Viisi viikkoa revähdyksestä

Näin aika vaan vierähtää nopeasti ja Incakin on suunnilleen "kunnossa". Se siis hyppii normaalisti sängylle ja sohvalle ja peuhaa sisällä Liinun kanssa. Ulkona vaan remmilenkkeillään, eikä oteta riskiä, että Inca vapaana ollessaan saisi päähänsä lähteä pinkomaan jonkun otuksen perään tai muuten vaan villiintyisi. Millainen lihaskunto on, se on iso kysymysmerkki. Itsestä vaan tiedän, että jotkut rasitusvammat (jaloissa) kestävät tooodella pitkän ajan.

Olemme lisänneet harjoituksiin pieniä juoksupyrähdyksiä, tulee kuitenkin parempaa ravia sillä tavoin ja nyt Inca on jo juoksukunnossa. Sisäjumpassa entisten kuvioiden lisäksi pyöritään siten, että etutassut ovat paikoillaan ja takatassut liikkuvat sivuttain ympyrää. Sitä molempiin suuntiin. Se ei ole ihan helppoa, mutta namilla ja itse kropalla avittamalla se sitten sujuu. Venytyksiä tehdään ahkerasti ja jalat venytellään hieronnan yhteydessä eteen ja taakse. Incan hieronta sujuu hyvin ja jalkojen venytykset taitavat tuntua erityisen mukavalta. Ainoa isompi homma on saada Inca kyljelleen. Se on välillä niin ääri-itsepäinen, mutta kun sen saa makuulle, niin sitten sen saa kyljelleenkin ja kun vielä painan pään lattiaan, niin sitten se jo rentoutuukin. Tämä kevythieronta plus venytykset kestää semmoisen puolisen tuntia. Koko koira varpaista korvannipukoihin siinä tulee käytyä läpi, mutta rinta, selkä ja jalkojen lihakset ovat ne tärkeimmät hierottavat. Ja keskiviikkona onkin taas vuorossa ammattihierojan käsittely.

Punkeista huolimatta (joita ei ole enempää löytynyt) odottelen lämpimiä ilmoja, että ainakin järvivesi lämpenisi ja pääsisimme kahlaamaan veteen. Kahlaaminen rannan suuntaisesti (sii kävelytetään koiraa vedessä) on hyvää kuntoutusta. Vesiterapia-altaissa vesi on 18 asteista. Jos kevät näyttää kovinkin viileältä, niin ehkä pitää mennä harjoittelemaan sisälle vesikävelyä, mutta Incan tuntien voin vaan kuvitella millaista on saada se johkin altaaseen tassuttelemaan.