Yksilöuinti sujui paljon paremmin kuin pariuinti. Tosin Inca pisti hanttiin jo huuhteluvaiheessa, että huuhtelualtaaseen en mene. Niin tyypillistä sille. Menihän se nostamalla. Ja eihän se houkuttelemalla isoon altaaseen mennyt, laitettiin liivit ja uittaja nosti koiran sinne ylimmälle rapulle, siinä rauhotuttiin ja sitten alettiin heittää lelua ja opettaa, ettei altaan reunoilta nousta vaan tullaan takasin lähtöpisteeseen, jossa taas rauhotutaan. Ja sitten taas lelu lentää ja sen saa hakea. Sama homma kun kesällä luonnonvesissä, nyt vaan allasympäristössä.
Muutaman kerran uittaja jeesasi Incan pois altaan reunoilta ja ohjasi sen takasin sinne, missä minä hihkuin, että tänneee!! Ja sitten Inca hokasi, että näinhän se menee, lelu haetaan ja uidaan takasin.
Allas on 8 metriä, että kyllä siinä joitakin metrejä kertyi ees taas uidessa. Olisimme voineet vähän kauemminkin aikaa uida, mutta katsoin parhaammaksi olla rasittamatta Incaa liikoja. Kaikki oli kumminkin uutta ja outoa, innostavaa ja stressaavaa. Liivit päällä tosin uiminen on kevyempää.
Hyvästä kuntoilusta se käy, kun koira on koko ajan vedessä eli se lähtee uimaan siitä ylimmältä tasanteelta, jossa vesi ulottuu Incaan ainakin kylkiin asti. Heille on tulossa myös siihen joku kumimattoramppi, mutta se on vielä vaiheessa. Tosin, kun koira oppii tämän systeemin, se on ihan hyvä.
Nyt oli eri uittaja, ilmeisesti paikan omistaja, mutta hän osasi homman ja oli oikein rauhallinen ja hyväotteinen. Hänellä on viisi koiraa itsellään.
Maanantaina Liinu pääsee yksilöuinnille, jos se nyt puolestaan hoksaisi jutun juonen. Todennäköisesti, tilanne on paljon parempi, kun on vaan yksi koira kerrallansa mukana. Näin varmaan mennään jatkossakin, ettei mene hösäämiseksi koko uintiaika.
Nyt Inca lepää bottiloimensa alla toivottavasti tyytyväisenä päivän äksönistä!
Hienoa! Seuraavana sitten vuorossa Liinu Strömsössä ;).
VastaaPoista