Ainakin emännän kunto on kohentunut Incan juoksulenkkien myötä :D Ensin ei meinnanut tulla 15-20 minuutin juoksemisesta paljon mitään, nyt sujuu puoli tuntia jo hyvin! Incan kunnon kohenemisesta en mene takuuseen, mutta eiköhän ravi tee sille hyvää. Juoksulenkkejä tehdään kuitenkin useampi viikossa, mikäli kelit vaan sallivat. Kovasti jo odotan, että lumet häipyisivät, kun kelit täällä ovat nyt mitä ovat: loskaa, moskaa, jäätä, lammikoita, asfalttia, sohjoa, liukkautta...
Metsälenkkejäkin olemme tehneet jo kaikki yhdessäkin, ensin lyhyempiä ja eilen tehtiin pitkä lenkki. Kyllä koirat saa aisoissa pysymään, kun kerta kaikkiaan vaan on ehdoton siinä, että ei riehuta. Liinu sitä enemmän yrittää, härnätä Incaa, ja kyllähän ne välillä juoksevat ja aloittavat pyörimisen, mutta etenkin Inca lopettaa, kun kuulee mun äänen. Ja Liinu lopettaa, kun Inca pysähtyy. Välillä Liinu on myös remmissä, että meillä on rauhallisempaa kulkea. Talven hyvä puoli on, että kuljetaan polkuja pitkin ja muualla on sitten upottavaa hankea, koirat pysyy aika hyvin polulla. No, Liinu kulkee välillä missä vaan. Mutta talven huono puoli on myös se, että polut ovat paikoin liukkaita ja muhkuraisia, enkä ole ihan vakuuttunut siitä, että liukkaalla temmeltäminen on Incalle hyväksi. Ei Inca kovin innostunut ole peuhaamaan, mutta Liinun provosoimana se sitä tekee.
Nyt aamulla oli kiva hankikanto ja Liinu viiletti pitkin peltoa :) Se on hajujen perään ja niitä pupunhajuja pellolla varmaan riittää ja ties minkä kettujen ja muitten eläinten. Tällä viikolla olin sen kanssa pikkumetsässä, Liinu bongasi pupun ja siitä alkoi sellainen puputanssi, jolle ei tahtonut loppua tulla!
Maanantaina Inca pääsee hierojalle. Siellä kaiketi selviää, miten se on kuntoutunut jumeistaan ja lukostaan, ovatko jalan lihakset vahvistuneet ja käyttääkö koira nyt kroppaansa tasapuolisesti. Mun arvioin mukaan se on entisellään.
On taas tullut nettiä selattua, nimittäin hyppytekniikkajuttuja. Se ei olekaan mitään tähtitiedettä, vaan paaaljon enemmän. Ei ole ollenkaan selvää, että koira hyppää rimoja oikein. Siinä on miljoona juttua, mitkä se voi tehdä väärin, mikä aikaamyöten ja aika nopeasti sitten kostautuu. Metsässä koira oppii hyppäämään, mutta on eri asia hypätä keinotekoisia rimoja jossain radalla oikein. Joo, noista jutuista kun luki, niin tuli mieleen agilitin romuttava vaikutus koiraan. Kyllähän sen nyt olen tajunnut ilman lukemistakin, että rajuahan se on. Millään maksirimoilla en Incaa enää ikinä hyppyytä, ihan turhaa vääntöä, kun mulla ei mitään maailmanmestaruustavoitteita ole. Kunhan harrastetaan sen vuoksi, että on kivaa. Ja sitä voi tehdä lempeämmin, koiran kroppaa säästäen ja oman sielunrauhan säilyttäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti