Ei mennyt kuten Strömsössä

Strömössä Strömsön koirat menisivät hillitysti ja rauhallisesti altaasen kuin altaaseen, uisivat rauhassa ja nätisti, nousisivat altaasta ylös rauhallisina ja lähtisivät tyytyväisinä ja onnellisina kotiin: Åj, det var jätte härligt att simma!

Ne eivät häsläisi, toheltaisi, soheltaisi, vinkuisi, pistäisi hanttiin, olisi pelokkaita ja epäluuloisia, niitä ei tarvitsisi maanitella, ne eivät haukkuisi, kitisisi, vahtisi ja söheltäisi kuin heikkopäiset.

No, minulla on heikkopäiset koirat :D Toinen toisella tavalla ja toinen toisella tavalla.

Liinu näistä kahdesta oli rohkeampi, mutta sen miinus on iankaikkinen kaikelle haukkuminen (äänet, ihmiset, toiset koirat ja vielä varmuuden vuoksi haukkuminen vaikka mitään ei missään olisikaan).

Incalle kaikki oli niiiiin vaikeaa, että se ei altaaseen asti edes päässyt. Sitä enemmän se ehti söheltää, vinkua, kitistä ja säheltää. Stressaa ja käy ylikierroksilla. No se aloitti shown jo kotoa lähtiessä, kun se aavisti, että jotain erityisen erityistä tapahtuu. Hyvä kun päästiin rappukäytävään ja ulos, huoh.

Viisaampaa ja itselle helpompaa olisi ollut mennä yhden koiran kanssa, mutta seuraavaksi teenkin niin. Otan vaan Incan mukaan. Mutta nyt paikka tuli tutuksi, joten sekin ehkä helpottaa seuraavaa kertaa. Kunhan oppivat olemaan siellä, niin sitten vasta menen molempien kanssa. Uiminen on kuitenkin niin hyvää kuntoilua koirille, että parempi vaan tottua ja oppia siihen, kun mahdollisuus täällä nyt on.

Liinun veteen saaminen kesti niin kauan, että se ei ehtinyt lopulta uida kuin muutaman kiepautuksen. Lelun kanssa sen sinne sai houkuteltua, mutta aikaa siinä meni. Mutta sille jäi varmasti positiivinen kokemus reissusta, kun se hoksasi, että uimisestahan tässä on kyse, ei hukuttamisesta!

Ramppi, jolta altaaseen olisi ensialkuun paras mennä, on kapea, eikä kovin kätevä verrattuna Hyvinkään ramppiin. Altaassa on myös porrastus ja tietysti laidoilta voi hypätä. Ison altaan vesi on 22 asteista ja hallissa on kostean lämmintä.

Jo huuhteluvaiheessa Liinu oli rohkeampi. Koirat huudellaan nimittäin sellaisessa matalassa reunallisessa altaassa, mikä tietenkin oli aivan järkyttävää. Liinu meni sinne kyllä lopulta reippaasti, kun itse olin siellä ja nameja altaan lattialla. Incan kanssa tehtiin siinäkin hommia enemmän, mutta kyllä se lopulta uskaltautui menemään noinkin epäilyttävään paikkaan jalat tutisten, kun minä nimittäin nostin sen sinne.

Uittaja oli oikein ystävällinen ja rauhallinen ja Liinukin antoi rapsuttaa ja söi nameja uittajan kädestä. Incalle taas kaikki ihmiset ovat ihan jees ja ihkuja, se on kaikkien rapsuttelukaveri, kuka vaan siihen suostuu.

Paikka on ankea, kun se on Tuulissuolla, teollisuusalueella oleva halli. Piha on asfalttipiha, josta oli vaikea löytää yhtä ruohonkorttakaan. Ulkoiluta siinä sitten koiria eli kannattaa ulkoiluttaa jossain muualla etukäteen. Hyvinkäällähän on loistava ulkoilumaasto uimalan ympärillä.

Sisätilakin on semmoinen betonihallimainen, mutta altaat ja allastilat ovat toki hienot ja siistit. Pieni ja iso allas ovat erotettu toisistaan. Pieni allas on kyllä niin pieni, että ei sinne ainakaan täysikasvuista perroa kannata viedä. Allastilaan mennessä on muutamat portaat, koska altaat eivät ole maahankaivettuja. Ei ehkä maailman paras ratkaisu.

Täyttä hintaa emme joutuneet maksamaan, koska uimisen kanssa oli niin ja näin. Positiivista!

Viisasta olisi ollut käydä tutustumassa paikkaan erikseen ainakin näitten hurttien kanssa ja koska matka ei kestä kun reilun 10 minsaa. Olisi ehkä sujunut paremmin koko homma sitten varsinaisella uintireissulla.

Mutta Hyvinkää hakkaa tämän mennen tullen. Matka vaan sinne on niin pitkä, että eipä sinne tule lähdettyä. Liedossa voi käydä useastikin, kunhan näistä alkukankeuksista selvitään.

Ja epäilys siitä, että koirat tekevät jo seuraavia juoksujaan, on suuri. Se käytös! Ja ne merkkailevat ihan työkseen ja melkein kilpaa, ovat tehneet sitä jo viikkoja ja muutenkin meno on välillä aika ärhäkkätä näitten kesken. Ja haistella pitäisi niin maan vimmatusti. Jonkinlainen kilpa ehkä meneillään, että kumpi se nartumpi narttu nyt onkaan. Ei aina tahdo riittää näille edes jääviileäkaappikuuri ja natsikurikaan. Ja jos lipsuu, niin ne ovat sikoja. Huoh!