Lisää "harrastuksia"

Ruoka - sanan laajimmassa merkityksessä - on tärkeässä roolissa koirien niin sanotuissa harrastuksissa.

Hyvänä esimerkkinä on Inca. Olimme taannoin Halisten metsässä, kävelimme kuntopolulla Liinu remmissä, Inca vapaana. Yleensä Inca kulkee siinä vieressä lähetyvillä, eikä kauheasti poukkoile minnekään. Nyt se lähti hyvin määrätietoisesti menemään omia polkujaan, eikä tullut, vaikka kutsuin. Hetken perästä se tuli esiin tärkeän oloisena ja sillä oli jotakin suussa. Luulin kauempaa, että se on löytänyt luun. Mutta se olikin siisti sekaleivän siivu ilman päälysteitä, jota se kantoi suussaan kuin luuta. Ihmettelin vähän, että mitkä retkieväät se on löytänyt. Jatkoimme matkaa ja käännyimme metsäpolulle jolloin näin jotain kamppeita niillä paikkeilla, joissa Inca kävi. Melkoisen satavarmasti Inca haistoi ihmisen (ehkä jonkun metsässä majaa pitävän, en käynyt tarkistamassa), joka antoi koiralle leivänpalan. Leipä tosin ei päätynyt Incan massuun, vaan lintujen ja muiden metsäeläinten ruuaksi.

Toisenlaisia retkieväitä löytyy meidän omasta metsästä siinä määrin, että alkaa tympiä jo. Ihmiset valittavat koirankakoista, mutta minä valitan ihmistenkakoista metsässä!! Ihan on kun vessoja ei olisi keksitty, eikä edes huusseja ja että ihmisten suolistontoiminnan hallinta on aivan tyystin retuperällä. Että siihen vaan kyykistytään polkujenkin viereen ja koirat tietty ovat taivaissa näitten herkkujen ääressä. Ja sen näkee niistä justiinsa, millon tätä herkkua on tarjolla. Incalla on ollut pannan ketjukin ihan siinä itsessään, kun se on "herkutellut herkkukasan äärellä"! Valtavan kivaa!!! Lenkin aikana joutuu muutaman kerran puuttumaan tähän asiaan ihan joka kerta. Ihmisethän ei näitä kasoja metsässä huomaa, mutta koira kyllä paljastaa kaiken!

Alla vähän mukavampia harrastuksia. Yläkuvassa koirat viettävät iltaa kalvaen luunjämiä. Tämä sessio kesti pitkän aikaa, että kyllä on nautinnollista luitten lutkuttaminen. Luut eivät ole jatkuvasti koirien saatavilla, joten sitten kun ne saavat kupillisen jämäluita kaluttavaksi, se on vissiin kuin karkkikauppaan pääsisi.

Ja naminetsintä on aina yhtä kiva juttu. Ensin koirat odottavat, että tallon alueen ja tiputtelen namit. Inca inisee ja ynisee odottaessa, Liinu istuu hiljaa. Inca saa aloittaa ekana nuuskuttelut, Liinu joutuu odottamaan vähän kauemmin. Namit ovat pieniä natural menun palasia eli ei kokonaisia, enemmän hommaan etsiä pieniä murusia ;) Rauhottaa ja väsyttää koiria ja helppoa tehdä millon ja missä vaan.