Inca jäi kotiin ja Liinu pääsi harjoittelemaan näyttelykuvioita, kyllä oli rauhallista! Ei kuulunut kitinää, eikä haukuntaa :) Pitää nyt mennä jonkin aikaa vuoroviikoin, vaikka samalla vaivalla saisi molemmat koirat harkkoihin, kun tunnit on peräkanaa. Tosin se, että ei tarvi kuunnella vikinöitä tai haukuntaa, on kyllä auvoista.
Liinulle tuottaa vielä päänvaivaa ne toiset koirat, mutta ihmeen hyvin harkat meni, vaikka siellä oli pari isoakin koiraa nimittäin eurasier ja akita. Muutoin joukko koostuu pikkuisista mopseista, villiksistä ja sen semmoisista pikkuliinuista :D
Hiplaamisen kanssa saahaan tehä hommia ja hampaitten katsomisen kanssa samoin. Mutta kyllä Liinu vieraan ihmisen päästää lähelle, kunhan se vieras ei vaan liikaa kopeloi. Semmoinen namitus ja pikkurapsutus on Liinusta ok ja riittävä.
Kuvassa koirat odottavat lupaa ottaa namin. Meillä on näitä venytys- ja lihaskuntojuttuja ja usein niitten päätteeksi pistän koirat makuulle, namin eteen ja sitten ei kun ootellaan. Voin kävellä, poistua toiseen huoneeseen, kiertää koirien ympäri, istua, seisoa, ottaa valokuvan ja vaikka mitä. Siinä koirat nököttävät ja mikä hassuinta, eivät edes silloin, kun olen pois näköpiiristä, nappaa namejaan. Ne pienet tummat pisteet koirien edessä on siis se palkka, jonka eteen kannattaa tehdä noin tavattomasti töitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti