Ei koirat niitä sääntöjä ja muita kommervenkkejä ole keksineet, kyllä ne on ihmisten viisaitten päitten tuotoksia, minkä kokoset koirat hyppää minkäkin kokoisista ja näköisistä esteistä. Mutta kukaanhan ei pakota tekemään yhtään mitään, mikä tökkii itsellä vastaan. Nyt annan Incan joka tapauksessa kunnolla kuntoutua, kun lukko voi tulla herkästi uudestaankin. Ja sitten me taas katsellaan asioita eteenpäin.
Takkia on hyvä pitää ulkona, kuten olen pitänytkin, jos on ollut viimaa tai pakkasta. Ja bottiloimi on hyvä myös. Näillä eväillä jatketaan :) Pääasia, ettei mitään kovin kummoistakaan löytynyt.
Koko kroppa on nyt hierottu ja hyvin se meni, kunhan vauhtiin päästiin. Inca nimittäin esitti nelitassujarrutuksen, kun piti mennä hierojalle sisään. Niin Incamaista. Tietenkin sisään mentiin, mutta kyllä Incalla oli vahvat epäilykset siitä, mitä sille nyt taas tehdään. Siinä kun juttelin hierojan kanssa näistä meidän probleemeista, niin Inca kyllä oli jo ihan lunkisti. Omat kuvionsa oli taas saada Inca kyljilleen maate hierottavaksi, mutta kaiken kaikkiaan homma meni hyvin ja toivottavasti auttoi tuohon selkään niin hieronnat kuin venyttelytkin.
Hieroja oli sitä mieltä, että agilitiin ei kannata ennen kesää mennä. Silloin voi aloitella, kun on lämmintä, on lihaksille parempi. Ja A-estettä kannattaa vältellä, ottaa kovasti koiran kropan päälle etenkin alastulo, kuten hypyissäkin, ja hyppiä matalia rimoja. Niin, kyllä se koirasta varmaan on ihan yhtä kivaa, antoisaa ja hauskaa, vaikka radan rimat ovat matalampia. Ei koirat niitä sääntöjä ja muita kommervenkkejä ole keksineet, kyllä ne on ihmisten viisaitten päitten tuotoksia, minkä kokoset koirat hyppää minkäkin kokoisista ja näköisistä esteistä. Mutta kukaanhan ei pakota tekemään yhtään mitään, mikä tökkii itsellä vastaan. Nyt annan Incan joka tapauksessa kunnolla kuntoutua, kun lukko voi tulla herkästi uudestaankin. Ja sitten me taas katsellaan asioita eteenpäin.
Takkia on hyvä pitää ulkona, kuten olen pitänytkin, jos on ollut viimaa tai pakkasta. Ja bottiloimi on hyvä myös. Näillä eväillä jatketaan :) Pääasia, ettei mitään kovin kummoistakaan löytynyt.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Kevätaurinkovitamiineja :D
Kyllä on ihana aurinko hellinyt meitä, on ollut niin hienoja ulkoiluilmoja, että paremmista ei väliä. Hyvä hankikanto ollut aamupäivisin ja me olemmekin kävelleet pitkin peltoja paikoissa, jonne ei oikeastaan muuten pääse. Tämmöisten päivien hinta on, että joutuu sietämään ja kestämään pitkän syksyn pimeyttä, harmautta, kuraisuutta ja ankeutta. Mutta nyt onkin sitten naatiskeltu viimesen päälle, koiratkin saaneet turkkeihinsa auringosta vaikka mitä vitamiineja :) Ihana ihana kevät!
Olemme siis lenkkeilleet jo pitkiä lenkkejä ja hyvinhän Inca on pärjännyt ja jaksanut. Olemme kiipeilleet jyrkkiä mäkiäkin ihan niin kuin ennenkin, metsässä vaan polut tuppaavat olemaan liukkaita, mutta nyt niistä taitaa olla enemmän vaaraa ja haittaa emännälle kuin koirille.
Koirat ovat olleet suht iisisti lenkeillä, eivät ne kyllä kovin paljon peuhaa enää keskenään, kun vertaa siihen, millaista meno oli syksyn puolella. Enemmänkin Liinu touhottaa yksinään ja Inca kuljeskelee ja haistelee ja ihmettelee maailman menoa :D Se on sellainen viipyilevä tyyppi.
Kuralan lehmätkin olivat laitumella, siis lumessa. Ne olivat aika kaukana meistä, mutta kyllä koirat ne huomasivat ja jäivät niitä ihmeissään katsomaan. Lehmillä vaan kävi kutsu ilmeisesti lypsylle, kun kaikki menivät hyvää vauhtia navettaa kohti, joten sen lähempää tuttavuutta emme niitten kanssa tehneet. Noh, hau hau hau siitä olisi tullut, sen verran epäilyttäviähän ne ovat.
Huomenna Inca pääsee hierojalle, hyvä. Vähän jänskättää kyllä, kun on niin vaikea tietää, missä kunnossa Incan kroppa nyt oikeasti on. Jos hieroja on ok, niin sitten varaan Liinullekin ajan, kyllä senkin lihakset tarvii hierontaa. Hmmm. Onko Liinulla vielä lihaksia? Se on niin heiveröinen verrattuna Incaan, mutta eipä se tuolla juoksentelisi ilman lihaksia!
Olemme siis lenkkeilleet jo pitkiä lenkkejä ja hyvinhän Inca on pärjännyt ja jaksanut. Olemme kiipeilleet jyrkkiä mäkiäkin ihan niin kuin ennenkin, metsässä vaan polut tuppaavat olemaan liukkaita, mutta nyt niistä taitaa olla enemmän vaaraa ja haittaa emännälle kuin koirille.
Koirat ovat olleet suht iisisti lenkeillä, eivät ne kyllä kovin paljon peuhaa enää keskenään, kun vertaa siihen, millaista meno oli syksyn puolella. Enemmänkin Liinu touhottaa yksinään ja Inca kuljeskelee ja haistelee ja ihmettelee maailman menoa :D Se on sellainen viipyilevä tyyppi.
Kuralan lehmätkin olivat laitumella, siis lumessa. Ne olivat aika kaukana meistä, mutta kyllä koirat ne huomasivat ja jäivät niitä ihmeissään katsomaan. Lehmillä vaan kävi kutsu ilmeisesti lypsylle, kun kaikki menivät hyvää vauhtia navettaa kohti, joten sen lähempää tuttavuutta emme niitten kanssa tehneet. Noh, hau hau hau siitä olisi tullut, sen verran epäilyttäviähän ne ovat.
Huomenna Inca pääsee hierojalle, hyvä. Vähän jänskättää kyllä, kun on niin vaikea tietää, missä kunnossa Incan kroppa nyt oikeasti on. Jos hieroja on ok, niin sitten varaan Liinullekin ajan, kyllä senkin lihakset tarvii hierontaa. Hmmm. Onko Liinulla vielä lihaksia? Se on niin heiveröinen verrattuna Incaan, mutta eipä se tuolla juoksentelisi ilman lihaksia!
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Kesäkelejä odotellessa
Ainakin emännän kunto on kohentunut Incan juoksulenkkien myötä :D Ensin ei meinnanut tulla 15-20 minuutin juoksemisesta paljon mitään, nyt sujuu puoli tuntia jo hyvin! Incan kunnon kohenemisesta en mene takuuseen, mutta eiköhän ravi tee sille hyvää. Juoksulenkkejä tehdään kuitenkin useampi viikossa, mikäli kelit vaan sallivat. Kovasti jo odotan, että lumet häipyisivät, kun kelit täällä ovat nyt mitä ovat: loskaa, moskaa, jäätä, lammikoita, asfalttia, sohjoa, liukkautta...
Metsälenkkejäkin olemme tehneet jo kaikki yhdessäkin, ensin lyhyempiä ja eilen tehtiin pitkä lenkki. Kyllä koirat saa aisoissa pysymään, kun kerta kaikkiaan vaan on ehdoton siinä, että ei riehuta. Liinu sitä enemmän yrittää, härnätä Incaa, ja kyllähän ne välillä juoksevat ja aloittavat pyörimisen, mutta etenkin Inca lopettaa, kun kuulee mun äänen. Ja Liinu lopettaa, kun Inca pysähtyy. Välillä Liinu on myös remmissä, että meillä on rauhallisempaa kulkea. Talven hyvä puoli on, että kuljetaan polkuja pitkin ja muualla on sitten upottavaa hankea, koirat pysyy aika hyvin polulla. No, Liinu kulkee välillä missä vaan. Mutta talven huono puoli on myös se, että polut ovat paikoin liukkaita ja muhkuraisia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että liukkaalla temmeltäminen on Incalle hyväksi. Ei Inca kovin innostunut ole peuhaamaan, mutta Liinun provosoimana se sitä tekee.
Nyt aamulla oli kiva hankikanto ja Liinu viiletti pitkin peltoa :) Se on hajujen perään ja niitä pupunhajuja pellolla varmaan riittää ja ties minkä kettujen ja muitten eläinten. Tällä viikolla olin sen kanssa pikkumetsässä, Liinu bongasi pupun ja siitä alkoi sellainen puputanssi, jolle ei tahtonut loppua tulla!
Maanantaina Inca pääsee hierojalle. Siellä kaiketi selviää, miten se on kuntoutunut jumeistaan ja lukostaan, ovatko jalan lihakset vahvistuneet ja käyttääkö koira nyt kroppaansa tasapuolisesti. Mun arvioin mukaan se on entisellään.
On taas tullut nettiä selattua, nimittäin hyppytekniikkajuttuja. Se ei olekaan mitään tähtitiedettä, vaan paaaljon enemmän. Ei ole ollenkaan selvää, että koira hyppää rimoja oikein. Siinä on miljoona juttua, mitkä se voi tehdä väärin, mikä aikaamyöten ja aika nopeasti sitten kostautuu. Metsässä koira oppii hyppäämään, mutta on eri asia hypätä keinotekoisia rimoja jossain radalla oikein. Joo, noista jutuista kun luki, niin tuli mieleen agilitin romuttava vaikutus koiraan. Kyllähän sen nyt olen tajunnut ilman lukemistakin, että rajuahan se on. Millään maksirimoilla en Incaa enää ikinä hyppyytä, ihan turhaa vääntöä, kun mulla ei mitään maailmanmestaruustavoitteita ole. Kunhan harrastetaan sen vuoksi, että on kivaa. Ja sitä voi tehdä lempeämmin, koiran kroppaa säästäen ja oman sielunrauhan säilyttäen.
Metsälenkkejäkin olemme tehneet jo kaikki yhdessäkin, ensin lyhyempiä ja eilen tehtiin pitkä lenkki. Kyllä koirat saa aisoissa pysymään, kun kerta kaikkiaan vaan on ehdoton siinä, että ei riehuta. Liinu sitä enemmän yrittää, härnätä Incaa, ja kyllähän ne välillä juoksevat ja aloittavat pyörimisen, mutta etenkin Inca lopettaa, kun kuulee mun äänen. Ja Liinu lopettaa, kun Inca pysähtyy. Välillä Liinu on myös remmissä, että meillä on rauhallisempaa kulkea. Talven hyvä puoli on, että kuljetaan polkuja pitkin ja muualla on sitten upottavaa hankea, koirat pysyy aika hyvin polulla. No, Liinu kulkee välillä missä vaan. Mutta talven huono puoli on myös se, että polut ovat paikoin liukkaita ja muhkuraisia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että liukkaalla temmeltäminen on Incalle hyväksi. Ei Inca kovin innostunut ole peuhaamaan, mutta Liinun provosoimana se sitä tekee.
Nyt aamulla oli kiva hankikanto ja Liinu viiletti pitkin peltoa :) Se on hajujen perään ja niitä pupunhajuja pellolla varmaan riittää ja ties minkä kettujen ja muitten eläinten. Tällä viikolla olin sen kanssa pikkumetsässä, Liinu bongasi pupun ja siitä alkoi sellainen puputanssi, jolle ei tahtonut loppua tulla!
Maanantaina Inca pääsee hierojalle. Siellä kaiketi selviää, miten se on kuntoutunut jumeistaan ja lukostaan, ovatko jalan lihakset vahvistuneet ja käyttääkö koira nyt kroppaansa tasapuolisesti. Mun arvioin mukaan se on entisellään.
On taas tullut nettiä selattua, nimittäin hyppytekniikkajuttuja. Se ei olekaan mitään tähtitiedettä, vaan paaaljon enemmän. Ei ole ollenkaan selvää, että koira hyppää rimoja oikein. Siinä on miljoona juttua, mitkä se voi tehdä väärin, mikä aikaamyöten ja aika nopeasti sitten kostautuu. Metsässä koira oppii hyppäämään, mutta on eri asia hypätä keinotekoisia rimoja jossain radalla oikein. Joo, noista jutuista kun luki, niin tuli mieleen agilitin romuttava vaikutus koiraan. Kyllähän sen nyt olen tajunnut ilman lukemistakin, että rajuahan se on. Millään maksirimoilla en Incaa enää ikinä hyppyytä, ihan turhaa vääntöä, kun mulla ei mitään maailmanmestaruustavoitteita ole. Kunhan harrastetaan sen vuoksi, että on kivaa. Ja sitä voi tehdä lempeämmin, koiran kroppaa säästäen ja oman sielunrauhan säilyttäen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)