Niinpä niin, kun elää vaan tätä tavallista arkea, niin koirat sosiaalistuvat kuin itsestään :)
Metsälenkillä törmäsimme meille uusiin tuttavuuksiin kooikerhondje (huoh, noita nimiä!) Mindiin, 7 kk, ja pitkäkarvaiseen mopsiin :D, 4 v. Mun koirarotutietämys on pyöreät nolla :) Isommat koirat alkoivat juoksuleikin pienen tutustumistovin jälkeen, mutta Liinu katseli niitten menoa vierestä ja sosiaalistui ihmisiin ja ihmetteli vauhdikasta juoksuleikkiä. Kolme täysikokoista juoksijaa vauhdissa olisivat olleet liikaa tirppanalle. Siinä tuli Incan tehtyä aamulenkki, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa vähän rauhallisemmissa merkeissä.
Menimme taas kuntopolun kuntolaitteille harjoittelemaan odottamista ja ihmisten tulemista ja menemistä. Olemme siellä olleet jo Liinun kanssa muutaman kerran, joten se alkaa hoksaamaan, mikä homman nimi on. Tänään koirilla olikin oikein hyvä päivä, kun paikalle sattui isoisänsä kanssa pari tyttöä, jotka kovasti hoivasivat koiria, rapsuttivat ja silittivät niitä ja antoivat keppejä niille. Myös noin parivuotias pikkupoika ihastui kovasti koiriin, silitteli niitä, erityisesti Incaa ja äiti sanoi, että NYT poika haluaa koiran, ennen ei ole halunnut :) He puhuivat venäjää, joten äiti suomensi minulle pojan kommentteja.
Ja mitäs mun mussukat, ne olivat tyytyväisiä, kun seuraa olin niin paljon, molemmat olivat rauhallisia ja antoivat kaiken tapahtua ilman mitään kommervenkkejä. Ne olivat kuin seurakoirana oleminen olisi niitten työtä :) Minä vaan ponnistelin laitteissa ja seurasin sivusta tilannetta, lopuksi kiitin koirahoitajia hyvästä hoidosta :)
Nuo kuntolaitteet ovat hyvä paikka siedätykselle, kun erilaisia ihmisiä tulee ja menee ja ne touhuavat jotain hassua ihme vempeleissä ja emäntäkin niitten mukana on hassuttelemassa. Koirat oppivat olemaan rauhassa ja odottamaan (Inca osaa, mutta Liinu opettelee) ajoittaisen hälinän seassa, että emäntä saa suoritukset tehtyä.
Ja täällä tarvittais hovikuvaajaa :) On ne niin mainioita noi mussukat. Seisoin keittiössä ruokakupit kädessä ja kutsuin koirat luo. Liinu pirpana piipertää aina nopeasti paikalle ja Inca tulee vähän verkkaisammin. Sitten molemmat istuivat ja katsoivat minua, kun pitelin ruokakuppeja :) Liinulle ei tarvi edes sanoa istu, mutta Incalle sanoin. Ja sitten ruokakupit eteen! Incalle kalkkunaa, Liinulle broitskua.
perjantai 5. elokuuta 2011
torstai 4. elokuuta 2011
Paraisilla
Liinu pääsi tänään tutustumaan "toiseen kotiimme", eikä sille tuottanut mitään ongelmia kotiutua uuteen paikkaan. Ihan se oli siellä kuin olisi aina talossa asunut, vaikka ekaa kertaa oltiin. Pihalla se oli vapaana eikä se näyttänyt hinkuvan pihalta yhtään minnekään. Nuuskutteli paikkoja, torkkui välillä, seuraili, mitä ympärillä tapahtuu, peuhasi Incan kanssa ja haukkui naapureita :) Samaa teki Inca. Vaikka ne sille ovat ihan tuttuja.
Naapurit kävivät ihmettelemässä pentua, eikä Liinu ollut moksiskaan. Kun noukin marjoja, koirat olivat siinä lähettyvillä nurtsilla, kun pesin perunoita ulkona, Liinu auttoi kovasti pesuhommassa ottamalla perunoita suuhunsa ja läiskyttelemällä vettä. Minulla oli vähän hassu pesuvati, kun laitoin perunat lasten ison kuorma-auton lavalle ja vettä sinne. Liinu kiipesi lavalle ja mahtui juuri ja juuri sinne tepastelemaan vedessä. Harmin paikka, että kamera oli kotona :(
Iltapäiväruokansakin Liinu söi hyvällä ruokahalulla ja torkkui keittiön lattialla, kun ihmiset söivät. Myös Liinu hoksasi heti kissanruuat ja näyttivät maistuvan sille yhtä hyvin kuin Incallekin :) Taitavat olla erityisen makoisia verrattuna koiranruokaan.
Illalla kävelimme kaupungin raittia Kalkholmenin rantaa uimaan, koska Bläsnäsin vesi on jotenkin uimakelvoton. Joku vene on tietty käynyt kippaamassa sinne moskat. Rannalla on kyltti, että jos ui, pitää peseytyä ja ottaa yhteys terveyskeskukseen. Vesi on kuulemma ruskeaa :( Semmoiseen veteen nyt koiria voi viedä uimaan.
Uimakaveriksi tuli Lilla-pieni :) Inca sai hakea vesileluja vedestä ja pennut enemmän peuhasivat rannalla, johon puuhaan Incakin oli kovin mieltynyt, etenkin Lillan jahtaamiseen :o Liinu-pikkuinen ui pari kertaa oikein reippaasti ja piehtaroi hiekassa sitäkin enemmän. Lilla oli myös oikein reipas polskuttelija, kun ottaa huomioon, että se oli Lillan eka kunnon uintireissu. Vesi oli hyvin lämmintä, mutta eipä ole kylmiä ilmoja ollut sitä viilentämässä, joten mikäs siellä oli polskutellessa.
Oli takakontillinen väsyneitä ja hiljaisia koiria, kun tulimme Marian kyydissä kotiin.
Liinu oli sekä meno- että tulomatkalla autossa ihan kunnolla ja piippailematta, eikä oksennuksiakaan enää ole tullut. Alkaa tirppana jo tottua matkusteluun, eikä tarvi pienen enää stressata sitä.
Naapurit kävivät ihmettelemässä pentua, eikä Liinu ollut moksiskaan. Kun noukin marjoja, koirat olivat siinä lähettyvillä nurtsilla, kun pesin perunoita ulkona, Liinu auttoi kovasti pesuhommassa ottamalla perunoita suuhunsa ja läiskyttelemällä vettä. Minulla oli vähän hassu pesuvati, kun laitoin perunat lasten ison kuorma-auton lavalle ja vettä sinne. Liinu kiipesi lavalle ja mahtui juuri ja juuri sinne tepastelemaan vedessä. Harmin paikka, että kamera oli kotona :(
Iltapäiväruokansakin Liinu söi hyvällä ruokahalulla ja torkkui keittiön lattialla, kun ihmiset söivät. Myös Liinu hoksasi heti kissanruuat ja näyttivät maistuvan sille yhtä hyvin kuin Incallekin :) Taitavat olla erityisen makoisia verrattuna koiranruokaan.
Illalla kävelimme kaupungin raittia Kalkholmenin rantaa uimaan, koska Bläsnäsin vesi on jotenkin uimakelvoton. Joku vene on tietty käynyt kippaamassa sinne moskat. Rannalla on kyltti, että jos ui, pitää peseytyä ja ottaa yhteys terveyskeskukseen. Vesi on kuulemma ruskeaa :( Semmoiseen veteen nyt koiria voi viedä uimaan.
Uimakaveriksi tuli Lilla-pieni :) Inca sai hakea vesileluja vedestä ja pennut enemmän peuhasivat rannalla, johon puuhaan Incakin oli kovin mieltynyt, etenkin Lillan jahtaamiseen :o Liinu-pikkuinen ui pari kertaa oikein reippaasti ja piehtaroi hiekassa sitäkin enemmän. Lilla oli myös oikein reipas polskuttelija, kun ottaa huomioon, että se oli Lillan eka kunnon uintireissu. Vesi oli hyvin lämmintä, mutta eipä ole kylmiä ilmoja ollut sitä viilentämässä, joten mikäs siellä oli polskutellessa.
Oli takakontillinen väsyneitä ja hiljaisia koiria, kun tulimme Marian kyydissä kotiin.
Liinu oli sekä meno- että tulomatkalla autossa ihan kunnolla ja piippailematta, eikä oksennuksiakaan enää ole tullut. Alkaa tirppana jo tottua matkusteluun, eikä tarvi pienen enää stressata sitä.
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Suurperheisen elämää
Ekaksi korjaus edelliseen postaukseen. Olen Vilanderin nähnyt, mutta tarkoitin tilannetta, jossa ollaan koirakoulutustilanteessa, ei luennolla.
Ja sitten tähän suurperheisen elämään :) En ole oikeen varma, montako koiraa täällä on, mutta niitä on varmasti enemmän kuin kaksi, jälki ja meno on nimittäin sellaista, että kaksi koiraa ei riitä sitä aikaansaamaan. Eilen imuroin ennen agiin lähtöä ja tänään täällä on jo semmoinen kaaos kuin en olisi viikkokausiin tehnyt mitään siisteyden hyväksi! Uusi juttu, mikä näille on tullut, on, että juostaan tolkuttomasti. Täällä pyörii välillä varsinainen piiri! Ja siinä touhussa sitten menee matot kasaan, lelut ja luut ympäriinsä, vedet käydään kauhomassa lattialle, pisulätäköitä löytyy, mullat on lattialla ja ties vaikka mitä. Mutta koirilla tuntuu olevan hauskaa ja Liinulla taitaa olla oikein strategia, kun se juoksee sohvan taakse ja paikkoihin, jonne Inca ei ehdi, mahdu tai muuten pääse. Välillä Liinulla on lelu suussa, välillä ne juoksee ihan vaan juoksemisen ilosta. Ja Inca jahtaa Liinua ja odottaa, kummasta päästä sohvaa Liinu tulee esiin ja minne se seuraavaksi porhaalta. Liinu on niin ketterä ja vikkelä verrattuna Incaan, että sillä on yliote sisäjuoksussa. Ulkona se jää toiseksi.
Aamupäivällä kävin Incan kanssa remmilenkillä ostamassa koirille ruokaa Lemmikkiasemalta ja iltapäivällä oli Liinun vuoro päästä kahdenkeskiselle reissulle. Kävimme Petvetissä varaamassa rokotusajan oikein henkilökohtaisesti, niin tuli sekin paikka tutuksi Liinulle. Samoin tein aikoinaan Incan kanssa. Punnitsin tirppanan siellä vaa'assa, joka näytti 4,9 kiloa. Kyllä typykkä nykyisin syökin jo hyvin, liotettuja nappuloita menee aamulla ja iltapäivällä kermaviilin kanssa ja Liinu syö suorastaan hotkien. Toka ateria koostuu broitskusta, kun Incakin syö silloin broitskua tai kalkkunaa. Vimppa ateria on mössöä, jota teen Incalle, mutta Liinun annokseen sotken kermaviiliä ja raejuustoa. Noh, Inca on nyt pari päivää ollut nirso tuon mössön suhteen, tiedä sitten olisko jotain mielenosoitusta tai muuta sellaista. Mutta Inca kyllä säätelee oman ruuantarpeensa, eikä sille ole aina ennenkään iltaruuat tehneet kauppaansa.
Petvet-reissu meni hyvin. Käytiin matkan varrella jossain rakennuksessa ajelemassa hissillä ja kulkemassa rappuja alas. Se taisi olla Eurocity. Varsin tarpeellista koiralle oppia kulkemaan Eurocityrakennuksessa :D :D Mutta siinä oli itsestään aukeavat ovet, hissi, jonka peilistä Liinu näki koiran :o, jota se suuresti ihmetteli ja erilaisia rappusia. Hyvää harjoitusta. Sitten kävelimme jonkun parkkihallin läpi ja Petvetissä kaikki meni hienosti. Siellä oli pari koiraa, mutta Liinu keskittyi haistelemaan lattioita niin, ettei se paljon muusta välittänyt. Ja kertauksen vuoksi kävimme vielä juna-asemalla ja se meni jo vanhasta tottumuksesta. Ajelimme siellä taas hissillä ja kävelimme ylös sellaisia ritiläportaita. Juna tuli ja meni ilman ihmettelyjä.
Tuo reissu kestin tunnin ja Liinu pissasi sinä aikana neljä kertaa!! Se pissaa ulkona ihan laatotuksellekin, mitä Inca ei tee koskaan. Sillä pitää olla nurtsia tai muuta maa-ainesta pepun alla. Liinu vaan kyykistyy siihen, missä se sattuu olemaan. Mutta jos pissat tulee neljä kertaa tunnissa, niin ei ihme, että lätäköitä löytyy sisältäkin. Taisi olla vähän jänskää ja siksi pisutti.
Jossain välissä kävin hakemassa kaupasta itsellenikin ruokaa ja sitten taas ulos ja kentälle, jossa aloitettiin uudet harjoitukset. Laitoin molemmat koirat kiinni kentän maaliin ja ne saivat odottaa siinä, kun kuljeskelin kentällä edestaikaisin. Sitten leikittiin tovi, jonka jälkeen Liinu joutui yksin kiinnisidotuksi, kun tokoilin Incan kanssa. Sitten taas leikittiin, jonka jälkeen Inca sai odottaa tolpassa, kun olin Liinun kanssa kentällä. Me vaan vähän heittelimme palloa ja yritimme hakea sitä. Lopuksi vielä leikkiä, josta koirat pitivät itsenäisesti huolen.
Ja nyt en muistakaan enää enempää, kun tuntuu, että tämä päivä on ollut mulle varsinainen puuhamaapäivä :) Mutta tätä se sitten kai on kun on kaksi koiraa, joista toinen on pentu ja toinenkin ihan kakara vielä :D
Niin ja eilen tosiaan alkoi agiliti ja Oiva on meidän kanssa samassa ryhmässä. Liinu joutui olemaan kotona yksin, mutta koti ja koira olivat kunnossa, kun tultiin takaisin. On niin kiva välillä olla kaksisteen Incan kanssa harkoissa, en tiedä, mitä Inca tuumii, mutta minusta on kiva. Kyllä me Liinun kanssa mennään pentukurssille jahka rokotus saadaan kuntoon, niin sitten Inca joutuu olemaan yksin. Tasapuolinen yritän olla.
Ja sitten tähän suurperheisen elämään :) En ole oikeen varma, montako koiraa täällä on, mutta niitä on varmasti enemmän kuin kaksi, jälki ja meno on nimittäin sellaista, että kaksi koiraa ei riitä sitä aikaansaamaan. Eilen imuroin ennen agiin lähtöä ja tänään täällä on jo semmoinen kaaos kuin en olisi viikkokausiin tehnyt mitään siisteyden hyväksi! Uusi juttu, mikä näille on tullut, on, että juostaan tolkuttomasti. Täällä pyörii välillä varsinainen piiri! Ja siinä touhussa sitten menee matot kasaan, lelut ja luut ympäriinsä, vedet käydään kauhomassa lattialle, pisulätäköitä löytyy, mullat on lattialla ja ties vaikka mitä. Mutta koirilla tuntuu olevan hauskaa ja Liinulla taitaa olla oikein strategia, kun se juoksee sohvan taakse ja paikkoihin, jonne Inca ei ehdi, mahdu tai muuten pääse. Välillä Liinulla on lelu suussa, välillä ne juoksee ihan vaan juoksemisen ilosta. Ja Inca jahtaa Liinua ja odottaa, kummasta päästä sohvaa Liinu tulee esiin ja minne se seuraavaksi porhaalta. Liinu on niin ketterä ja vikkelä verrattuna Incaan, että sillä on yliote sisäjuoksussa. Ulkona se jää toiseksi.
Aamupäivällä kävin Incan kanssa remmilenkillä ostamassa koirille ruokaa Lemmikkiasemalta ja iltapäivällä oli Liinun vuoro päästä kahdenkeskiselle reissulle. Kävimme Petvetissä varaamassa rokotusajan oikein henkilökohtaisesti, niin tuli sekin paikka tutuksi Liinulle. Samoin tein aikoinaan Incan kanssa. Punnitsin tirppanan siellä vaa'assa, joka näytti 4,9 kiloa. Kyllä typykkä nykyisin syökin jo hyvin, liotettuja nappuloita menee aamulla ja iltapäivällä kermaviilin kanssa ja Liinu syö suorastaan hotkien. Toka ateria koostuu broitskusta, kun Incakin syö silloin broitskua tai kalkkunaa. Vimppa ateria on mössöä, jota teen Incalle, mutta Liinun annokseen sotken kermaviiliä ja raejuustoa. Noh, Inca on nyt pari päivää ollut nirso tuon mössön suhteen, tiedä sitten olisko jotain mielenosoitusta tai muuta sellaista. Mutta Inca kyllä säätelee oman ruuantarpeensa, eikä sille ole aina ennenkään iltaruuat tehneet kauppaansa.
Petvet-reissu meni hyvin. Käytiin matkan varrella jossain rakennuksessa ajelemassa hissillä ja kulkemassa rappuja alas. Se taisi olla Eurocity. Varsin tarpeellista koiralle oppia kulkemaan Eurocityrakennuksessa :D :D Mutta siinä oli itsestään aukeavat ovet, hissi, jonka peilistä Liinu näki koiran :o, jota se suuresti ihmetteli ja erilaisia rappusia. Hyvää harjoitusta. Sitten kävelimme jonkun parkkihallin läpi ja Petvetissä kaikki meni hienosti. Siellä oli pari koiraa, mutta Liinu keskittyi haistelemaan lattioita niin, ettei se paljon muusta välittänyt. Ja kertauksen vuoksi kävimme vielä juna-asemalla ja se meni jo vanhasta tottumuksesta. Ajelimme siellä taas hissillä ja kävelimme ylös sellaisia ritiläportaita. Juna tuli ja meni ilman ihmettelyjä.
Tuo reissu kestin tunnin ja Liinu pissasi sinä aikana neljä kertaa!! Se pissaa ulkona ihan laatotuksellekin, mitä Inca ei tee koskaan. Sillä pitää olla nurtsia tai muuta maa-ainesta pepun alla. Liinu vaan kyykistyy siihen, missä se sattuu olemaan. Mutta jos pissat tulee neljä kertaa tunnissa, niin ei ihme, että lätäköitä löytyy sisältäkin. Taisi olla vähän jänskää ja siksi pisutti.
Jossain välissä kävin hakemassa kaupasta itsellenikin ruokaa ja sitten taas ulos ja kentälle, jossa aloitettiin uudet harjoitukset. Laitoin molemmat koirat kiinni kentän maaliin ja ne saivat odottaa siinä, kun kuljeskelin kentällä edestaikaisin. Sitten leikittiin tovi, jonka jälkeen Liinu joutui yksin kiinnisidotuksi, kun tokoilin Incan kanssa. Sitten taas leikittiin, jonka jälkeen Inca sai odottaa tolpassa, kun olin Liinun kanssa kentällä. Me vaan vähän heittelimme palloa ja yritimme hakea sitä. Lopuksi vielä leikkiä, josta koirat pitivät itsenäisesti huolen.
Ja nyt en muistakaan enää enempää, kun tuntuu, että tämä päivä on ollut mulle varsinainen puuhamaapäivä :) Mutta tätä se sitten kai on kun on kaksi koiraa, joista toinen on pentu ja toinenkin ihan kakara vielä :D
Niin ja eilen tosiaan alkoi agiliti ja Oiva on meidän kanssa samassa ryhmässä. Liinu joutui olemaan kotona yksin, mutta koti ja koira olivat kunnossa, kun tultiin takaisin. On niin kiva välillä olla kaksisteen Incan kanssa harkoissa, en tiedä, mitä Inca tuumii, mutta minusta on kiva. Kyllä me Liinun kanssa mennään pentukurssille jahka rokotus saadaan kuntoon, niin sitten Inca joutuu olemaan yksin. Tasapuolinen yritän olla.
Mainos
Tätä tietoa saa levittää vapaasti :) Kurssille mahtuu 12-14 koiraa. Itse en siis ole ollut vielä pevi-kouluttajalla, mutta Incan sain kuriin ja järjestykseen pevi-metodein. Olen menossa Kokemäelle muutaman viikon päästä monestakin syystä. Uteliaisuudesta nähdä legendaarinen Peetsa, halusta nähdä Bondi, Liinun isä, halusta tietää millainen mun ja Incan suhde on, se siis testataan ja samalla reissulla saan Liinulle pevimäisiä ohjeita, että ei tulis sen kanssa jatkossa ongelmia. Se on kyllä niin helppo koira, mutta koskaan ei voi tietää. Uusi tilanne mulle kuitenkin, kun on kaksi haukkua huushollissa :D
Niin ja tässä se mainos:
Kirsi Aalto tulee pitämään kurssia Turkuun niille, jotka ovat olleet PEVI-kouluttajalla joskus ja tuntevat tarvitsevansa lisää treenausta ja harjoitusta mm. remmissäkulkemisessa, ohituksessa, luoksetulossa tai muussa ongelmassa. Pevi tarkoitta siis Pertti Vilanderia.
Kurssipäivä on 10.9. klo 11-16 ja kurssipaikka on Jukolanpuiston kenttä Impivaarassa Turussa.
Ilmoittautua voi jo osoitteeseen kitiska@luukku.com. Kerro kenellä pevi-kouluttajalla olet käynyt,koiran rotu ja ikä ja mahdolliset ongelmat mihin haluat ratkaisua!
Odotan varmistusta tuosta kentän varauksesta ja sitten homman on selvä.
Tässä linkki Kitin sivulle koirakoulu Kiti
tiistai 2. elokuuta 2011
Piknikillä
 |
| Iso myyrä ja pikku myyrä |
 |
| Pikku myyrä |
 |
| Täs meiän hännät. Mahtaako tulla kippura Liinullekin. |
 |
| Piknikpöytä, johon koirilta on pääsy kielletty |
 |
| Multakin vai? Ei kai? KYLLÄ! |
 |
| No pöh, oot sä kans tiukkis. |
 |
| Me alistutaan sitte. |
 |
| Kunhan nuolen kallioo... |
Joo, kun ihmiset syö, niin silloin ei ole koirilla mitään asiaa "ruokapöytään" oli ruoka sitten missä tahansa. Inca sen tietää ja nyt kyllä tietää Liinukin. Ja kun koirat syö, niin niitten pitää yhtälailla saada syödä rauhassa. Tasapuolista. No olihan Incalle ja Liinulle herkkutikkuja, mutta Inca ne söi, Liinu ei niistä välitä. Ja namien etsintää oli myös ajankuluksi.
Kaksi viikkoa
Kolmikko on ollut kasassa jo kaksi viikkoa, eikä mitään suurempia - eikä pienempiäkään - ongelmia ole ilmennyt. Ongelmaksi voi tietysti mainita sen, että Inca yrittää astua Liinua, mutta sen kiellän aina kun näen. Muutoin elo ja olo on rauhallista, koirat huilivat ja painivat, syövät ja ulkoilevat ja paljon muuta ei sitten tehdäkään.
Sopivasti yritän järjestää Liinulle erilaisia tilanteita ja uusia kokemuksia, mutta niitä tietysti tulee ilman yrittämistäkin, kun eletään vaan tätä normaalia arkea. Asiaa auttaa paljon se, että on kesäaika ja ulkona tulee oltua paljon enemmän kuin talvella, jolloin sosiaalistin Incaa. Mutta hyvä on kun sosiaalistin, eipä sen kanssa ole ongelmia ja hyvin se tulee juttuun muitten ihmisten ja koirien kanssa. Liinu puolestaan tuntuu olevan kuin kala vedessä ihan missä vaan, mutta jos se eläisi tynnyrissä nyt, niin selvähän on, että koirasta tulisi tynnyrissä kasvanut.
Parhainta on, että itse en stressaa mistään noitten kanssa, mikä auttaa Liinun kanssa, kun senkään ei tarvitse stressata. En yritä niin paljon, kuin Incan kanssa. Liinun ei tarvitse muuta kuin totella sitten, kun tottelemisen paikka on :D Ja senhän se tekee niin taidokkaasti kuin tuommoinen tirppana vaan voi. Huomiotakin Liinu saa kaiketi paljon vähemmän kuin mitä Inca sai pentuaikanaan. Siitä osaksi kai johtui, että Inca vei minua välillä kymmennen nolla, mutta osaksi vaikuttaa kyllä Incan luonnekin. On se vaan selvästi "minä itse" koira edelleenkin, kun Liinu taas on tyytyväinen siihen, että se saa olla muitten jatkeena. Hienoa, että minulla on kaksi niin erilaista koiraa, jotka tulevat hyvin juttuun keskenään, toistaiseksi. Aina pitää olla vähän varauksellinen :)
Sellaisia kommentteja ja kysymyksiä olen kuullut, että onko tuo pieni tuon ison pentu. Voisi olla, mutta ei ole. Ihmiset kuitenkin näyttävät tunnistavan, että kyse on samasta rodusta, kun luulevat koiria äidiksi ja sen lapseksi. Ja hyvin samanoloisiahan nuo ovat, vesikoiramaisia olemukseltaan.
Aamupisuilla tapasimme kääpiösnautserin, josta jo olimme kuulleet huhupuheita. Se on ihan saman ikäinen kuin Liinu, 10-viikkoinen ja koira asustaa naapuritalossa. Koirat tutustuivat toisiinsa ja näyttivät jo mallia, että kyllä meiltä leikit sujuu. Kummasti pentuja vaan ilmestyy näköpiiriin silloin, kun itselläkin on pentu :)
Illalla Inca pääsee agilitiin, kun syksyn kurssi alkaa nuuskuilla.
Sopivasti yritän järjestää Liinulle erilaisia tilanteita ja uusia kokemuksia, mutta niitä tietysti tulee ilman yrittämistäkin, kun eletään vaan tätä normaalia arkea. Asiaa auttaa paljon se, että on kesäaika ja ulkona tulee oltua paljon enemmän kuin talvella, jolloin sosiaalistin Incaa. Mutta hyvä on kun sosiaalistin, eipä sen kanssa ole ongelmia ja hyvin se tulee juttuun muitten ihmisten ja koirien kanssa. Liinu puolestaan tuntuu olevan kuin kala vedessä ihan missä vaan, mutta jos se eläisi tynnyrissä nyt, niin selvähän on, että koirasta tulisi tynnyrissä kasvanut.
Parhainta on, että itse en stressaa mistään noitten kanssa, mikä auttaa Liinun kanssa, kun senkään ei tarvitse stressata. En yritä niin paljon, kuin Incan kanssa. Liinun ei tarvitse muuta kuin totella sitten, kun tottelemisen paikka on :D Ja senhän se tekee niin taidokkaasti kuin tuommoinen tirppana vaan voi. Huomiotakin Liinu saa kaiketi paljon vähemmän kuin mitä Inca sai pentuaikanaan. Siitä osaksi kai johtui, että Inca vei minua välillä kymmennen nolla, mutta osaksi vaikuttaa kyllä Incan luonnekin. On se vaan selvästi "minä itse" koira edelleenkin, kun Liinu taas on tyytyväinen siihen, että se saa olla muitten jatkeena. Hienoa, että minulla on kaksi niin erilaista koiraa, jotka tulevat hyvin juttuun keskenään, toistaiseksi. Aina pitää olla vähän varauksellinen :)
Sellaisia kommentteja ja kysymyksiä olen kuullut, että onko tuo pieni tuon ison pentu. Voisi olla, mutta ei ole. Ihmiset kuitenkin näyttävät tunnistavan, että kyse on samasta rodusta, kun luulevat koiria äidiksi ja sen lapseksi. Ja hyvin samanoloisiahan nuo ovat, vesikoiramaisia olemukseltaan.
Aamupisuilla tapasimme kääpiösnautserin, josta jo olimme kuulleet huhupuheita. Se on ihan saman ikäinen kuin Liinu, 10-viikkoinen ja koira asustaa naapuritalossa. Koirat tutustuivat toisiinsa ja näyttivät jo mallia, että kyllä meiltä leikit sujuu. Kummasti pentuja vaan ilmestyy näköpiiriin silloin, kun itselläkin on pentu :)
Illalla Inca pääsee agilitiin, kun syksyn kurssi alkaa nuuskuilla.
maanantai 1. elokuuta 2011
Koirien kanssa Kupittaalla
Molemmat koirat pääsivät tänään Kupittaalle "tokoiluun". Tokoilusta ei ollut kyllä paljon puhettakaan :) Kunhan olimme nurtsilla koirinemme sosiaalistumassa :D Minä siis sosiaalistin Liinua, mutta sosiaalistuivathan siinä samalla muutkin.
Mukana olivat Elsa, Iines, Hugo, Romppu, Inca ja Liinu. Näimme myös portugeesi Gunin, joka osallistui mätsäreihin sekä staffi Salmen, joka oli myös kisailemassa.
 |
| Me otetaan lunkisti |
 |
| Iines, takana Hugo |
 |
| Elsa |
 |
| Liinu, Elsa ja Inca |
 |
| Ja ain vaan me otetaan lunkisti |
 |
| Kaikki isot koirat juuri mukaan saapuneen Rompun ympärillä :D |
 |
| Tirppis :) |
 |
| Tirppis :) |
 |
| Liinu sosiaalistuu Sailan luona. Hugo, Romppu ja Inca seuraa tilannetta. |
 |
| Romppu, Hugo ja Liinu etsivät nameja nurtsilta |
 |
| Liinu ja Hugo |
 |
| Inca ja Liinu |
Kentällä tosiaan oli mätsärit ja Liinulla oli ihmettelemistä, kun oli paljon muita koiria ja vielä niin monen näköisiä. Tosin mätsäreitten osannottajajoukko näytti melko vähäiseltä, mutta Liinulle tietty yksikin vieras koira on ihmettelemisen arvoinen. Kyllä se koiria katselikin, tiedä sitten, miten pienessä mielessä liikkui. Mitään uteliaisuutta kummempaa oiretta en havainnut.
Uudet perrokaverit Liinu otti vastaan rauhallisesti, samoin niiden emännät. Ja kun Liinu aikansa oli seuraillut tilannetta, se uskaltautui hyvin muitten koirien ja ihmisten luo. Koirien aktivointi jäi namien etsintään, mutta se taisikin olla kaikista kivointa :) Kun isot koirat alkoivat haukkua jotain "kummallista" näköpiirissä olevaa, haukkui Liinu mukana niin vietävästi, että kaikki olivat ihan kauhusta kankeita :D Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sopii koiriin paremmin kuin hyvin!
Eilen oli kaksi pikkuista ihmislasta meillä ja tänään toiset kaksi, eikä Liinu ollut milläskään. Se ei taida stressata mistään kovin paljon. Tänäänkin, kun Liinua nukutti, se meni vaan omalle paikalleen eteiseen nukkumaan, eikä sitä häirinnyt mikään huushollista kuulunut meteli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)