Kyllä on ihana aurinko hellinyt meitä, on ollut niin hienoja ulkoiluilmoja, että paremmista ei väliä. Hyvä hankikanto ollut aamupäivisin ja me olemmekin kävelleet pitkin peltoja paikoissa, jonne ei oikeastaan muuten pääse. Tämmöisten päivien hinta on, että joutuu sietämään ja kestämään pitkän syksyn pimeyttä, harmautta, kuraisuutta ja ankeutta. Mutta nyt onkin sitten naatiskeltu viimesen päälle, koiratkin saaneet turkkeihinsa auringosta vaikka mitä vitamiineja :) Ihana ihana kevät!
Olemme siis lenkkeilleet jo pitkiä lenkkejä ja hyvinhän Inca on pärjännyt ja jaksanut. Olemme kiipeilleet jyrkkiä mäkiäkin ihan niin kuin ennenkin, metsässä vaan polut tuppaavat olemaan liukkaita, mutta nyt niistä taitaa olla enemmän vaaraa ja haittaa emännälle kuin koirille.
Koirat ovat olleet suht iisisti lenkeillä, eivät ne kyllä kovin paljon peuhaa enää keskenään, kun vertaa siihen, millaista meno oli syksyn puolella. Enemmänkin Liinu touhottaa yksinään ja Inca kuljeskelee ja haistelee ja ihmettelee maailman menoa :D Se on sellainen viipyilevä tyyppi.
Kuralan lehmätkin olivat laitumella, siis lumessa. Ne olivat aika kaukana meistä, mutta kyllä koirat ne huomasivat ja jäivät niitä ihmeissään katsomaan. Lehmillä vaan kävi kutsu ilmeisesti lypsylle, kun kaikki menivät hyvää vauhtia navettaa kohti, joten sen lähempää tuttavuutta emme niitten kanssa tehneet. Noh, hau hau hau siitä olisi tullut, sen verran epäilyttäviähän ne ovat.
Huomenna Inca pääsee hierojalle, hyvä. Vähän jänskättää kyllä, kun on niin vaikea tietää, missä kunnossa Incan kroppa nyt oikeasti on. Jos hieroja on ok, niin sitten varaan Liinullekin ajan, kyllä senkin lihakset tarvii hierontaa. Hmmm. Onko Liinulla vielä lihaksia? Se on niin heiveröinen verrattuna Incaan, mutta eipä se tuolla juoksentelisi ilman lihaksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti