Verijäljellä

Tein koirille pienen verijäljen, hyvin "epätieteellisen", eli oli millanen oli ja mentiin miten mentiin, mutta tarkoituksensa se ajoi, mikä pointtina olikin. Siis ei ollut kuuden metrin jälkiliinaa, ei jälkivaljaita, jälki ei vanhentunut puolta vuorokautta, vaan ehkä 20 minsaa jne...Jälki kiemurteli maastossa puitten ja pensaitten seassa, ei mennyt suoraan, ei ollut suoria kulmia, eikä makauksia. Oi voi, millanen koiranomistaja :O Niin kun se haavottunut eläin nyt menisi viivasuoraan tuonne ja sitten taas viivasuoraan tänne. Tää oli siis luomujälki :)

Kaiken lisäksi sama jälki sai kelvata molemmille koirille, mikä tietenkin on lailla kielletty, kun se toka koira sitten jäljestää ekan koiran hajuja. Mutta Liinu kyllä jäljesti verenhajua, ei ensin menneen Incan hajuja. Tämä oli nimittäin Liinun eka verijälki ikinä. Kun se pääsi jäljen alkuun, missä verta oli silleen riittävästi, niin Liinu nuuski kauan sitä plänttiä ja lähti sitten menemään jäljen mukaan nenä maassa melkoisen tiukasti. Ja rauhallisesti se eteni ja pysyi jäljellä suht hyvin. Niissä kohdin, joissa olin ilmeisesti lisännyt sieneen verta ja sitä oli sitten enemmän maassa, Liinu pysähtyi ja haisteli pitempään. Noin ekakertalaiseksi Liinu oli aika mestari. Huolellisemmin se jäljellä oli kuin Inca. Liinussa taitaa olla annos metsästyskoiraa ja ajokoiraa, mutta kyllä siinä vesikoiraakin on :D

Punkkirintamalla emäntä vaan haraa vastaan, osti punkkiraudan, eikä myrkkylitkuja. Apteekissa asiakas ennen minua osti scalibor-pannat koirilleen. Noh, kukin tavallaan. Incassa oli eilen kaksi punkkia, Liinu taitaa olla niin luuta ja nahkaa, että punkit mieluummin valkkaavat majapaikakseen Incan. Joka ulkoilureissun jälkeen teen punkkitarkastuksen, ei ne punkit kauan ehdi ihossa olla. Ja ihoon ne menevät heti, kun ei niitten tarvi kaivautua minkään pehkon läpi. Näkyi olevan borrelioositestejäkin myynnissä. Jotain liuosta siis putkilossa, jonne se iholla ollut punkki tiputetaan ja jotenkin siitä selviää sitten, oliko kyseinen punkki taudin kantaja.