perjantai 16. marraskuuta 2012

Yksilöterapiapäivät

Incasta ei kyllä millään tavoin huomaa, että se muutama päivä sitten lenkkasi. Tosin se saa dolagista eli vaikea sanoa, onko se oikeasti kunnossa. Se ei kuitenkaan arista mitään paikkaa (Liinuhan aristi tosissaan takapäätä, kun sen jalka oli kipeä, tosin se on herkkis tämmöisissä asioissa), seisoo molemmilla takajaloilla yhtä tukevasti (kun siis pitelen toista tassua ilmassa, myös ristiseisonta ok), kävelee normaalisti, hyppää, venyttelee, ei hieronnassa eikä jalkojen venyttelyssä reagoi poikkeavasti ja peuhaa normaalisti Liinun kanssa, syö ja nukkuu.

Kuitenkin olen kiikuttanut koiria enimmäkseen yksitellen ulos. Saan paremmin seurattua Incan olemusta ja muutoinkin se tekee koirille hyvää, kun joutuvat vuoron perään olemaan yksin kotona. Liinun kanssa teen pitempiä lenkkejä, Incan kanssakin ihan kunnon lenkkejä, mutta ei mitään maratoneja tietenkään.

Jatketaan nyt näin vielä pari päivää ja katsellaan, miltä tilanne sitten näyttää. Voi olla, että syötän ihan turhaa kipulääkettä, mutta ehkä se on pienempi haitta kuin olla syöttämättä. Koiran vaivoista ja oireista on vaikea saada tolkkua, eihän siihen helposti pysty edes ell. Arvaustahan se usein tuntuu olevan enemmän kuin varmaa tietoa.


Sohvanvaltaajat :)

2 kommenttia:

  1. Kiva että Inca on parempi. Vaikka eihän se tosiaan kaikkea kerro.

    VastaaPoista
  2. Joo, kyllä tämä aika arvuuttelua on. Pitää omata yliluonnolliset kyvyt tai olla selvännäkijä, ei noista muuten ota selvää.

    VastaaPoista