sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Ulkoilua

Kelit - jääkelit - eivät ole suosineet, mutta tänään vein Incan sentään pitkästä aikaa juoksulenkille. Tuossa kun juoksentelee kevyenliikenteen väylää edes takaisin, niin hyvin menee, kun se on kuiva ja jäätön. Muualla, sivupoluilla, onkin ollut ja on edelleen kurjemmat kelit. Metsäänkään en ole paljon viitsinyt mennä, kun siellä jo kerran liukastuin jäisellä polulla. Peltolenkkejä olemme vedelleet täl pual ja tois pual jokke. Nyt kun lämpöasteita on ja vesisadettakin olemme saaneet, niin eiköhän tämäkin jääkausi saada pian loppumaan. Ihan kateellisena luin Hugon blogista, kun Doris-neiti oli Ranskan maalla viettämässä ihania hetkiä lumettomassa ja jäättömässä maisemassa puhumattakaan nyt tietenkään rankalaissulhosta! No, ehkäpä mekin täällä pian kirmaamme vihreillä niityillä :) Kolmen koplan blogista kannattaa lukea, millaista on reissata koiran kanssa Ranskaan ;)

Liinukin pääsi jo harjoittelemaan juoksemista, ei siis villinä ja vapaana, vaan emännän kanssa hallittua ja kontrolloitua juoksemista. Se on oma taiteenlajinsa, mutta hyvinhän tuo alkoi sujua, kun Liinu ensin oli pomppinut kymmenen kertaa selkääni vasten :D Ihme reaktio tuo, että pitää hyppiä selkää vasten, kun juostaan. Inca ei sitä niinkään tehnyt, mutta se venkoili remmin kanssa sillon, kun sen kanssa joskus kauan sitten aloitin juoksemisen opettelun.

Noh, kun sain Liinun tajuamaan, että juostaan, eikä hypitä, niin kyllähän se juoksi, vähän ihmeissään katseli minua, että mikäs juttu tämä nyt on. Välillä olisi neidillä ollut vauhtihaluja enemmänkin, mutta kyllä se pienellä ojennuksella sovitti askeleensa minun askeleihin sopivaksi. Liinun juoksuharkat olivat hyvin lyhyet, ehkä semmoiset 10 minsaa. Sen verran mentiin, että Liinu sai juonenpäästä kiinni. Kaipa sille ravi tekee hyvää myös ja ainakin oppii uudenlaisen liikkumistavan.

Aina välillä yritän tosiaan ulkoiluttaa koiria erikseen, vaikka siihen aikaa uppoaakin, vaan mikäs kiire tässä. Tekee niille hyvää olla välillä yksin kotona. Eräs spanieli-ihminen totesikin, kun näki minut yhden koiran kanssa liikkeellä, että annan yksilöterapiaa :D En kyllä ole varma, miten päin tämä juttu menee, saavatko koirat minulta yksilöterapiaa, vai antavatko ne minulle yksilöterapiaa. Ehkä vähän molempiin suuntiin...

1 kommentti:

  1. Huomaa kun "iso tiemme" on sula ja aurinko paistaa ,niin ettei malttais olla ollenkaan pois lenkiltä vaan jatkaa ja jatkaa lämpimässä auringon paisteessa. MUTTA jos hiukankaan poikkeaa sivu teille niin jalassa saisi olla luistimet. Toivottavasti aurinko lämmittäis ja sulattais tiet teille sinne Turkuun.

    P.S. Olisi joskus kiva lukea/katsella Incan ja Liinun päivä kuvina.

    VastaaPoista